Erimielinen työryhmä pohti pienituloisten vuokra-asumista
Sata-komitean ehdotuksen toteuttamista selvitellyt TARMO-työryhmä luovutti raporttinsa valtiovarainministeriölle 17.6. Työryhmä pohti lähes vuoden ajan, kuinka pienituloisimpien mahdollisuutta saada valtion tukema vuokra-asunto voitaisiin parantaa. Ryhmän mielestä esimerkiksi asunto- ja sosiaaliviranomaisten tulee olla nykyistä kiinteämmässä yhteistyössä valtion tukeman vuokra-asuntokannan tarkoituksenmukaisen käytön edistämiseksi ja hakijoiden kokonaistilanteen hahmottamiseksi.
Sata-komitean ehdotuksen toteuttamista selvitellyt TARMO-työryhmä luovutti raporttinsa valtiovarainministeriölle 17.6. Työryhmä pohti lähes vuoden ajan, kuinka pienituloisimpien mahdollisuutta saada valtion tukema vuokra-asunto voitaisiin parantaa. Ryhmän mielestä esimerkiksi asunto- ja sosiaaliviranomaisten tulee olla nykyistä kiinteämmässä yhteistyössä valtion tukeman vuokra-asuntokannan tarkoituksenmukaisen käytön edistämiseksi ja hakijoiden kokonaistilanteen hahmottamiseksi.
Selvitys koski erityisesti pääkaupunkiseudun vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuvia yleistä asumistukea ja usein myös toimeentulotukea saavia kotitalouksia, joiden asumismenot ylittävät asumistuen normit. Tällaisia ruokakuntia on rekisteritietojen perusteella arvioitu olevan noin 12 000, joista suurin osa on yhden hengen talouksia ja puolet alle 35-vuotiaita.
Selvitys keskittyy pääkaupunkiseutuun, jossa asuminen on kalleinta ja työllistymismahdollisuudet suurimmat. Pääkaupunkiseudulla sijaitsee yli kolmannes maamme 320 000 valtion tukemasta tavallisesta vuokra-asunnosta. Kuitenkin vain 10 prosentissa näistä pääkaupunkiseudun yli 100 000 asunnosta asuu kaikkein pienituloisimpia, joiden asumista tuetaan sekä yleisellä asumistuella että toimeentulotuella.
Yleisen asumistuen saajaruokakuntia asuu pääkaupunkiseudulla, ja Helsingissäkin, kaiken kaikkiaan vain noin 20 prosentissa valtion tukemista vuokra-asunnoista.
Työryhmä ehdottaa määräaikaisuutta valtion vuokrasopimuksiin
”Työryhmä oli ongelmallinen, koska työryhmän enemmistö vastusti lähtökohtaisesti toimeksiantoa ja valtiovarainministeriön roolia valmistelun vetäjänä”, työryhmän puheenjohtaja Tuomas Sukselainen toteaa.
Ympäristöministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen, Helsingin kaupungin ja Keravan edustajat jättivät raporttiin yhteisen eriävän mielipiteen. Edustajien mielestä liian yksipuolinen asukasrakenne aiheuttaa sosiaalisia ongelmia. Vuokra-asuntoja pitää olla tarjolla myös pienituloisille työssäkäyville ihmisille.
Ryhmän esittää kuitenkin raportissaan toimenpide-ehdotuksia. Sen mielestä edellytykset siirtyä uusissa valtion tukemien asuntojen vuokra-sopimuksissa esimerkiksi 5 vuoden määräaikaisuuteen tulee selvittää, jotta pienituloisimpien mahdollisuutta valtion vuokra-asuntoon voitaisiin parantaa.
Määräaikaisuus tarjoaisi mahdollisuuden tarkastella asukasvalintakriteerien täyttymistä pienituloisuuden ja vähävaraisuuden osalta ja asuntokannan käytön sosiaalista perusteltavuutta. Valtion tukemien vuokra-asuntojen hidas vapautuminen uusien tarvitsijoiden käyttöön on erityisesti pääkaupunkiseudun ongelma.
Työryhmän raportissa esitetään lisäksi, että valtion tukemassa uustuotannossa painotetaan pieniä yksiöitä. Pienissä asunnoissa vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen neliövuokrat ylittävät selvimmin valtion tukemien vuokra-asuntojen vuokrat. Toimenpide-ehdotuksia on useita muitakin, erityisesti asukasvalintakriteerien tulkintaan, soveltamisohjeistukseen ja menettelytapoihin liittyen.
Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa
4 vastausta artikkeliin “Erimielinen työryhmä pohti pienituloisten vuokra-asumista”
Mitä tämä tarkoittaa?
Jos josku opiskelijana on saanut edullisen vuokra-asunnon. Tällä hetkellä siinä saa asua siis loppuelämänsä vaikka ministerin palkalla?
Asunto ei siis kierrä niitä todella tarvitseville vähävaraisille.
Oliko tämä se muutoksen tarkoitus vai kierrättää köyhät pois saamastan yksityisestä vuokra-asunnosta?
Tämä tarkoittaa sitä, että olisi parannettava kaikkein pienituloisimpien mahdollisuuksia asua valtion tukemassa vuokra-asunnossa, jottei kirjoittajan kuvaamaa tilannetta ainakaan liian suuressa mittakaavassa tapahtuisi. Pienituloisten asumisen varmuus ja jatkuvuus vapaarahoitteisisa vuokra-asunnoissa on paljon epäävakaammalla pohjalla kuin valtion tukemassa vuokra-asunnossa.
Sari Sontag, työryhmän sihteeri
Vuokra-asumisen turvallisuudesta on pidettävä huolta, mutta silti epäkohtiin on uskallettava puuttua. Ikuinen vuokraoikeus esimerkiksi Helsingin kaupungin asunnoissa on väärin vähäosaisia ja myös lapsiperheitä kohtaan. Hyvällä paikalla sijaitsevassa asunnossa saattaa asua hyvin toimeentuleva kahden aikuisen perhe edullisella vuokralla. Samaan aikaan lapsiperheiden on haettava kalliimpi asunto kaupungin reunalta. Jos tukirahoja jaetaan hyväosaisille, silloin todella hädässä oleville jää vähemmän jaettavaa. Asumisen tukemisessakin on oltava tarveharkintaa ja tulokontrollia kuten muissakin tuissa. Hyvätuloisia voitaisiin edellyttää hakemaan asunto vapailta marrkinoilta esimerkiksi kahden vuoden kuluessa siitä, kun asumisoikeuden on todettu menneen.
Olen sairaseläkeläinen,asun Saton asunnossa jossa vuokra
on nyt n.640e/kk.Asunto on kaksio,minulle riittäisi hyvin yksiö,mutta muuta en saanut,kun edellinen yksityinen vuokranantajani kuoli ja minun oli muutettava.
Minulla menee nyt nyt tuloistani(mukana elkeläisen asumistuki ) yli puolet vuokraan.
Menot muutenkin on iän ja sairauden vuoksi kohonneet.
Olen hakenut myös kaupungin asuntoa jo pitkään ,vuokra olisi edullisempi.En kuitenkaan ole yhtään asuntotarjousta 4 vuoteen saanut.
Sanottiin ,että työssäkäyvät on etusijalla.Minäkin olen ikäni tehnyt työtä ??