Kilpailu romahdutti tapaturmien määrän rakennusalalla – kuolleitakin ennätyksellisen vähän

Tällä viikolla Rakennusteollisuus juhli sitä, että tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun työturvallisuuskilpailutoiminta käynnistyi Uudellamaalla.

Yhtä hyvin olisi voitu juhlia myös sitä, että on kulunut neljännesvuosisata siitä, kun TR-mittari keksittiin. Se nimittäin antoi mahdollisuuden vertailla työmaiden työturvallisuutta keskenään, ja kuten tunnettua, suomalainen ei halua hävitä mitään kilpailua.

TR-mittaria testattiin vuonna 1993 Hakan rakentamalla Sörnaistenkatu 1:n työmaalla.  Työmaa oli mukana Rakennuslehden Vuoden Työmaa -kilpailussa, ja teki ison vaikutuksen. Raadin jäsen Markku Marjamäki  Uudenmaan työsuojelupiiristä kuvasi työmaan siistiä ilmettä shokeeraavaksi. ”Runkotyövaiheessa olevaa kohdetta ei tahtonut tunnistaa rakennustyömaaksi.”

Uudenmaan työsuojelupiiri alkoi kehittää TR-mittari vuonna 1992, mutta kun myös Haka kehitti samanlaista menetelmää, laitettiin hankkeet yhteen Sörnaisten työmaalla. Mittarin myönteinen vastaanotto sai työsuojelupiirin miettimään sen ottamista vakiokäyttöön.

”Ei ainoastaan työsuojelutarkastajat, vaan työmaat itsekin haluavat objektiivista tietoa siitä, onko oma työmaa tasoltaan keskimääräistä parempi vai huonompi”, Marjamäki totesi. Hän oli ihmetellyt, mitä yritysjohto tietää työturvallisuudesta. Käytäntö osoitti, että eipä juuri mitään.

Yritysjohto yllättyi – karvaasti

Yritysjohdolle työturvallisuuden puutteet tulivat usein täysin yllätyksenä. Varsinkin isoissa yrityksissä oli kuviteltu, että asiat ovat esimerkillisessä kunnossa. TR-mittarin tulokset osoittivat sitten lahjomattomasti, että jopa niin sanotuilla ämpäriurakoitsijoilla saattoi olla parempi työturvallisuus.

Yhdellä työsuojelupiirin tarkastamalla työmaalla TR-mittari näytti lukemaa 30, mikä tarkoitti, että kaksi kolmasosaa havainnoista oli virheitä ja puutteita. Tarkastuksen tehneen työsuojelutarkastaja Keijo Päivärinnan mielestä puutteet olivat sitä luokkaa, että vastuu niistä kuului myös työpäällikölle eikä vain vastaavalle mestarille.

Laajemmat mittaukset kyseisessä yrityksessä kertoivat, että ongelmat keskittyivät yhden alueen työmaihin. Moitittu mestari paransi tapansa niin hyvin, että kävi myöhemmin hakemassa useita kertoja työturvallisuuspalkinnon. Moititusta työpäälliköstä tuli yksi innokkaimpia työturvallisuuden kehittäjistä, joka otti myös suunnittelijat mukaan kehittämään elementtitöiden turvallisuutta.

Kilpailu alkoi Turusta

Lounais-Suomessa rakennusliikkeet olivat jo aiemmin kilpailleet työturvallisuudella vertailemalla tapaturmataajuuksia. Silloinen tapaturmataajuuden keskiarvo oli alalla 87, mikä vastasi 15 tapaturmaa 100 työntekijää kohden vuoden aikana.

Kun nämä kilpailut ideoinut Jouko Viitala siirtyi Helsinkiin, ehdotti hän työmaakilpailun järjestämistä myös Uudellamaalla. Ensimmäisenä vuonna siihen osallistui 16 yritystä ja vuodesta 2012 lähtien kaikki piirin jäsenyritykset. Tapaturmataajuus on saatu putoamaan 12:een, mikä tarkoittaa kahta tapaturmaa sataa työntekijää kohden vuodessa. Ihmishenkiäkin on varmasti pelastunut.

Tapaturmataajuus sopii hyvin yritysten väliseen vertailuun, mutta TR-mittarista saatiin työkalu myös yksittäisten työmaiden vertailuun.

TR-mittarista tuli pian johtamisen väline yrityksissä ja vertailutiedolla saatiin yritysten välille sopiva kehittämisjännite, ja varsinkin betoniteollisuus on tehnyt kehittämistä myös yhdessä.

Rakkaalla lapsella monta isää

TR-mittarin ”isäksi” on julistautunut moni rakentaja. Todellisuudessa kehittäjiä oli useita Rakennusteollisuuden työturvallisuustyöstä vuosikymmeniä vastanneesta Reijo Lehtisestä lähtien. Hän sai Juha-Matti Junnosen kehittämään diplomityössään työturvallisuuden mittausmenetelmää YIT:lle vuonna 1990. Junnonen jatkoi sitten mittarin kehittämistä Työterveyslaitoksessa Heikki Laitisen kanssa.  Aiheesta diplomityön tehnyt Juha Salminen jatkoi siitä Laitisen ja Ismo Ruohomäen sekä Timo Pinomäen kanssa.

TR-indeksin keskiarvo vuonna 1996 oli 60. Kilpailu nosti indeksiä 10 prosenttiyksiköllä jo ensimmäisenä vuonna. Kymmenen vuoden kuluttua voitiin todeta, että tapaturmataajuus ei ollut enää noussut rakentamisen kasvun myötä ja myös työmaakohtaiset erot olivat pienentyneet. Työturvallisuus ei siten ollut enää mestarista kiinni vaan parhaat yritykset olivat pystyneet luomaan sellaisen yhtenäisen työturvallisuuskulttuurin, joka näkyi kaikilla työmailla.

Tänään parhaat työmaat Uudellamaalla lähestyvät TR-mittauksessa taas sataa pistettä. Kun vuosina 1993-96 sataa työmaalla tehtyä havaintoa kohti oli keskimäärin 32 virhehavaintoa, niin vuonna 2009 niitä oli enää 6. Kriteerejä kiristettiin vuonna 2010 ja esimerkiksi jalkalistapuutteet tulivat mukaan. Vääriä havaintoja oli silloin 19. Niistä ne ovat puolittuneet 8:aan. Tärkeässä putoamissuojauksessa aluksi lähes puolet eli 43 prosenttia oli väärin, mutta viime vuonna enää 10 prosenttia.

Työmaaolosuhteiden ollessa kilpailutyömailla jo varsin hyvässä kunnossa on kilpailussa tärkeään rooliin noussut vuosittain vaihtuva teema. Vuonna 1997 se oli perehdyttäminen ja turvallisuussuunnittelu, 2001 telineturvallisuus, 2009 suunnittelu, 2013 johdon sitoutuminen, 2016 työmaiden sisäiset kulkutiet ja tänä vuonna suojavaatetus ja suojaimet.

Perehdyttämisessä ollaan parhaillaan siirtymässä digiaikaan. Syksyllä käyttöön otetaan ePerehdytys. Se tarkoittaa sitä, että alkuperehdytyksen voi suorittaa verkossa ennen työmaalle saapumista. Osaaminen talletetaan Valttikortti-järjestelmään ja hyväksytty suoritus on voimassa vuoden kaikilla työmailla. Kukin työmaa voi sitten keskittyä työmaakohtaisiin erityispiirteisiin perehdyttämiseen. Miesten motivaation odotetaan pysyvän parempana, kun aikaa ei kulu vanhojen asioiden toistoon.

Nollatavoitteista jääty kuitenkin jälkeen

Positiivista oli, että viime vuonna Rakennusteollisuuden jäsenyrityksissä ei kuollut yhtään henkilöä tapaturmissa, ja koko alallakin kuolemantapaukset jäivät viiteen, mikä on pienin lukema 20 vuoteen. Viime vuonna määrä oli 13.

Täysin tyytyväisiä saavutettuun kehitykseen ei voi kuitenkaan olla. Tavoitteena on ollut päästä nollaan tapaturmaan vuoteen 2020 mennessä. Rakennusteollisuuden turvaryhmän puheenjohtaja Lauri Kivekäs Ruduksesta totesi, että kehitys on ollut toivottoman hidasta. Ala on turvallisuuden suhteen selvästä jakautunut aktiivisiin yrityksiin, joissa tapaturmataajuusluvut ovat nopeasti puolittuneet, mutta on myös iso joukko passiivisia yrityksiä.

”Tällä vauhdilla ei päästä edes alle 10:een”, hän sanoi. ”Jäsenyrityksissä tapaturmataajuus on pudonnut neljässä vuodessa 21:stä 18:a ja vauhti saisi olla rivakampi”.

Uudeksi nollaksi on ehdotettu jopa lukemaa 3, johon rakennusliikkeistä Skanska on jo kerran päässyt ja tuoteollisuudesta useampikin yritys.

Tilannetta vaikeuttaa rakentajat yllättänyt nousukausi. Vaikka suhdanteiden ja tapaturmataajuuden korrelaatiosta on päästykin pitkälti eroon, on sillä rakentamisen äkillisissä nousuissa edelleen vaikutusta ainakin yksittäisissä yrityksissä. Esimerkiksi Skanska kertoi tapaturmataajuutensa nousseen ja yhtenä syynä siinä oli, että yritys joutui palkkaamaan itselleen tuntemattomia aliurakoitsijoita ja työntekijöitä.

Markku Marjamäen mukaan kyse on myös siitä, että ulkomailta on haettu aliurakoitsija, joilla asiat eivät olleet kunnossa eikä yritys ole sitä varmistanut. Rakennusliiton toinen puheenjohtaja Kyösti Suokas totesi, että työ pilkotaan tolkuttomaan määrään vaiheita ja jokaista tulee tekemään halvin.

Kivekäs piti aliurakoitsijoiden mukaansaamista sekä turvallisuustyöhön että tapaturmalukuihin hän erityisen tärkeänä. Omien miesten osuus talonrakennusyrityksissä on enää 21 prosenttia ja infraurakoinnissa 45 prosenttia.

”Aliurakoitsijoiden kuolemanriski on nelinkertainen omiin miehiin nähden”, Kivekäs totesi kansainvälisten tutkimusten pohjalta.

Tahdinmuutos uusilla keinoilla

Kivekäs esitti joukon uusia toimenpiteitä, millä turvallisuudessa saataisiin tahdinmuutos aikaan.

Toimintasuunnitelmaan kuuluu muun muassa täysi avoimuus tapaturmatiedoissa ja yhteinen analysointi, jossa käydään läpi 2000-luvulla tapahtuneet kuolemantapaukset. Vaaratilanneilmoitusten määrää hän halusi lisätä ja saada RT:n nettisivulle selostukset kaikista vakavista tapaturmista.

Ruduksen tapaisissa malliyrityksissä huomio on jo siirtynyt työmaaolosuhteista inhimillisiin tekijöihin ja käyttäytymismalleihin vaikuttamiseen.

Laajempi työturvallisuuden ja rakennustuotannon historiikki löytyy nettijulkaisusta ”Rakennustyömaat ovat 50 vuodessa muuttuneet sotatantereista siisteiksi ja monikansallisiksi työmaiksi”.

Parhaita palkittiin – NCC voitokkain

Vuoden 2016 Uudemaan työturvallisuuskilpailussa isojen talonrakennusyritysten sarjan voitti NCC Suomi Oy, toisena Skanska Talonrakennus Oy ja kolmantena Pohjola Rakennus Oy Uusimaa. Pienten talonrakennusyritysten sarjan voitti JM Suomi Oy. Infra-alan yrityksistä kärkeen ylsi YIT Rakennus Oy Infrapalvelut, toiseksi tuli Skanska Infra Oy ja kolmanneksi Destia Oy.

Rakennuttajista kunniamaininnalla palkittiin Aalto-yliopistokiinteistöt Oy, joka toimi Otaniemen kampuksen Kiinteistö Oy Jämeränjäljen – Dipolin peruskorjauksen rakennuttajana. Infra-alalla aliurakoitsijana toimiva Kallionporaus Arto Soininen Oy sai kunniamaininnan esimerkillisestä työturvallisuuden hoidosta louhinta- ja räjäytystöissä.

Isojen talonrakennusyritysten työmaista parhaana palkittiin NCC Suomi Oy:n työmaa A-Kruunu Vihdin Tuusankaari. NCC vei isojen talonrakennusyritysten työmaasarjassa itse asiassa neljä kärkisijaa.

Pienten talonrakennusyritysten sarjan parhaana työmaana palkittiin NHK Rakennus Oy:n rakennuskohde Tamro Pharmac Finland, toisena JM Suomi Oy:n Asunto Oy Helsingin Auringonsilta ja kolmantena Rakennus- ja maalausliike Esa Raita Oy:n työmaa Espoon Asunnot Oy, Rullaniementie 3.

Infra-alan työmaista kärkeen ylsi Skanska Infra Oy:n Peltolantien kunnostustyömaa Vantaan Tikkurilassa, toisena YIT:n Ilmalan alueen vesihuoltotunneleiden saneeraus ja kolmantena Destia Oy:n Kielotien ja Tikkurilantien siltojen korjausurakka.

Talonrakennusyritysten sarjassa Etelä-Suomen aluehallintoviraston luovuttaman kiertopalkinnon sai NCC Suomi Oy. Infra-alan yritysten sarjassa kiertopalkinnon vastaanotti YIT Rakennus Oy Infrapalvelut. Kiertopalkinnon saa se yritys, jonka työmailla mitatut turvallisuuden tasoa ilmaisevat TR- tai MVR-indeksien tulokset ovat keskimääräisesti korkeimmat.