Työryhmä ehdottaa rakennusalan hiilijalanjäljen pienentämistä päästökaupalla – parantaisi puurakentamisen kannattavuutta

Vaihtoehto päästökaupalle olisi valintojen suora ohjaus, mutta päästökauppa olisi vaihtoehtona kustannustehokkaampi.

Kuva: Ville Honkonen

Aalto-yliopiston taloustieteen työryhmän ehdottama rakennusmateriaalien päästökauppa tekisi todennäköisesti puurakentamisesta nykyistä kannattavampaa.

”Se muuttaa materiaalien suhteellista hintaa, ja todennäköisesti halventaa puuta suhteessa betoniin”, arvioi Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Liski.

Lue lisää puurakentamisen edistämisestä:

Analyysi: Puurakentaminen on liian kallista, siksi sen edistämisessä siirryttiin pakkoon

Työryhmä selvitti ympäristöministeriön pyynnöstä sitä, mitkä markkinainstrumentit olisivat tehokkaimpia päästösääntelyyn rakennusalalla. Se julkisti keskiviikkona selvityksensä, jonka mukaan päästökauppa olisi keinoista kustannustehokkain.

Selvityksessä ehdotetaan rakennusmateriaaleille kansallista päästöoikeusjärjestelmää, jossa rakennuttajan tulisi hankkia julkisesta huutokaupasta tai jälkimarkkinoilta rakennusmateriaalien hiilidioksidipäästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia ennen rakennuksen käyttöönottoa. Näin materiaalien suuremmat hiilidioksidipäästöt näkyisivät suoraan rakentamisen hinnassa.

Käyttöönotto vaatii lisäselvityksiä

Selvitys kohtasi julkistamistilaisuudessa pääsääntöisesti innostuneen vastaanoton. Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen kutsui sen johtopäätöstä erittäin yllättäväksi ja kiinnostavaksi ehdotukseksi, joka on lisäanalyysin arvoinen.

Ollikaisen mukaan työryhmän esittämää mallia tulisi testata keskeisillä rakennusmateriaaleilla, jotta sen vaikutuksista päästäisiin paremmin selville.

”Sementti- ja terästeollisuus ovat jo päästökaupan piirissä. Kuinka paljon päästöjä jää vielä jäljelle”, hän kysyy.

Rakennusteollisuuden ympäristö- ja energiajohtaja Pekka Vuorinen nostaa esiin huolen päällekkäisen sääntelyn syntymisestä.

”Tämä on kova uusi pelinavaus, mutta paljon laajempaa keskustelua tarvitaan.”

Päästökauppa kohdistuisi rakennusmateriaaleihin

RIL:n toimitusjohtaja Miimu Airaksinen piti esitystä ja sen näkökulmaa hyvänä. Hänen mukaansa tulisi varoa, ettei rakennusmateriaalien päästöihin keskittyvä sääntely johtaisi ei-toivottuihin ratkaisuihin rakennuksen toteuttamisessa.

”Erityisesti pohditutti rakennusten käytön aikaisten päästöjen rajaaminen tämän ulkopuolelle. Sillä olisi sellainen vaikutus, ettei suunnitteluvaiheessa olisi insentiiviä pienentää energiatehokkuutta”, hän sanoo.

Työryhmän mukaan sääntely tulisi kohdistaa juuri rakennumateriaaleihin, koska rakennuksen käytönaikaisia päästöjä, eli lämmitystä ja sähkönkulutusta ohjataan jo sähkö- ja lämpömarkkinoiden sääntelyllä.

”Toimialakohtainen lisäsääntely lämpö- ja sähkösektorille aiheuttaa turhia kustannuksia”, sanoo Aalto-yliopiston professori Matti Liski.

Liskin mukaan tutkimukset ovat osoittaneet kuluttajien olevan hyvin hintatietoisia asuntojen energiaratkaisujen valitsemisessa. Koska asuminen on kotitalouksien suurin menoerä, tutkijat uskovat päästöoikeusjärjestelmän ohjaavan tehokkaasti myös rakentamista vähähiilisempään suuntaan. Kannustin rakentaa energiatehokkaasti syntyisi siis siitä, että kuluttajat suosivat energiatehokkaita asuntoja, koska ne ovat käyttökustannuksiltaan halvempia.

Taustalla tavoite hiilineutraaliudesta

Vaihtoehto päästökaupalle olisi selvityksen mukaan valintojen suora ohjaus, joka määrittää miten ja missä päästövähennykset tehdään. Päästöoikeusjärjestelmän kaltainen markkinainstrumentti kuitenkin ohjaisi päästövähennykset sinne, missä ne voi tehdä pienimmillä kustannuksilla. Järjestelmä antaisi näin rakentajille mahdollisuuden päättää keinoista ja kannustaisi parempien teknologioiden kehittämiseen.

”Mitä halvemmaksi päästöjen vähentäminen tulee, sitä suurempia vähennyksiä on mahdollista vaatia”, Liski sanoo.

Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Tavoitteeseen pääseminen vaatii nopeutettuja päästövähennyksiä joka sektoreilla. Rakennettu ympäristö tuottaa noin kolmanneksen kasvihuonekaasupäästöistä.

Juttua päivitetty 24.3. klo 13.30. Lisätty julkistamistilaisuudessa esitettyjä kommentteja selvityksestä.

Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa

4 vastausta artikkeliin “Työryhmä ehdottaa rakennusalan hiilijalanjäljen pienentämistä päästökaupalla – parantaisi puurakentamisen kannattavuutta”

  1. Juu, päästökauppahan se on todella kustannustehokasta. Ilmoittaudun päästöjen myyjäksi. En ole lentänyt viimeisen 30 vuoden minnekään ja autoakin käyttänyt hyvin harvoin. Minulta löytyy siis käyttämättömiä päästöjä reilusti, joita saa ostella. Lähtöhinta 70€/100g CO2.

  2. Jos tuo toteutuisi, tuosta voi joku keksiä liikeidean perustaa konsulttitalo, joka laskee rakennuksen päästöt alemmiksi kuin kilpailijat, jolloin päästöoikeuksia tarvitaan vähemmän kuin kilpailijoilta päästölaskelman ostamalla. Laskentasäännöissä on aina joustovaraa, ja laskuvirheitäkin voi tekevälle sattua. Jos näin kävisi, muutkin alkaisivat laskea päästöjä käyttäen kaikkia joustoja siihen suuntaan, joilla päästöt saa laskettua alakanttiin, koska jos laskisi tulokseksi korkeampia päästöjä, menettäisi asiakkaita.

    Toinen liikeidea olisi alkaa myydä kierrätystavaraa. Ostaisi rakennusmateriaalit, kuten betonielementit, rakennusmateriaalivalmistajalta. Ostaja ei olisi rakennuttaja, vaan muu firma. Sitten tämä voisi myydä materiaalin käytettynä rakennustyömaalle, eli laskennallisesti päästöttömänä.

    Päästökauppa on kaunis teoriassa. Puhutaan siitä, että näin päästövähennykset ohjataan sinne, missä ne on edullisinta toteuttaa. Mutta näinhän ei alueellisissa päästökaupoissa käytännössä ole, jos monet muista päästöistä ovat päästökaupan ja jopa verotuksenkin ulkopuolella, jolloin kaikkein kustannustehokkaimmat päästövähennyspaikat ovat mahdollisesti kokonaan päästökaupan ulkopuolella – teorian vastaisesti. Esim. merenkulku on nykyään yhä kokonaan päästökaupan ja päästöverotuksen ulkopuolella. Jos öljy poltetaan laivassa, se on verotonta ja päästökaupatonta, jos öljy poltetaan voimalassa, öljy on mukana päästökaupassa, mutta verotus on alempaa kuin jos se poltetaan talossa. Jos öljy poltetaan lämmitysöljynä talossa, menee lämmitysöljyn verotuksen mukainen vero, ja jos se poltetaan autossa, menee vielä korkeampi vero. Päästökaupan teorian mukaan puolestaan ohjaus olisi tehokasta, jos kaikilla päästöillä olisi sama hinta – josta nykytilanne on varsin kaukana.

  3. Lisään vielä, että ylipäätään kannatan kyllä päästökauppaa ja sen periaatteita. Mutta ei ole ihan ongelmatonta koittaa rakentaa kansallista päästökauppaa jonkun toimialan sisään – koska kustannustehokkain tapa vähentää päästöjä voi olla sen systeemin ulkopuolella, jonne lokaali päästökauppa ei kuitenkaan ulotu.

  4. Jatkona vielä se, että nykyiset päästökauppajärjestelmät perustuvat yleensä siihen periaatteeseen, että päästön suora tuottaja maksaa, eli tarvitsee päästöoikeuksia. Eli esim. päästöjä tuottava tehdas maksaa tai voimala maksaa, ei loppuasiakas. Rakennusmateriaalien tapauksessa rakennustyömaa ei ole se paikka, jossa rakennusmateriaalien tuotannon päästöt aiheutuvat. Eli näiden kohdalla päästökauppa koskisikin loppukäyttäjää, eikä päästön tuottajaa, mikä on päästökaupan periaate esim. EU:ssa. Ymmärrän kyllä sen, että kansallista päästökauppaa ei haluta kansallisesti asettaa suomalaisten rakennustuotetehtaiden harteille, koska tuonti saisi silloin kilpailuedun välttäessään kansalliset lisämaksut, ja jos päästökauppa halutaan toteuttaa niin, että tuonnilla sitä ei ohita, niin silloin päästökauppaa ei voi kohdentaa päästöjen tuottajaan, vaan se pitää kohdentaa johonkin, joka ei pääse maksuja niin helposti karkuun.

    Jatkoanalyysejä aiheesta olisi kuitenkin kiva lukea, joten ihan hyvä, jos sellaisia tehdään.

Jätä kommentti

Viimeisimmät näkökulmat