Kokeile kuukausi maksutta

Työterveyslaitoksen tutkimusryhmä valittiin selvittämään rakennusten kosteus- ja homeongelmaa

Eduskunnan tarkastusvaliokunta on avoimessa tarjouskilpailussa valinnut Työterveyslaitoksen tutkimusryhmän selvittämään rakennusten kosteus- ja homevaurioiden syitä, laajuutta ja vaikutuksia. Professori Kari Reijulan johtamaan tutkijaryhmään kuuluu useita eri tieteenalojen asiantuntijoita. Tutkimus valmistuu elokuun 2012 loppuun mennessä.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta on avoimessa tarjouskilpailussa valinnut Työterveyslaitoksen tutkimusryhmän selvittämään rakennusten kosteus- ja homevaurioiden syitä, laajuutta ja vaikutuksia. Professori Kari Reijulan johtamaan tutkijaryhmään kuuluu useita eri tieteenalojen asiantuntijoita. Tutkimus valmistuu elokuun 2012 loppuun mennessä.

Tarkastusvaliokunnan tilaamassa tutkimuksessa tuotetaan uutta ajankohtaista tietoa aiheesta ja tarkastelun kohteena on koko Suomen rakennuskanta. Ongelmien syitä ja vaikutuksia arvioiva tutkimus toimii yhtenä pohjana valiokunnan työlle. Valiokunta aikoo tutkimuksen valmistuttua kuunnella laajasti eri alojen asiantuntijoita sekä tutkimuksesta että ongelman vaihtoehtoisista ratkaisuista.

Erilaisten arvioiden mukaan kosteus- ja homevauriot ovat yleisiä kaikissa rakennustyypeissä käyttötarkoituksesta ja omistuspohjasta riippumatta. Esimerkiksi erilaisissa julkisissa rakennuksissa, kuten sairaaloissa, terveyskeskuksissa, kouluissa ja päiväkodeissa, kosteus- ja homevauriot näyttävät olevan yleisiä.

Viime vuosina esitettyjen karkeiden arvioiden mukaan huonon sisäilman taloudelliset kokonaiskustannukset ovat yli 3 miljardia euroa vuodessa. Arviolta jopa 600 000-800 000 suomalaista voi altistua päivittäin kosteus- ja homevaurioille erilaisissa rakennuksissa. Kosteus- ja homeongelmien on arvioitu aiheuttavan vuosittain terveydenhuoltojärjestelmällemme yli 200 miljoonan euron kustannukset.

Tätä artikkelia on kommentoitu 6 kertaa

6 vastausta artikkeliin “Työterveyslaitoksen tutkimusryhmä valittiin selvittämään rakennusten kosteus- ja homeongelmaa”

  1. Toivoa sopii, että työryhmä ottaa asiaan kantaa pitävästi osoitettujen tosiasioiden pohjalta, eikä tyydy esittämään jäsentensä mielipiteitä ja mutu-käsityksiä totuutena, kuten näissä hankkeissa on valitettavan usein ollut tapana. Eikä myöskään puhu omaan pussiinsa, eli itselleen lisää töitä, kuten yleensä on niin ikään ollut tapana. Mitä tulee kosteusvaurioiden yleisyyteen, selvimmin homeelta haiseva rakennuskantamme osa on toistaiseksi saanut puhtaimmat paperit. Mielikuvat jylläävät.

    1. Olisiko ensimmäiseksi hyvä punnita viime 20 v. vastaavien projektien raporttien kg-paino. Tietoa on ollut homeongelmista riittävästi yli 10 v, varmaan kauemminkin. Miksei toimiin ole ryhdytty? On verrattu näissä asioissa Kreikkaan. Nyt jotenkin tulee mieleen yhtymäkohtia valelääkäreihin.

      1. Tulee mieleen polkupyörän keksiminen uudelleen ja uudelleen ilman, että opitaan ajamaan sillä pyörällä. Kuinka pitkä tämä homejatkumo on jo etäältä 1900-luvulta ja kuinka kauan tämä vielä jatkuu?
        – Sisäilmastoseminaareja on ollut vuosittain jo 26 kertaa – jopa 1000 osanottajaa (Sisäilmayhdistys, TKK/LVI – nyt AALTOa).
        – YM:llä oli laaja kosteus- ja homeselvitysprojekti 1990-luvun ½-välissä. Monella ainakin keski-iän ohittaneella on tuo arkistossaan, ainakin minulla.
        – Moni muistaa – oli mukana? – perusteellisissa ja laajoissa Terve Talo- ja Terve Toimisto -projekteissa vuosituhannen vaihteen ympäristössä. Niiden kirjojen takaselät sinistävät monen kirjahyllyssä.
        – Oli Metropoli-kaupunkien – Helsinki, Vantaa, Espoo – TATTI-projekti. Kehuttu. Sen sai netistä käyttöönsä, ehkä vieläkin.
        – perusteellisia TKK/R:n töitä
        – töitä väitöskirjoineen TTY:ssä
        – jne
        – jne
        – Nyt menossa monen vuoden Valtioneuvosto/YM:n hometalkoot
        – Ajallisesti edellisen sisään on juuri perustettu Eduskunnan Tarkastuslautakunnan työ, TTL:n ryhmä työstää. Tämän keskusteluketjun otsikko.
        – Ja nyt RYM:n Sisäympäristö-ohjelma
        – On Kuopion koulutusta
        – …
        – Ihan kuin luonnonlait muuttuisivat melkein valonnopeudella!
        – Mikä on seuraava projekti?

        Liikenneturvallisuudessa pyritään ennakoiden torjumaan onnettomuuksia. Jos tieliikenteessä toimittaisiin kuin kosteus- ja homevaurioiden torjunnassa, onnettomuuksien jälkeen kai tutkittaisiin, miten auto alkaa tien poskessa ruostua…

        1. Siis.
          Ei kosteutta, ei hometta. Ei tätä tarvitse tutkia. Näin pitää toimia.

          1. Laaksonen on oikeassa.

            Steriiliä asumisympäristöä ei ole olemassa. Kaikkialla on mikrobeja ja luultavasti siitä syystä pieni osa meistä ei pysty asumaan missään asunnossa. Tämä ei ole kuitenkaan syy ryhtyä virittämään kaikkia asuntoja ”puhdastilatasolle”. En silti tarkoita, etteivätkö pahat kosteusvauriot aiheuttaisi vakavia terveyshaittoja. Se tiedetään itse asiassa jo useiden vuosikymmenien takaa.

            Kosteus- ja homeasioita on turha mystifioida. Oleellista on, että käytetään sellaisia rakenneratkaisuja, jotka pysyvät mahdollisimman varmasti kuivina. Ei kosteutta – ei hometta. Lisäksi on kuitenkin syytä varautua siihen, että kosteutta voi joskus päästä esim. rakennusvirheiden tai vesivahinkojen johdosta rakenteisiin. Tämä varautuminen tehdään niin, että käytetään sellaisia rakenneratkaisuja ja materiaaleja, jotka ovat mahdollisimman hyvin kosteutta kestäviä. Tässä suhteessa erilaiset kivipohjaiset materiaalit ovat ylivoimaisia. Eivät nekään tietysti täysin ongelmattomia, mutta kuivatus ja pintojen kunnostaminen saa useimmat rakenteet yleensä uuden veroisiksi.

            Kehitys on kuitenkin menossa voimakkaasti aivan vastakkaiseen suuntaan. Pääosin mielikuvien tasolla olevien ympäristösyiden johdosta rakennusalalla ehdotetaan käyttöön otettavaksi eloperäisistä materiaaleista tehtyjä hyvin monimutkaisia kerroksellisia seinä- ja välipohjarakenteita. Näissä ylimääräinen kosteus aiheuttaa vuorenvarmasti melkoista tuhoa sekä rakenteellisesti että terveysmielessä. Useasta eri kerroksesta koostuvissa rakenteissa kosteus voi kulkea pitkiä matkoja ja terveyshaittaa aiheuttavat vauriot piillä syvällä rakenteissa ilman, että niitä havaitaan päällepäin.

  2. Kiitoksia Ensio Laaksoselle ja Jussi Mattilalle hyvin tiivistetyistä kommenteista yhä käynnissä oleviin homerientoihin.

    Minun mieleeni ei kuitenkaan tule pyörän uudelleenkeksimisyritykset.
    Meillä on yhä ratkaisematta rossipohjien kuivanapitämisongelmat. Myöskään kaakeloidut märkätilat eivät varmasti ole mikään insinööritaidon kukkanen.

    Rossipohjista mieleeni tulee Yhdysvalloissa kylmilläkin alueilla vaadittu tuuletusaukkomäärä A/150, mikä on yli 6 promillea pohjan pinta-alasta. Lisäksi maapohja on tullut peittää tiiviisti 6 mm paksulla polyeteenimatolla. Kun ongelmat eivät hellittäneet, useat asiantuntijat päätyivät esittämään alapohjan ontelon suunnittelemista matalana kellarina sisätilan tiiviys-, eristys- ja ilmastointivaatimusten mukaisesti. Varsinkin RIL 107:n ohjeista tähän on pitkä matka.

    Kaakeloitavan märkätilan kiinnityslaasti levitetään laastikammalla. Ainakin yksittäinen havainto on tapauksesta, jossa uriin kertyi vettä. Aikanaan se purkautui laatoituksen ja ovikarmin saumauksen ratkettua lattialle. Omituista tässä oli, ettei pysyvästä kosteusrasituksesta huolimatta rakenteissa havaittu hometta. Ei nurkkasilikoneissa, kaakeleissa eikä edes laasteissakaan. Tiedän jo, että silikonit ovat homesuojattuja, mutta myös laasteissa täytynee olla rankat myrkyt.

    Pitääkö teollisuuden myrkkyjen käyttöä ryhtyä valvomaan, vai tuleeko kaakeloitu märkätilakonsepti hylätä kokonaan? Löytyisikö ruostumattomasta teräksestä riskitön ratkaisu?
    Kulmat voitaisiin taivutella ja hitsata paineastialuokkaisesti. Liittymät ruostumattomiin lattiakaivoihin ja niistä edelleen ruostumattomiin viemäreihin voisivat hyvin saavuttaa 100 vuoden kestoiän.

    Ainakin rossipohjan osalta tutkimuksissa on kaikkialla ollut varsin rajoitetut aineistot. Suomessakin niistä on tieteellisesti ilmeisen päteviä tutkimuksia tehty. Laaja kartoitus on mielestäni kuitenkin hyvin tervetullut. Mielenkiintoista olisi myös nähdä, miten rakentamisessa on noudatettu suunnitteluohjeita. Pelkään havaintojeni perusteella, että erimielisistä ohjeista on noukittu kustakin minimit ja tehty niistä ehdottomat maksimit. Eli teknistä asiantuntemusta kartoituksesta ei saisi unohtaa.

Vastaa