Muistokirjoitus: Talonrakennustekniikan professori Ralf Lindberg

Talonrakennustekniikan emeritusprofessori Ralf Lindberg menehtyi vaikeaan sairauteen 27.4.2024. Hän oli syntynyt 22.4.1951 Leppävirralla ja eli lapsuutensa ja nuoruutensa Sorsakoskella. Siellä hän tapasi myös vaimonsa.

Nuoruudessaan hän pohti uravalintaa lääketieteen ja rakennustekniikan välillä. Rakennustekniikka vei voiton ja samalla hänestä tuli sukunsa neljännen polven rakentaja. Ralf muutti Tampereelle vaimonsa kanssa opintojen perässä vuonna 1972.

Diplomi-insinööriksi valmistumisensa jälkeen Ralf aloitti opetustyön talonrakennustekniikan assistenttina Tampereen teknillisessä korkeakoulussa (TTKK) 1977 ja teki samalla myös rakennesuunnittelua omassa insinööritoimistossaan. Hän valmistui tekniikan lisensiaatiksi 1983 ja siirtyi samana vuonna hoitamaan yliassistentin tehtävää TTKK:lle.

Koulunkäynnin ja työn lomassa hänelle syntyi vuosien 1974–1981 aikana neljä lasta.

Tekniikan tohtoriksi hän valmistui vuonna 1987 ollen ensimmäinen talonrakennustekniikasta väitellyt henkilö TTKK:lla. Tämän jälkeen hän toimi parin vuoden ajan Lohja CADin tuotekehityspäällikkönä, kunnes hänet valittiin korjausrakentamisen apulaisprofessoriksi Teknilliseen korkeakouluun Otaniemeen vuonna 1990.

Talonrakennustekniikan professoriksi Tampereen teknilliseen korkeakouluun hänet valittiin 1992, josta tehtävästä hän eläköityi 2014.

Professoriksi tultuaan Ralf aloitti aktiivisen ja määrätietoisen tutkimustoiminnan lisäämisen monilla talonrakentamisen osa-alueilla. Erityisesti kokeellinen tutkimus nousi merkittävään rooliin TTKK:n hyvien laboratoriovalmiuksien ansiosta. Samalla rakennustekniikan saama ulkopuolinen tutkimusrahoitus ja yritysyhteistyö lisääntyivät voimakkaasti.

Ralf valittiin TTKK:n rakennustekniikan laitoksen johtajaksi vuonna 1992. Heti tämän johtajakauden alussa hän kohtasi myös työuransa suurimman koettelemuksen, kun Tampereen rakennustekniikkaa uhkasi lakkauttaminen 90-luvun puolivälissä.

Laman seurauksena rakennustekniikan diplomi-insinöörien työttömyys oli kasvanut ja rakennustekniikan arvostus oli muutenkin alhaisella tasolla. Valtiovalta päätti, että yksi kolmesta yliopistotason koulutuspaikasta tulee lakkauttaa ja suurin uhka kohdistui aluksi Tampereen yksikköön.

Ralf toimi aktiivisesti ja voimakkaasti Tampereen rakennustekniikan laitoksen säilymisen puolesta. Pitkälti hänen ansiostaan TTKK:n rakennustekniikka selvisi lopulta lakkautusuhan alta ja tästä jatkui sen kehittyminen arvostetuksi ja korkeatasoiseksi yliopistoyksiköksi Suomessa. Samalla Ralfista tuli rakennusalan johtava professori Suomessa.

Ralf oli johtajana tasapuolinen, kuunteleva ja kannustava. Työelämässä, kuten yksityisessä elämässäänkin, hän oli suoraselkäinen ja rehellinen. Hänellä oli myös vankkoja omia näkemyksiä moniin asioihin. Hän piti tiukasti rakennustekniikan puolta yliopiston sisäisissä muutoksissa ja kannatti osastojen ja henkilökunnan parempia vaikutusmahdollisuuksia yliopiston johtamiseen. Näistä syistä hän oli myös hyvin suosittu rakennustekniikan henkilökunnan keskuudessa.

Hän toimi lisäksi ensimmäisenä ja samalla viimeisenä henkilökunnan valitsemana dekaanina rakennustekniikan osastolla.

Hänellä oli merkittäviä luottamustehtäviä yliopistomaailman ulkopuolella, kuten Suomen Betoniyhdistyksen puheenjohtaja 2000–2002 ja Suomen Rakennusinsinöörien Liiton puheenjohtaja 2009–2011. Hänet palkittiin lisäksi monen rakennusalan organisaation toimesta arvostettuna alan kehittäjänä.

Ralf oli erinomainen opettaja, josta osoituksena opiskelijat valitsivat hänet kymmenenä vuonna peräkkäin rakennustekniikan parhaaksi luennoijaksi TTKK:lla. Hän oli myös suosittu esitelmien pitäjä erilaisissa rakennusalan tilaisuuksissa.

Opetuksessa hän korosti perusasioiden hyvää hallintaa, joka loi vahvan pohjan rakennusalan työtehtäviin. Hän ohjasi uransa aikana noin 450 diplomityötä, noin 30 lisensiaatin tutkimusta ja 16 väitöskirjaa. Lisäksi hän osallistui rakennusalan kehittämiseen monien normi- ja muiden työryhmien puheenjohtajana ja jäsenenä.

Ralfin erikoistaitona oli rakenteiden lujuusmitoitukseen liittyvien asioiden yksinkertaistaminen siten, että hän pystyi nopeasti arvioimaan rakenteiden vaatimia dimensioita ja betonirakenteiden raudoituksia omilla ”liivintaskukaavoillaan”. Tämä taito oli muodostunut rakenteiden toiminnan syvällisestä ymmärtämisestä ja herätti usein hämmästystä ja arvostusta muiden alan ammattilaisten keskuudessa.

Hän hallitsi muutenkin poikkeuksellisen hyvin ja laaja-alaisesti talonrakennustekniikan eri osa-alueet. Näitä taitoja hän käytti paljon myös tehdessään eri rakennushankkeisiin liittyviä konsultointi- ja asiantuntijatehtäviä uransa aikana. Tätä työtä hän jatkoi hyvin aktiivisesti myös eläkkeelle siirtymisensä jälkeen aina lähes kuolemaansa asti.

Sotilasarvoltaan hän oli yliluutnantti pioneeriaselajissa. Hän käytti asiantuntemustaan myös tällä osa-alueella kehittäessään mm. keveitä ja kestäviä korsuratkaisuja armeijan käyttöön.

Perhe oli Ralfille hyvin tärkeä. Perheeseen kuuluivat vaimo, lapset, lastenlapset sekä koirat. Perheellensä Ralf oli rakastava, äärimmäisen auttavainen, huomioonottava ja hyvin epäitsekäs.

Liikunta oli Ralfille aina tärkeässä roolissa. Talvisin hänen intohimonaan oli hiihtäminen. Kesäisin Ralf tykkäsi rullahiihtää ja tehdä rakennusprojekteja sekä valmistaa polttopuita mökillä koko perheen tarpeisiin.

Kirjoittajat:
Juha Vinha
Rakennusfysiikan professori
Tampereen yliopisto

Anssi Laaksonen
Betoni- ja siltarakenteiden professori
Tampereen yliopisto

Nina Lindberg (tytär)
Betonirakenteiden yliopisto-opettaja
Tampereen yliopisto