Kuka avaisi solmun työmarkkinoilla?

Työmarkkinoilla on harvinainen pattitilanne, jossa poliittiset mielenilmaukset ja lakot seuraavat toisiaan yhä kiihtyvällä tahdilla ja yhä suuremmilla vaikutuksilla yhteiskuntaan ja yrityksiin. Poikkeuksellisen tilanteesta tekee toimien kohdistuminen maan hallitukseen, kun samaan aikaan neuvotteluyhteys tuntuu puuttuvan lähes kokonaan. Hallitus pysyy tiukkana, ja laskun maksavat nyt kansalaiset ja yritykset – ne toki muutoksia myös toivovat.

Suomen talous ja työmarkkinat kaipaavat varmasti kehittämistä ja uudistamista. Valittu tyylilaji ei kuitenkaan tue perinteistä suomalaista konsensushakuisuutta. Juuri nyt ei ole näkyvissä liikkeitä, jotka saisivat lakkosuman purkautumaan.

Aika ja ongelmat ovat erityisiä, joten tarvittaisiinko nyt jo poikkeavia keinoja työmarkkinoiden ongelmien setvimiseen? Vuonna 1994 vastavalittu presidentti Martti Ahtisaari nimitti työmarkkinakonkari Matti Pekkasen vetämän korkean tason työryhmän pohtimaan keinoja korkealle kohonneen työttömyyden taltuttamiseen ja talouden parantamiseen.

Tarvittaisiinko taas presidentillistä työryhmää? Juuri päättyneessä presidentinvaalikamppailussa ehdokkaat varoivat ottamasta vahvasti kantaa sisä- ja työmarkkinapolitiikkaan, mutta olisiko diplomatiassa meritoituneen Alexander Stubbin työkalupakissa valinnan jälkeen keinoja ja kiinnostusta työmarkkinoiden ja sosiaalipolitiikan akuuttien ongelmien ratkaisun avittamiseen? Ei ehkä nykyisten presidentin valtaoikeuksien mukaista, mutta kuten eräs toinen presidentti tapasi sanoa, jonkun tarttis tehrä jotain.

Rakennusalalle työmarkkinoiden turbulenssi sopii nyt erityisen huonosti. Rakennusliitto kertoi juuri viime viikolla, että tammikuussa Avoimeen työttömyyskassaan kuuluvista Rakennusliiton jäsenistä yli viidennes oli työttömänä tai lomautettuna. Voi siis jo puhua joukkotyöttömyydestä, eikä korkeinta noteerausta ole todennäköisesti vielä nähty. Samoin asiantuntija- ja työnjohtotehtävissä työskentelevistä monet ovat olleet lomautettuna ja irtisanomisiakin on ollut paljon.

Rakentamisessa siis tarvittaisiin pikaisesti lisää töitä ja sujuvia työmarkkinoita. Vaarana on, että työtä vaille jääneet alkavat katsella muita aloja ja hakea töitä rakentamisen ulkopuolelta. Nousun alkaessa osaavista tekijöistä voi tulla pula.