Sisäasiainministeriö ja pelastustoimiala patistavat rakennusalaa sitoutumaan pontevammin turvallisuustalkoisiin. Kun Suomi pärjää kansainvälisissä vertailuissa pääsääntöisesti hyvin päätyen yleensä kärkisijoille, ollaan meillä turvallisuusasioissa jämähdetty tukevasti 10. sijalle eurooppalaisessa vertailussa. Tämän vuoksi kaikki keinot, joilla palokuolemat saataisiin pudotettua edes hyvälle eurooppalaiselle tasolle, pitäisi ottaa käyttöön.
Tulipalo ei ole vain sosiaalinen ongelma. Myös vanhusväestön osuuden kasvaessa tulipaloriskistä muodostuu yhä useampaan kohdistuva uhka, joka täytyy saada hallintaan. Keinot on olemassa, vain tahto puuttuu.
Kertarysäyksellä asiaa ei saada kuntoon, mutta vastustus, jota rakennusalan piirissä asiaa kohtaan esiintyy, on perustelematonta. Automaattisten sammutusjärjestelmien kustannustarkastelussa yksi karkea yleistys nousi ylitse muiden: se maksaa saman verran kuin parketti.
En muista rakennusliikkeiden keskuudessa nousseen esille voimakasta vastustusta laadukkaiden sisustusmateriaalien aiheuttamaa voimakasta hintapainetta kohtaan. Miksi sitten ihmisten – aikuisten, lasten, vanhusten – turvallisuuteen ja tulevaisuuteen tehtävä investointi koetaan vastenmieliseksi?
Ainakin suurimmilla talotekniikkaurakoitsijoilla on hyvät valmiudet sprinkleriurakointiin. Asuntosprinklauksesta voisi löytyä uutta markkinarakoa, jos putkiremontit alkavat kyllästyttää.
Energiansäästöhuuman keskellä rakennusliikkeet voisivat brändätä matalaenergiatalojen ohessa toisen kelpo myyntituotteen: paloturvallinen asunto. Se lisäisi asunnon aitoa arvoa ja saisi ansaitsemansa huomion ainakin lapsiperheiden keskuudessa.
Ystävänpäivän kunniaksi idea on vapaasti kopioitavissa.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Kulta, onko meillä varaa parkettiin?”