Talouden vuoristoradassa toimittajakin joutuu pohtimaan valintojaan. Tiedotusvälineiden tulee kertoa ikävistäkin asioista, sillä muuten asteltaisiin helposti itsesensuurin tielle. Tinkimättömyyttä ei saa menettää, eikä antautua ulkopuolisen painostuksen alla.
Ulkopuolisista linjaus ei tunnu aina hyväksyttävältä. Eräs toimitusjohtaja sanoi minulle kerran tuohtuneena, että mikään ei ole niin helppoa kuin perua investointi, kun isot lehtiotsikot huutavat lamaa. Toinen taas ärähti, että asioista voi kertoa niin monella tavalla.
Miten talousongelmista pitäisi sitten kirjoittaa, kun ei haluta tarpeettomasti pahentaa kurimusta? Tätä rajanvetoa pohdittiin varmasti monessa tiedotusvälineessä vuonna 2008, kun finanssikriisi puhkesi. Sitä samaa rajanvetoa ne ovat luultavasti joutuneet tekemään myös viime aikoina.
Linjauksia tiedotusvälineiden täytyy vetää myös silloin, kun ne uutisoivat esimerkiksi onnettomuuksista tai hätkähdyttävistä rikoksista. Esimerkiksi kouluampumisten jälkimainingeissa toimituksissa tehtiin ankaraa itsetutkintaa siitä, miten uutisointi onnistui. Lopputulos oli tyly: ei hyvin kaikilta osin.
Vaikka rakennusalaltakin on tullut uutisia yt-neuvotteluista, yksi asia kannattaa muistaa: rakentaminen ei ole missään nimessä loppunut. Hankkeita suunnitellaan ja käynnistetään edelleenkin. Pääkaupunkiseudulla asuntokauppa vetää, Oulussa ja Lappeenrannassa ilmoitettiin isoista kauppainvestoinneista.
Huonojen uutisten tulvassa on virkistävää saada tehdä tai lukea juttua, jossa uskalletaan investoida, innovoida tai palkata lisää henkilökuntaa. Onneksi sellaisiakin on.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Miten uutisoida ikävistä asioista?”