Rakennusala kaipaa kipeästi nykyistä innovatiivisempaa ja yhteisöllisempää kulttuuria, jossa vastakkainasettelun aika olisi historiaa.
Nykyinen normiviidakko on omiaan pitämään rakentamisen yrityskulttuurin jähmeänä. Todellista muutosta tapahtuu vasta kun toimintaympäristö ympärillämme muuttuu joustavuutta sallivaksi ja innovointia kannustavaksi.
Rakentamisessa toiminnan vapaus on rajattua: laissa määrättyä. Tämä jarruttaa pelikentän uudistamista. Hierarkian ja byrokratian vähentämishalu liittyy erityisesti viranomaistahon liialliseen ohjausvaikutukseen. Vähintäänkin ohjauksen keventäminen olisi askel oikeaan suuntaan.
Nykyinen tapa toimia on hierarkinen jo siitä syystä, että pirstaloitunut ja projektiluonteinen rakentaminen vaatii ohjaavaa otetta. Selvien vastuiden jakaminen ja roolitus delegoisivat valtaa ja vastuuta alaspäin.
Perinteinen tulos tai ulos – ei ole ainoa tapa johtaa. Erilaiset johtamisen filosofiat tuntuvat kiertävän sykleissä. Näistä trendikkäimpiä ovat nyt Lean ja TQM. Kuvitelma siitä, että nämä opit tekisivät yrityksen kuin yrityksen autuaaksi, on kuitenkin vaarallinen.
Syy näiden johtamisoppien läpiviemisen epäonnistumiselle löytyy yrityksen kulttuurin ja jalkautettavan opin yhteensopimattomuudesta. Esimerkiksi TQM-mallia ei saada jalkautettua yritykseen, jonka aidot arvot johtavat tuoton lyhytjänteiseen maksimointiin. Toisaalta laadukkaasti jo toimiva yritys saattaa noudattaa TQM:n periaatteita, vaikkei yritykseen ole sitä koskaan varsinaisesti jalkautettu.
Prosessien ja kulttuurin yhteensovittaminen ei ole ensimmäinen kysymys, joka kannattaa esittää halutessamme muutosta. Muutos ei lähde kummastakaan näistä, vaan yrityksen kollektiivisista arvoista, joita henkilöstö noudattaa osin jopa tietämättään.
Yrityksissä on kahdenlaisia arvoja. On mainosarvoja ja sitten on aitoja arvoja. Mainosarvot ovat nettisivuilla ja käyntikorteissa vilahtelevia yleviä sanoja laadukkaasta ja eettisestä toiminnasta. Aidot arvot ovat monesti piileviä, ja ne voi aistia vasta kun työskentelee yrityksessä. Aidot arvot ohjaavat viime kädessä toimintaa, ja ne korostuvat vaikeina aikoina.
Rakennusalalla työskentelevät haluaisivat lisätä työkulttuuriinsa tekijöitä, jotka tukevat innovatiivisuutta. Tähän liittyvät kokeilukulttuuri ja epäonnistumisten salliminen.
Todellisia innovaatioita saavuttaaksemme, meidän pitää sallia epäonnistuminen niitä tavoitellessamme. Tämä ei tarkoita epäonnistumista lopputuotteen vaatimusten saavuttamisessa, vaan käytännössä kaikkea tätä ennen ja sen jälkeen tapahtuvaa kehittämistä. Rakentamisen jälkeenhän tuotetta vasta ryhdytään käyttämään, jolloin lisäarvoa asiakkaalle voidaan tuottaa erilaisten asumiseen ja kiinteistön ylläpitoon sekä arvonsäilyttämiseen liittyvillä palveluilla.
Liian lyhytjänteisestä alan kehittämisestä tulee päästä eroon. Voimakkaat lyhyen aikavälin taloudelliseen menestykseen perustuvat tulospalkkiot ovat omiaan vähentämään henkilöstön innovatiivisuutta ja vapautta kokeilla parempia työtapoja. Taustalla vaikuttaa edelleen valitettavan vahva ”halvin hinta voittaa” -kilpailutusperiaate.
Innovatiivisemman kulttuurin lisäksi alalla työskentelevät kokevat yhteisöllisyyden tärkeäksi. Siihen kuuluvat yhdessä tekeminen ja toisista huolta pitäminen, mikä näkyy erinomaisesti jo työturvallisuustyössä.
Allianssit ja muut yhteistoimintamallit ovat olleet oiva keino yhteisöllisyyden ja innovatiivisuuden lisäämiseksi ja vastakkainasettelun vähentämiseksi. Niistä saatuja hyviä kokemuksia kannattaa hyödyntää koko rakentamisessa.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Rakentaminen kehittyy yhteistyötä korostavaksi”