Olympiastadion on rakentajien ja insinöörien taidonnäyte – ”Onnistuimme prosessin läpiviennissä hyvin”

Olympiastadionin uudis- ja peruskorjaushankkeen tekijät joutuivat ratkaisemaan urakan aikana yllättäviä ongelmia. Insinöörien ja rakentajien taidosta kertova projekti maksoi reilusti yli arvioidun.

Olympiastadionin uutta katosta kannattelee millintarkasti asennettu teräsrakenne. Kunkin katoksen teräsrakenteita kannattelevien pilareiden alle asennettiin teräsrakenteiset rakennelaakerit, jotka on pultattu vanhojen betonirakenteiden päälle. Kuva Liisa Takala.

Olympiastadionin uudis- ja peruskorjaushankkeeseen ei helpolla löytynyt verrokkia maailmalta. Edes vähän vertailukelpoisen Berliinin olympiastadionin uudistus vuosina 2000–2004 maksoi noin 240 miljoonaa euroa.

Viikko sitten lauantaina käyttöön uudelleen vihityn ja funkkistyyliä edustavan Helsingin olympiastadionin urakan loppuhinta voi nousta jopa 350 miljoonaan euroon. Lopulliset kustannukset selviävät marraskuussa, kun taloudelliset loppuselvitykset valmistuvat.

Kustannuksia nostivat esimerkiksi stadionille toivottu monikäyttöisyys suurten urheilu- ja konserttitapahtumien näyttämönä, uuden katoksen pilareiden määrän karsiminen ja siihen liittyvät operaatiot, kuten esimerkiksi massiiviset vanhojen rakenteiden vahvistukset.

Maan alle valmistuneen liikuntasalin akustinen ovi. Valkolakattu kuusipinta kestää palloilun aiheuttamat rasitukset. Kuva: Liisa Takala.

Vanhojen, katsomon alapuolisten kehärakenteiden vahvistaminen katoksen teräsrakenteita varten oli suuri ja vaativa urakka, eikä Suomessa liene koskaan tehty vastaavaa. Työhön ei saatu kiinteitä aliurakkatarjouksia, joten ne tehtiin pääosin yksikkö- ja tavoitehintaisina urakoina sekä myös tuntitöinä.

”Työ oli pääosin käsityötä melkein materiaalien siirrosta lähtien”, hankkeen Skanskan projektijohtaja Jukka Ala-Outinen kertoo.

Infrapuolelta tutumpia rakenteita

Halvaksi ei tullut suojelullisten ja kaupunkikuvallistenkaan lupaehtojen täyttäminen, sillä maan alle rakennettiin kaikkiaan 20 000 neliötä uutta tilaa, jonka vuoksi alueelta louhittiin noin 150 000 kuutiota kalliota.

Louhintatyöt, alitustunnelit, työnaikaiset tuennat ja betonoinnit olivat erittäin vaativaa insinöörirakentamista.

Stadionin alle huolto- ja talotekniikkatunneliin rakennettiin 400 metrin juoksurata. Kuva: Liisa Takala.

Esimerkiksi stadionmaljan pohjoispuolelle tehtiin maanalainen logistiikkatila, jonka betonirakenteet ovat poikkeuksellisen massiivisia. Tilan jälkijännitetyt betonirakenteet ovat tavallisesti tyypillisempiä siltarakentamisessa. Teollisuudessa ja talonrakennuksessa samanlaiset rakenteet ovat yleensä elementtirakenteisia, stadionille ne valettiin paikalla. Työn tekivät Skanskan infrapuolen osaajat.

Uusia menetelmiä kokeiltiin

Hankkeessa kokeiltiin uusia menetelmiä, kuten esimerkiksi stadionpenkkien innovaatiohankintaprosessia. Se oli yksi rakennusalan ensimmäisistä uuden hankintalain mukaisista prosesseista. Lisäksi urakoitsijoiden valinnassa käytettiin hankintaklinikkamenettelyä sekä kokeiltiin tavoite-/kattohintamallia suunnittelutyössä.

Olympiastadionin katsomon penkeistä järjestettiin innovaatiohankintakilpailu. Katsomoihin avattiin myös uusia hätäpoistumisteitä. Kuva: Liisa Takala

”Rakennuttajan kannalta kaikkein merkityksellisintä oli koko prosessin läpivienti hallitusti. Onnistuimme mielestämme prosessin läpiviennissä hyvin, ja koko organisaatio sai hyviä eväitä uusien eteen tulevien vaativien perusparannusten tekemiseen. Lisäksi saimme kokeilla uusia menetelmiä”, projektinjohtaja Aulis Toivonen kertoo. Hän työskentelee Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan rakennuttamisyksikössä.

Toivosen mukaan hanketta edisti se, että päättäjät ja rahoittajat uskoivat tehdyn tarveselvityksen ja hankesuunnitelman mukaisen ratkaisun palvelevan parhaiten Suomen näkyvyyttä maailmalla. Lisäksi he uskoivat samalla tehtyyn kompromissiin Olympiastadionin käytettävyyden ja lailla suojellun kiinteistön tiukkojen rajapintojen välissä.

”Tietysti se ottaa päähän, että jouduimme tekemään aikoinaan päätöksiä esimerkiksi kustannuksista, kun meillä oli käytössä vasta vain kaksi prosenttia tiedosta”, Toivonen harmittelee.

Hankkeen edistämistä hidastivat lähinnä hankkeen urakkatarjousten yhteydessä syntyneet kustannusten karsintakierrokset ja mittava määrä rakenteissa piileviä yllätyksiä, joita ei voitu suunnitella etukäteen.

Näyteikkunan paineet

Rakennuttajalle vaikeinta oli kohdata median kautta tullut raju kritiikki. Toivonen on saanut paljon henkilökohtaista palautetta.

”Se on vienyt valtavasti aikaa, ja kaikesta suuresta työstä huolimatta monimutkaista teknistaloudellista prosessia ei ole pystytty avaamaan ymmärrettävästi kyselijöille. Terminologia, urakkamuodot, kannustinjärjestelmät ja varsinkin budjetin kehittymisen ymmärretyksi saattaminen on ollut ylivoimaista, mutta päättäjille ja hankeprosessin monille tarkastajille se on onnistuttu tekemään. Yritän vielä sitkeästi, jos kustannuskehitysketju saataisiin avattua kaikille ymmärrettävään muotoon.”

Suomen jalkapallomaajoukkueiden pukuhuone. Jokaisella pelaajalla on oma lukittava kaappi ja lattiamateriaali kestää myös esimerkiksi piikkareiden piikit. Kuva: Liisa Takala.

Miten vaikea oli tehdä päätös joka toisen pilarin poisjättämisestä, kun päätöstä valmisteltiin ja lopulta tehtiin eikä varsinaista vertailupohjaa ollut olemassa?

”Asian suhteen toimittiin hankkeen käyttäjä- ja rahoittajatahon ohjeitten ja toiveitten mukaisesti, rakennuttaja ei voinut sitä kyseenalaistaa. Päätöksen pohjana oli lajiliittojen tarve saada katsomoon mahdollisimman paljon näköesteettömiä paikkoja, jotka ovat tapahtumamyynnissä oleellisia. Teknistaloudelliset vaikutukset selvisivät paljon myöhemmin päätöksen jälkeen.”

Tornia varjeltiin huolella

Yksi vaativimmista vaiheista oli, kun louhintoja tehtiin stadionin tornin lähellä. Esimerkiksi tärinöitä ja niiden vaikutuksia torniin tutki kaksi tekniikan tohtoria.

”Lisäksi oli mukana Suomen parhaimpia osaajia toteutustyössä ja sen valvonnassa. Vanha torni monitoroitiin tarkasti, jotta mahdolliset vauriot tulisivat esille. Tarkat laitteet eivät rekisteröineet tornissa yhtään vaarallista kallistumaa tai muodonmuutosta missään vaiheessa.”

Stadionin etukannen alle valmistui täysimittainen liikuntasali. Sen lattia on alue- ja pistejoustava. Tapahtumien aikana sali palvelee esimerkiksi mediakeskuksena. Kuva: Liisa Takala.

Tornin edusta on tällä hetkellä 15 metrin syvyyteen porattu teräspulttikenttä, joka kestää varmasti jatkossa kaikki normaalit olot.

Jos jotain voisi vielä tehdä toisin, Toivonen toteuttaisi alkuperäisen tarveselvityksen mukaisen katostolppajaon, eli joka toinen tolppa palautettaisiin.

”Tämä sen vuoksi, että oltaisiin paljon lähempänä hankkeen alkuvaiheessa arvioituja kustannuksia. Tämä vain teknistaloudellisessa mielessä, hankehan toteutetaan tarpeen mukaisesti, joten se ei olisi ollut todellinen vaihtoehto.”

Norsu palasteltiin

Kun skanskalaiset lähtivät rakentamaan tarjoustaan hankkeesta, projekti palasteltiin eri osatyömaihin. Hanke piti sisällään yhteensä kahdeksan työmaata, joissa oli kaksi työpäällikköä ja kolme vastaavaa työnjohtajaa. Alkuperäisten suunnitelmien linjat toteutuivat käytännössä hyvin.

Pukuhuonetilojen yhteyteen valmistui kansainväliset vaatimukset täyttävät urheilijoiden ja erotuomareiden huoltotilat. Niistä löytyy esimerkiksi palautumista edistävät kylmäaltaat, porekylpy, jääpalakone ja erilliset fysioterapia/hierontatilat. Kuva: Liisa Takala.

”Toteutimme norsun syöntiä kuin pala kerrallaan. Suunnitelma onnistui päälinjoissaan odotetusti. Osasimme myös arvioida hankkeeseen sisältyvät tekniset haasteet melko hyvin. Tekojärjestystäkään ei ole juurikaan tarvinnut muuttaa”, Olympiastadionin työmaasta vastaava Skanskan aluejohtaja Vesa Tähti kertoo.

Stadionin rakentamisen perusaskeleet noudattivat kaavaa, jossa ensin mantteloitiin vanhat betonirakenteet, jotta katos voitiin asentaa ja jotta voitiin tehdä kenttärakenteet.

”Maan alla kulkevat talotekniikkareitit molempien kaarteiden maantasokerrokseen aiheuttivat hieman päänvaivaa. Maan alle upotettu talotekniikka aiheutti hieman häiriötä, ja sitä on siellä erittäin paljon. Oli haastavaa löytää talotekniikan reittejä, jotta ne olisivat oikea-aikaisesti valmiina kaapelointiin ja asennukseen. Monen talotekniikan reitti saattoi lisäksi mennä toisen lohkon läpi, joten ne eivät olleet aina kuin itsenäisiä lohkoja”, Ala-Outinen täydentää.

Tärkeä läsnäolo

Sekä Ala-Outinen että Tähti nostavat hankkeen onnistumisen avaintekijäksi myös sen, että hankkeen tilaaja, käyttäjä ja urakoitsijat olivat työmaalla täyspäiväisesti. Yhteistoimintamuotoa haettiin tietoisesti, ja avoimuus oli suurta.

”Työmaalla oli joka keskiviikko big room -päivä, jolloin me kaikki kehitimme ratkaisuja hankkeen parhaaksi. Työpajatyyppisen työskentelyn edut näkyivät selvästi. Joku voi ihmetellä, mutta suunnitelmien suunnittelemattomuuden aiheuttamia viivästyksiä ei ole ollut. Töitä ei ole jouduttu keskeyttämään sen vuoksi, ettei ole ollut suunnitelmia”, Tähti kertoo.

Hankkeen läpivientiä on tekijöiden mukaan auttanut erittäin paljon avoimuus ja hyvä yhdessä tekemisen henki.

”Pääsimme välillä tekemään insinöörien lempipuuhaa eli miettimään jonkin detaljin ratkaisuja ihan ruuvitasolle. Oli upeaa nähdä, miten hanke puhkesi kuin kukkaansa ihan viime metreillä”, Ala-Outinen sanoo.

Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa

5 vastausta artikkeliin “Olympiastadion on rakentajien ja insinöörien taidonnäyte – ”Onnistuimme prosessin läpiviennissä hyvin””

  1. Vain julkisen rahan hankkeessa toteuttajat voivat hymistellä huikeaa onnistumistaan, vaikka budjetti paukkui reilusti yli, eikä loppukustannuksista ole vieläkään tietoa. Ei hyvää päivää.

  2. Kustannusarvio ylittyi 50%. Skanska kääri muutosten katehillot kuten Turun teatterikorjauksessa ja veronmaksajat maksavat lystin. Sitä ei kritiikitön artikkeli muuksi muuta.

  3. Eikös kohteessa ollut useampi konsultti mukana suunnittelemassa kilpailutusta. Mikä hyöty oli asettaa konsultteja konsulttien päälle. Varmaan suomenennätys kosulttien palkkioissa. Alkuperäinen kustannusarvio 160M€… toteutuneet kustannukset vähintään 350M€

    1. Suomi on konsulttien luvattu maa. Tällä menolla ei mene kauan kun rakennusalalla on yhtä työtätekevää rakennusmiestä kohden kymmenen konsulttia, joista puolet koordinaattoreita.

      1. Osa rakennushankkeista kehä 3 ulkopuolella tehdään jo ilman kaikkia huuhaakonsulenttejä ja energia tai ilmastohöpölöpö selvityksiä koska kiinteistönomistajat ja hankkeisiin ryhtyvät eivät joko piittaa tai heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta palkata kosteus, pöly, työturva haahuilijoita heitä rahastamaam koska tietävät että tosipaikan tullen nämä haahukoordinaattorit eivät ole tai ota mitään muuta vastuuta kuin laskun kirjoituksen.

Jätä kommentti