Asuntojen hintojen nousu ja lasku on hätkähdyttävä ongelma

Kaupungistumisen eteneminen kovaa vauhtia on merkittävä murroskohta suomalaisten omaisuudelle ja asuntorakentamiselle. Kuilu maaseutupaikkojen ja suurten kasvukeskusten välillä näyttää nyt repeävän ennätyksellistä tahtia.

Kasvukeskusten ulkopuolella vanhojen asuntojen myynti ja hinnat sakkaavat, kaupungeissa taas hinnat nousevat jo yli tavallisten suomalaisten maksukyvyn.

Otetaan esimerkki. Pienen keskisuomalaisen kunnan keskustassa reilun sadan neliön normaalikuntoinen omakotitalo näyttää myynti-ilmoituksen mukaan maksavan reilut 70000 euroa. Tästä pikkukunnasta 200 kilometrin päässä pääkaupunkiseudun lähiössä vastaavankokoinen rivitaloasunto tai omakotitalo maksaa helposti vähintään 350000 euroa. Parisataa kilometriä siis mullistaa hintoja niin, että pääkaupunkiseudulla asuva pulittaa asunnostaan viisinkertaisesti sen, minkä maaseudulla asuva.

Jos nämä asunnot ostettaisiin nyt kokonaan lainarahalla, ostajat maksaisivat nykyisellä korkotasolla ja 20 vuoden laina-ajalla maalla noin 350 euroa kuukaudessa ja kaupungissa 1750 euroa. Jos molempien asuntojen omistajat nauttivat suomalaisen keskipalkkaa eli noin 3400 euroa bruttona kuukaudessa, kaupungissa asuvan maksukyky on todella koetuksella. Vielä tiukemmalla kaupunkiasujat ovat, kun korot nousevat.

Käytännössä tilanne johtaa siihen, että aktiivi-iässä oleva työvoima on usein kiinni nykyisillä sijoillaan. Jos lapsiperhe ei saa maalla asuntoaan myydyksi järkevään hintaan, ei ole mahdollisuutta eikä mieltä muuttaa kaupunkiin työtilaisuuksien, mutta kovien asuntohintojen tai nopeasti kallistuneiden vuokra-asuntojen äärelle. Tulot tuskin viisinkertaistuvat kaupunkitöissä.

Tämä tarkoittaa, että paljon puhuttu työntekijöiden liikkumattomuus maan sisällä ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma jatkuvat ainakin nykyisten sukupolvien ajan.

Kaupungistumisen murros edellyttäisi, että kohtuuhintaiseen asumiseen löytyisi huomattavasti nykyistä nopeammin ratkaisuja kasvukeskuksissa.