Itärakentajat pystyttivät taloja ja tehtaita, mutta myös joivat ja naivat ja rakensivat kansojen välistä ystävyyttä

Tuhannet suomalaiset rakensivat 1970-1980-luvuilla Neuvostoliitossa. Lännessä ei aina uskottu, että he eivät olleet pakkotyössä noin hyytävissä olosuhteissa. Itään vetivät kuitenkin niin raha kuin nuoruuden seikkailumielikin. Vodkaa kului paljon, koska ruplilla ei juuri muuta saanut. Rakkaussuhteita ja avioliittojakin syntyi eli kansojen välinen ystävyys kukoisti kielloista huolimatta.

Kostamuksen kaivosteollisuuskaupunki rakennettiin suurelta osin suomalaisvoimin vuosina 1977-85. Kuvat Kostamuksen kolmannen vaiheen vihkiäispäivästä kesäkuulta 1985. Kuva Jukka Gröndahl HS.
Kostamus on monen seniorikäisen rakentajan nuoruuden savotta. Aika on kullannut muistot ja moni käy säännöllisesti katsomassa kättensä jälkiä. Mikäpä on katsellessa, sillä paikalliset jaksavat vielä kiittää suomalaisia, että nämä rakensivat työtä tuovan kaivoskombinaatin lisäksi myös asunnot, joissa lämpöä pystyi säätämään patterista ja parvekkeiden kaiteisiin uskalsi nojata. Miellyttävä asia oli myös se, että asunnoissa tehtiin vuosiremontti, jossa katsottiin, että kaikki on varmasti viimeisen päälle kunnossa. Neuvostoliitossa oli totuttu siihen, että asuntoa laitettiin kuntoon vuosikausia muuton jälkeen.

Tämä artikkeli on tarjolla vain Rakennuslehden tilaajille

Olen jo tilaaja

Rekisteröidy

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Itärakentajat pystyttivät taloja ja tehtaita, mutta myös joivat ja naivat ja rakensivat kansojen välistä ystävyyttä”