Riittääkö alalle osaajia myös tulevaisuudessa?

Rakennusalalla on nyt tarjolla töitä hyvin, ja alan mainekin on viime vuosina modernisoitunut. Rakentaminen tarjoaa monipuolisia tehtäviä, kuten ympäristöhaasteiden ratkaisemista, vaativia suunnittelutehtäviä sekä monipuolisten projektien johtamista. Onko tämä viesti kuitenkaan kulkeutunut riittävästi nuorille, jotka miettivät opiskeluvalintaansa?

Rakennusalan kiinnostavuus uusien yliopisto-opiskelijoiden silmissä on verraten hyvällä tasolla. Kevään yhteisvalinnassa rakennustekniikan ensisijaishakijoiden määrä kasvoi Tampereen teknillisessä yliopistossa (TTY) runsaat 15 prosenttia edellisvuoteen verrattuna ja arkkitehtuurin runsaat 30 prosenttia. Arkkitehtuuri ja rakennustekniikka ovatkin olleet TTY:llä jo useita vuosia suosituimpien hakukohteiden joukossa.

Aalto-yliopistossa arkkitehtuurin hakijoiden määrä lisääntyi lähes 19 prosenttia ja rakennetun ympäristön kandidaatinohjelman 6 prosenttia, mutta yhdistettyyn kone- ja rakennustekniikan kandidaatinohjelmaan hakijoiden määrä putosi yli 12 prosenttia. Mistä tämä johtuu, on mielenkiintoinen kysymys. Entä pärjääkö rakennusala konetekniikalle siinä vaiheessa, kun opiskelijat valitsevat niistä toisen maisterivaiheen oppiaineekseen?

Oulun yliopistossa rakennustekniikan koulutusohjelma on vasta uudelleenkäynnistysvaiheessa ja arkkitehtuurin hakijoiden määrä säilyi edellisvuoteen verrattuna ennallaan.

Kaiken kaikkiaan tekniikan alalle hakeutuneiden määrä on viime vuosina ollut laskusuunnassa. Eräänä tekijänä on lukiossa pitkän matematiikan valinneiden oppilaiden määrän väheneminen. Näin ollen rakennusala joutuu entistä ankarammin kilpailemaan muiden tekniikan alojen kanssa. Säilyttääkseen siis edes nykyisen hakijamäärän tason alan on tehtävä aktiivisesti promootiotyötä nuorten keskuudessa.

Rakennusalan kannalta on myös oleellista, että opiskelijoiden hakeutuminen maisterivaiheessa eri pääaineisiin ja syventymiskohteisiin vastaa alan tarpeita. Vaikka työuran aikana tehtävät ja osaamistarpeet vaihtelevat, viitoittaa pääainevalinta kuitenkin työtehtävien suunnan. Perinteisesti rakentamistalous ja -tuotanto on ollut houkuttelevin syventymisaihe. Rakennetekniikka ja -suunnittelu sekä talotekniikka kaipaisivat kuitenkin nykyistä enemmän opiskelijoita. Samoin infrarakentaminen ja kroonista pulaa kärsivä geotekniikka kaipaisivat lisää pääaineopiskelijoita.

Erityisesti suunnittelutoimistot ovat viime aikoina tehneet yhteistyösopimuksia yliopistojen ja ammattiainekerhojen kanssa. Tiivis vuorovaikutus yritysten kanssa näyttäisi vaikuttavan positiivisesti opiskelijoiden suuntautumisvalintoihin. Yritysten tarjoamat kannustimet yrityksille tärkeissä opintoaiheissa menestyneille opiskelijoille ovat myös oiva tapa sitouttaa tulevaisuuden resursseja. Kilpailu hyvien diplomi-insinöörien rekrytoimiseksi alkaa siis jo varhain opiskeluvaiheessa.

Keskeisenä tekijänä alan kannalta on valmistuvien määrä. Tällä hetkellä opintonsa keskeyttävien määrä on hyvin pieni. Esimerkiksi TTY:n rakennustekniikasta valmistui viime vuonna 120 diplomi-insinööriä ja valmistuneista 90 prosentilla oli työpaikka valmistuessaan. Valmistuneiden määrä on siis jokseenkin sama kuin tämänhetkinen sisäänotto.

Monet opiskelijoista ovat töissä lähes koko maisterivaiheen opintojensa ajan. Tässä on kuitenkin sekä hyvät että huonot puolensa. Työtehtävät antavat hyvää perspektiiviä opiskeluun, vahvistavat motivaatiota sekä luovat ammatti-identiteettiä. Vaarana on kuitenkin opintojen venyminen, joka ei ole opiskelijan, yrityksen eikä yliopistonkaan etu. Yritysten ei siis pidä sortua ryöstökalastukseen, vaan niiden on edellytettävä, että opinnot etenevät, vaikka opiskelija olisikin töissä.