Suomessa on paljon pahempi homeongelma kuin Ruotsissa – maavertailu paljasti syyt

Suomessa on hyväkuntoisissa rakennuksissa suhteettoman iso määrä huonokuntoisia ihmisiä. Ruotsissa tyytyväisyys sisäilmaan on Suomea parempi. Hometta ei pidetä merkittävänä ongelmana. Sisäilman yleiset viihtyvyystekijät, kuten kuivuus ja veto, nousevat enemmän esiin.

Lehdistön uutiskriteerejä voi homeen osalta pitää vinoutuneita, sillä klikit ohjaavat uutisointia ja parhaita hometarinoita käsitellään viihdesivuilla. Jutuissa on suoranaisia virheitäkin, kun ei ole ymmärretty kosteusvaurion ja homeen eroa vaan väitetään, että jopa enemmän kuin joka toinen talo olisi homeessa.

Kosteusvaurioiden määrällä ja ihmisten oireilla ei näytä olevan suoraa syy-seuraussuhdetta. Suomessa sisäilmaan liitettyjen oireiden määrä on Euroopan kärkeä, jos se suhteutetaan todettuihin kosteusvaurioihin. Monessa muussa maassa löytyy rakenteiden kosteusvaurioita paljon enemmän kuin Suomessa, mutta ihmisillä ei ole siinä määrin terveyshaittoja kuin meillä.

”Meillä on eurooppalaisittain hyvä sisäilma. Silti oireilu on yleistä ja jopa lisääntynyt”, ihmetteli ylilääkäri Jussi Lampi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta Terveet tilat 2028 -tilaisuudessa viime vuoden alussa. THL on sen jälkeen vertaillut Suomen tilannetta muihin maihin, lähinnä Ruotsiin.

Edes Ruotsissa hometta ei pidetä yhtä vakavana ongelmana kuin Suomessa, vaikka koko sisäilmakeskustelu tuli Suomeen Ruotsin kautta: home 1970-luvun lopulla ja koneellisen ilmanvaihdon tuoma ”sairaan rakennuksen syndrooma” 1980-luvulla.

THL:n tutkimusryhmä arveli, että sisäilmaongelma käsitteenä ja siihen liitetyt mielikuvat saattavat poiketa Suomen ja Ruotsin välillä. Ruotsissakin on sisäilmaongelmia, mutta ne eivät yleensä liity homeeseen. Tästä syystä home ei ole myöskään mediassa, somessa ja poliittisessa päätöksenteossa vahvasti esillä.

THL:n vertailu Suomen ja Ruotsin välillä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL vertaili kuntiin tehdyllä kyselyllä Suomen ja Ruotsin sisäilmaongelmia toisiinsa. Ruotsi on hyvä vertailukohde, sillä ilmasto ja rakentamistavat ovat samat. Ruotsissa 1960–70-luvuilla rakennetuissa taloissa on samat rakenteelliset ongelmat (yläpohja, perustukset, vähäinen ilmanvaihto) kuin meilläkin, ja molemmissa maissa koneellinen ilmanvaihto on yleinen.

Kysely kertoi, että vaikka Suomessa ja Ruotsissa esiintyi lähes yhtä paljon sisäilmaongelmia, Ruotsissa yleisimpien ongelmien kärjen järjestys oli aivan erilainen. Toisin kuin Suomessa Ruotsissa mikään syy ei selkeästi noussut yleiseksi, ja kosteus- ja homeongelmat ovat muutenkin Ruotsissa selvästi Suomea vähäisemmät.

Ruotsissa kosteus- ja homevaurioita ei koettu erittäin yleiseksi missään kunnassa ja yli 60 prosentissa kunnista oltiin sitä mieltä, että niitä ei esiinny lainkaan tai se on erittäin harvinainen syy. Myös kemiallisista yhdisteistä ja kuiduista aiheutuvat ongelmat vaikuttaisivat olevan Ruotsissa erittäin harvinaisia.

Ruotsissa lämpötila, ilman kuivuus tai kosteus sekä vetoisuuteen liittyvät ongelmat nähtiin kaikista yleisimpinä haittoina. Ilmanvaihto-ongelmat tulivat seuraavana. Silti Ruotsissa vain noin 10 prosenttia vastanneista kunnista näkee ilmanvaihdon olevan yleinen ongelma. Suomessa puolestaan se on yleinen ongelma noin 70 prosentille kunnista.

Ruotsissa ilmanvaihdon saa sulkea yöksi

Aalto-yliopiston lvi-tekniikan professori Risto Kosonen sanoo, että ilmanvaihtotekniikka on molemmissa maissa samaa. Ero on siinä, että Ruotsissa on käytössä pakolliset katsastukset, joilla varmistetaan, että laitteet toimivat niin kuin ne on suunniteltu. Suomessa siihen ei ole lähdetty, kun on pelätty kustannusten nousevan. Kososen mukaan se olisi helppo tehdä samalla kuin energiansäästölupausten todentaminenkin.

Suomessa jopa uusissa rakennuksissa niin sanottu tarpeen mukainen ilmanvaihto on usein jäänyt säätämättä eikä kallista automaatiota ole otettu tehokkaaseen käyttöön, vaan se toimii vain hälytyslaitteena. Aalto-yliopisto teki viime vuonna aiheesta diplomityön, mutta teollisuudella ei ollut intressiä rahoittaa suunnitteilla ollutta jatkotutkimusta.

Sopimuskäytäntö on Kososen mukaan meillä puutteellinen eikä se varmista, että ilmanvaihto toimii kuten on suunniteltu, ja että asiakas osaa käyttää laitteita oikein. Rakentamisvaiheessa on kauhea kiire saada käyttäjät muuttamaan rakennukseen ja ajatellaan, että laitteiden hienosäätö ja käyttäjien koulutus voidaan tehdä myöhemmin. Se jää kuitenkin monesti tekemättä.

”Kun laitteet on asetettu, ei niistä saatua tietoa kerätä eikä analysoida vaan kallis automaatio toimii vain vian hälytyslaitteina”, Kosonen sanoo.

Suomessa kovaa keskustelua käydään siitä, voiko kouluissa ilmanvaihdon sulkea yöksi. Ruotsissa se ei ole Kososen mukaan aiheuttanut ongelmia eikä keskusteluja. Aallon laboratoriossa parhaillaan käynnissä olevat mittaukset kertovat, että homehtumista ei tapahtuisi ilmanvaihtokanavissa, eli muutamien kuntien kieltolinja olisi siksi turha.

Ilmanvaihdon riittämättömyys vanhemmissa kerrostaloasunnoissa vaikuttaa olevan Suomessa lähes yhtä yleistä kuin Ruotsissa ja Tanskassa ja yleisempää kuin Norjassa.

Home ei ole enää iso asia Ruotsissa

Suomalaisissa kunnissa yleisimmäksi syyksi todettuihin sisäilmaongelmiin nähtiin ilmanvaihtoon liittyvät puutteet, kuten tunkkaisuus ja painesuhteet (tekniset syyt). Seuraavaksi yleisimpinä syinä nähtiin kosteus- ja homevauriot (biologiset syyt) sekä lämpötilaan, ilman kuivuuteen/kosteuteen tai vetoisuuteen liittyvät ongelmat.

Homeongelmat ovat Suomessa paljon isompi asia kuin Ruotsissa. Tämä näkyy myös kuntien asenteissa. Sisäilmaongelmien selvittelyprosessit eivät Ruotsissa näytä olevan poliittisten päätöksentekijöiden intresseissä yhtä voimakkaasti kuin Suomessa.

Suomessa kunnilla on useammin omaa sisäilmaosaamista kuin Ruotsissa. Myös sisäilmatyöryhmätyöskentely on yleisempää Suomessa ja työskentelyyn osallistuu laajempi joukko eri toimijoita, muun muassa terveydenhuollon edustajia, kuin Ruotsissa. Suomessa sisäilmatyöryhmät ohjaavat ja seuraavat sisäilmaongelmien käsittelyprosessia noin 70 prosentissa kunnista, kun Ruotsissa näin on vain kolmasosassa kunnista.

Ennen sisäilma- ja kuntotutkimusten tilaamista tehdään suunnitelmat tutkimuksien laajuuksista ja sisällöistä (80 % Suomessa ja 55 % Ruotsissa). Sisäilmakorjausten onnistumista seurataan dokumentoidusti noin 60 prosentissa Suomen kunnista (Ruotsissa 52 %).

Sisäilmaongelmien terveydellisen merkityksen arvioinnissa nähtiin enemmän kehittämistä Suomen (44 %) kuin Ruotsin (30 %) vastauksissa. Ruotsissa suurin osa merkittävimmistä toimenpiteistä kohdistui ilmanvaihdon toimivuuteen ja riittävyyteen.

Rakennuksiin liittyvä ympäristöherkkyys on Suomessa yleisempää kuin Ruotsissa. Ympäristöherkkyyden luokitus on Suomessa samanlainen kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Kansainvälisessä tautiluokituksessa (ICD) tilaa ei ole luokiteltu omaksi sairaudeksi.

Ruotsissakin ongelmat painottuvat kouluihin

Jotain yhteistäkin sentään maiden välillä löydettiin. Molemmissa maissa peruskoulu- ja lukiorakennusten ryhmässä raportoitiin suurimmat merkittävistä sisäilmaongelmista kärsivien tilojen prosentuaaliset osuudet.

Kyselyn mukaan sekä Suomen että Ruotsin kunnissa on paljon ikääntynyttä rakennuskantaa, joka on saavuttamassa teknisen käyttöikänsä lopun. Kunnat eivät kuitenkaan voi osoittaa tarpeeseen nähden riittäviä taloudellisia resursseja uudis- ja korjausinvestointeihin.

Sisäilman kuivuuskin oli yhteinen ongelma maille, joissa käytetään koneellista ilmanvaihtoa mutta joissa energiansäästösyistä ilmaa ei saa kostuttaa.

Media lisää huolta ja huolestumisoireita

Yksi tutkimusraportin tekijöistä, professori Kari Reijula sanoi syksyllä Senaatin sisäilmaseminaarissa, että sisäilma on ollut meillä jo pitkään median ja monen tutkimuslaitoksenkin lempilapsi.

Lääketieteen professori Kari Reijula tuuletti hometalokäsityksiä Senaatin tilaisuudessa. Hän puhui median vakavista ylilyönneistä ja turhan huolen lietsomisesta.

Iltapäivälehdet suorastaan metsästävät kohu-uutisia sisäilmapainajaisesta ja homehelvetistä, koska tietävät, että ne kiinnostavat lukijoita. Tämä vinouttaa uutisointia.

Mikäpä sen viihteellisempää kuin lukea julkkiksen hometalotarinaa vieläpä jatkokertomuksena. Vaikka kyseessä oli satavuotias puutalo, löytyi lehdestä pian ohjeita, että nykyrakentamisen se vasta hometaloja tuottaakin ja ratkaisu on paluu vanhaan puurakentamiseen.

Kun lehdissä on vuosikymmenten ajan viikosta toiseen ollut otsikoita, joissa kerrotaan, että sisäilma sairastuttaa vakavasti, ovat ihmiset huolestuneet. Reijulan mukaan usein ihan turhaan. Home tai huono sisäilma voi lääketieteellisten näyttöjen mukaan aiheuttaa ohimenevää oireilua, mutta Reijulan mukaan vain harvoin vakavaa sairastumista. Tätä näkemystä on vaikea saada kuitenkaan läpi mediass ja somessa, joissa asioita käsitellään yksittäisten ihmisten kokemusten näkökulmasta.

Siitä aiheesta tehdään juttuja, joka kerää klikkejä. Vaikka aihe on vakava, sitä käsitellään viihdesivulla.

”Piiloutuisin pupuna pensaaseen, jos väittäisin, että ylilyöntejä ei olisi tapahtunut”, Reijula sanoi. ”Mikrobien ja altisteiden raapiminen rakennuksista ei ole ratkaissut ongelmia. Siksi syitä on haettava muualta.”

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viime vuonna tekemän kansallisen sisäilmakartoituksen mukaan ihmiset kokevat erityisesti sisäilmaan liittyvät terveysriskit usein suurempina ja vakavampina kuin ne tutkimustiedon perusteella ovat.

Kun THL (Sanna Selinheimo, Jussi Lampi, Juha Pekkanen) selvitti vanhempien sisäilmasta kokemien oireiden ja sisäilmaan liittyvien riskikäsitysten vaikutusta lapsen oireiluun sisäilmasta, huomattiin, että  vanhemmat, jotka saavat itse oireita sisäilmatekijöistä raportoivat myös lapsellaan olevan oireita koulun sisäilmasta. Vanhemmista, jotka kokivat kodin kosteusvauriot kohtalaisena tai suurena riskinä terveydelle 22 prosenttia raportoi lapsella olevan sisäilmaan liittyviä oireita koulussa, kun taas vanhemmista, jotka eivät kokeneet vaurioita riskinä terveydelle vain 12 prosenttia raportoi lapsella olevan oireita koulun sisäilmasta.

Terveysahdistuksen on havaittu lisäävän oman kehon ja sen tuntemusten tarkkailua sekä muokkaavan kehotuntemuksiin liittyviä tulkintoja sairautta korostaviksi. On myös osoitettu, että vanhemmat, jotka kokevat terveyteen liittyvää ahdistuneisuutta kokevat lastensa olevan sairaampia kuin vanhemmat, jotka eivät koe terveysahdistuneisuutta, todetaan tässä tutkimuksessa.

Vanhemman sisäilmaoireilla työpaikalla tai hänen omalla sisäilma-ahdistuksellaan on iso vaikutus siihen, miten hän raportoi lapsen sisäilmaolosuhteista koulussa.

Suomessakin home korostuu enemmän julkisessa keskustelussa kuin todellisuudessa. Valtionhallinnon kiinteistöissä (Senaatti) yleisimmät syyt sisäilmaongelmien taustalla olivat ilmanvaihdon ongelmat, tunkkaisuus ja painesuhteet. Toiseksi yleisimpänä syynä olivat lämpötila, ilman kuivuus tai kosteus sekä veto-ongelmat ja vasta kolmantena tulevat kosteus- ja homevauriot.

Kosteusvauriomikrobien aiheuttama ammattiastman diagnoosi perustuu sosiaali- ja terveysministeriön johtaman työryhmän suositukseen. Vastaavaa käytäntöä ei ole käytössä muissa maissa kuin Suomessa.

Suomi ja Ruotsi ovat sisäilman mallimaita

Rakentamisen laatu tai laaduttomuus ei yksin selitä sisäilmaoireita. Suomi ja Ruotsi ovat rakentamisen kansainvälisissä laatuarvioissa samalla tasolla. Saksalaisen Fraunhofer-instituutin tutkimuksessa vuonna 2016 suomalaiset talot arvioitiin Euroopan hyväkuntoisimmiksi. Seuraavaksi paras oli Ruotsi.

Eurostatin tilaston mukaan vuonna 2018 Suomen asunnoista vain 4,8 prosentissa oli selvä kosteusvahinko. Luku oli pienin Euroopassa, EU-maiden keskiarvo oli lähes 14 prosenttia. Suomen kanssa samaa tasoa olivat Norja ja Ruotsi ja likimain samalla tasolla oli myös Saksa. Tanskassa, Virossa ja Islannissa tilanne oli hieman EU:n keskitasoa heikompi. Heikoin tilanne oli Portugalissa, Kyproksella ja Latviassa.

Vertailut eivät ole yksiselitteisiä, koska eri maissa on erilaiset määritelmät kosteus- ja mikrobivaurioille ja tutkimusmenetelmät poikkeavat toisistaan. Hyvää suuntaa ne kuitenkin näyttävät, sillä laajassa eurooppalaisessa Echrs-tutkimuksessa vakioiduilla menetelmillä asiantuntijan arvioimat kosteus- ja homevauriot olivat yleisempiä Keski- ja Etelä-Euroopassa kuin Ruotsissa.

Kouluvertailu antoi outoja tuloksia

Kansainvälisessä Hitea-tutkimuksessa vuonna 2013 havaittiin, että suomalaisissa kouluissa kärsittiin suhteettoman paljon sisäilmaoireista verrattuna todettuihin kosteusvaurioihin ja mikrobitasoihin. Mikrobitasot olivat suomalaiskouluissa Espanjan ja Hollannin kouluja pienempiä, mutta kosteusongelmaisia kouluja käyvät suomalaiskoululaiset kärsivät enemmän hengityselinvaivoista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei löytänyt selitystä ristiriitaiselle tulokselle.

Tulosta ei selitä esimerkiksi siivous- ja pesuaineiden käyttö, sillä eniten desinfioivia pesuaineita käytettiin Espanjassa, jossa kosteusvaurioita oli lähes kaksinkertainen määrä Suomeen nähden.

Joidenkin teorioiden mukaan talvi voisi katkaista siedättymisen homeelle. Kylmissä maissa ollaan myös enemmän sisällä kuin lämpimissä maissa.

Kylmä ilmasto ja erot rakennusten eristemäärissä ja tiiveydessä/hataruudessa sekä ilmanvaihdossa voisivat selittää Suomen ja Keski-Euroopan eroja mutta eivät Suomen ja Ruotsin välisiä eroja.

Homeesta keskustellaan eniten kylmissä maissa

Suomi ja Ruotsi ovat maailman kärkimaita siinä, kuinka nopeasti sisäilma-asioihin herättiin ja paljonko asioita on tutkittu. Muut Pohjoismaat ovat tulleet huomattavasti perässä, ja Tanskassa ja Islannissa herääminen on tapahtunut muutamien asiantuntijakommenttien mukaan vasta äskettäin.

Monissa maissa homeesta ei keskustella muuten kuin asiantuntijapiireissä. Saksassa keskustelua käydään enemmän energiansäästölupausten pettämisestä kuin homeesta, kertoi saksalaisprofessori Rakennusfysikkaseminaarissa viime syksynä.

Ruotsin tapainen asennemuutos on tapahtunut myös USAssa. Siellä home ei ole enää samalla tavalla kuuma uutinen kuin aiemmin ja aiheeseen liittyvät oikeustapaukset ovat vähentyneet.

Päivitetty 10.3. Sisäilmastoseminaarin pohjalta.

Lisätietoa:

Sisäilma ja terveys: kehitys,nykytilanne, seuranta ja vertailu eri maiden sekä julkisen ja yksityisen sektorin välillä (Anniina Salmela, Katja Tähtinen, Tarja Hartikainen, Juha Pekkanen, Jussi Lampi, Kaisa Jalkanen, Jussi Niemi, Sanna Lappalainen, Marjaana Lahtinen, Markku Sainio, Titta Manninen, Kaisa Wallenius, Kari Salmi, Kari Reijula, Hanne Lindqvist, Anne Hyvärinen)

Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa

3 vastausta artikkeliin “Suomessa on paljon pahempi homeongelma kuin Ruotsissa – maavertailu paljasti syyt”

  1. Lehden kustantajalla ainakin osakkeet rakennusfirmassa?
    Ainakin julkisten rakennusten homeongelmat ovat kyllä ihan totta. Aivan karmeassa kunnossa ja parin vuoden päästä, eikä rakentajalla tunnu olevan mitään vastuuta. Vierestä nähnyt kun villapaalit makaa avattuina sateessa ja siitä ne mätetään suoraan seinään ja levyt päälle.
    Viisi..kymmenen vuotta (riippuen miten paljon astmaisia lapsia ilmaantuu) kunta revityttää mökin ja rakennuttaa uuden. Jea.
    Voisi hiukka tutkia onko rakentaja päättäjän kalakaveri vai salainen ihastus vai mitä…

  2. Taas ollaan oikein fakki-idiootteja.

    homehtumista ei tapahtuisi ilmanvaihtokanavissa,

    MUTTA ITSE KONEESSA SAATTAA HYVINKIN JA VARSINKIN PAKOLLISESSA LTO:SSA.

Jätä kommentti