SRV toteuttaa Espoon historian suurimman kouluhankkeen Suurpeltoon
SRV ja Espoon kaupunki ovat 14. kesäkuuta allekirjoittaneet urakkasopimuksen Opinmäen kampuksen rakentamisesta Espoon Suurpeltoon. SRV:n rakennusurakan hinnaksi on sovittu 35 miljoonaa euroa, ja yhtiö vastaa kampuksen rakentamisesta sekä toteutusvaiheen suunnittelun ohjauksesta. Kyseessä on Espoon kaupungin kaikkien aikojen suurin kouluhanke. Rakennustyöt lähtevät käyntiin välittömästi, ja kampuksen arvioidaan valmistuvan keväällä 2015.
SRV ja Espoon kaupunki ovat 14. kesäkuuta allekirjoittaneet urakkasopimuksen Opinmäen kampuksen rakentamisesta Espoon Suurpeltoon. SRV:n rakennusurakan hinnaksi on sovittu 35 miljoonaa euroa, ja yhtiö vastaa kampuksen rakentamisesta sekä toteutusvaiheen suunnittelun ohjauksesta. Kyseessä on Espoon kaupungin kaikkien aikojen suurin kouluhanke. Rakennustyöt lähtevät käyntiin välittömästi, ja kampuksen arvioidaan valmistuvan keväällä 2015.
Ensimmäisessä vaiheessa Opinmäkeen rakennetaan tilat kansainväliselle koululle ja suomenkieliselle peruskoululle, varhaiskasvatuksen tilat, Matinkylän suuralueen liikuntahalli sekä kirjasto. Toisessa vaiheessa rakennetaan tilat nuorisotoimelle, työväenopistolle ja asukaspuistolle.
Ensimmäisen rakennusvaiheen valmistuttua koulussa on oppilaita noin 1 000 ja päivähoitopaikkoja noin 100. Toisen rakennusvaiheen myötä oppilaita tulee vielä noin 500 lisää.
Kaikki Opinmäen tilat palvelevat myös kuntalaisia. Opinmäki suunnitellaan kokonaisvaltaisen kestävän rakentamisen esimerkkikohteeksi.
Kustannuskatto 50 miljoonaa
Espoon kaupunki hyväksyi pari vuotta sitten hankkeen ensimmäisen vaiheen kattokustannuksiksi 50 miljoonaa euroa. Summa on kuitenkin sidottu indeksiin, eli kampuksen valmistumiseen mennessä kattokustannukset voivat nousta useammalla miljoonalla eurolla. Kattokustannuksiin sisältyvät varsinaisen rakennusurakan lisäksi kaikki muutkin hankkeen kustannukset, kuten suunnittelu ja jo tehdyt pohjanvahvistukset. Espoon teknisen toimen johtajan Olavi Loukon mukaan Espoo on jo käyttänyt 3–4 miljoonaa euroa alueen pohjanvahvistuksiin.
Louko kertoo, että SRV:n kanssa tehty sopimus on tavoitehintaurakka, eli yhtiön urakkasumma ei ole kiveen hakattu. Urakkamalli tarkoittaa käytännössä sitä, että SRV:n kannattaa pyrkiä säästöihin, sillä jos rakennusurakan kustannukset jäävät alle tavoitehinnan, SRV hyötyy saavutetuista säästöistä enemmän kuin kaupunki. Toisaalta taas rakentamisen kustannukset voivat nousta myös yli 35 miljoonan euron, mutta tällöin SRV tienaa lisätöistä suhteessa vähemmän.
Opinmäen kampuksen suunnittelun perustana on kohteen arkkitehtikilpailun vuoden 2012 alkupuolella voittanut ehdotus ”Mäkin opin”, jonka tekijät ovat Esa Ruskeepää ja Thomas Miyauchi Arkkitehtitoimisto Esa Ruskeepäästä. Koska SRV:n urakkaan sisältyy suunnittelun ohjaus, yhtiö ohjaa käytännössä myös arkkitehtien jatkokehitystyötä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 8 kertaa
8 vastausta artikkeliin “SRV toteuttaa Espoon historian suurimman kouluhankkeen Suurpeltoon”
Valittu urakkamuoto on mielestäni osasyy huonoon laatuun. Rakennusliikettä kannustetaan vaihtamaan arkkitehdin suunnittelemat materiaalit ja ratkaisut edullisempiin. Projektin valvojat Espoon kaupungin puolelta ovat haastavan tehtävän edessä. SRV esittää vaihtoehtoista tuotetta, joka ei laadultaan välttämättä vastaa alkuperäistä Arkkitehdin spesifioimaa. Aikataulupaineessa tuotemuutoksiin ei ehditä perehtyä riittävästi ja näin osa muutoksista heikentää laatua ja toimivuutta. Helposti käy niin, että arkkitehti on määritellyt Mersun, SRV vaihtaa sen Ladaan ja Espoo maksaa Fordista.
Rakennuksen elinkaarikustannukset huomoiden köyhän ei tässäkään tapauksessa kannattaisi ostaa halpaa.
Hyvä kommentti Huolestuneelta Espoolaiselta – todennäköisesti saatte kuitenkin sen Ladan Audin hinnalla…!
Mihin ihmeeseen se Espoo hukkaa rahojaan!
Näin Kouvolassa tehdään kestävää ja kustannustehokasta koulurakentamista.
Lemminkäinen rakentaa puukoulun 600 alakoululaiselle Kouvolaan
Lemminkäinen on saanut Kouvolan kaupungilta uuden puurakenteisen peruskoulun rakennusurakkasopimuksen.
Uusi Mansikka-ahon koulu rakennetaan nykyisen Mansikka-ahon koulun alueelle. Kouluun tulee valmistuttaan noin 600 oppilasta 1.-6. luokille.
Rakennustyöt aloitetaan marraskuussa, ja koulu valmistuu keväällä 2014. Rakennusurakan arvo on noin 6,8 miljoonaa euroa.
Osa rahoista menee kun osaamattomat tilaajat valvovat konsulttia, joka ei ole homman tasalla.
Rakennus- ja rakentamiskustannukset ja ovat täälläpäin korkeammat. Perustamistavat ja rakentamisympäristön tuomat olosuhteet nostavat myös kustannuksia.
SRV oli tarjouskilpailussa ylivoimaisesti halvin, joten annetaan SRV:n tehdä…aina nää projektit on valmiiksi (tai ainakin lähes valmiiksi) saatu.
Arkkitehti katsoo ulkonäköä (ja jos on hyvä arkkitehti, niin myös toimivuutta). Rakennusteknista toimivuutta, huolettavuutta tai asennettavuutta ei yksikään arkkitehti koko Suomessa juurikaan ajattele. Siksi työmaavaiheessa joudutaan tekemään muutoksia. Useimmiten arkkitehdin tahtoma ratkaisu on älyttömän kallis toteuttaa ja pelkästään ulkonäköseikka. Mutta koska rakennusliike on aina se pahapoika, niin sehän se on se surkean rakentamisen laadun syy, että vaihdetaan mersu ladaan.
Puurakentaminen ei ole mikään onni ja autuus. Voisin katsoa kristallipallostani, että seuraavan viiden vuoden sisällä alkaa sadella uutisia puurakenteisten talojen sisäilmaongelmista.
Suomen rakentamisen laadun huono tola johtuu vain ja ainoastaan siitä, että rakennusmies on herra, joka tahtoo ja vaatii, mutta ei ole valmis tekemään sen eteen mitään. Kun TES sanelee palkan (joka on jokaikisen rakennusapumiehen mielestä liian alhainen), ei ole kenelläkään motivaatiota edes yrittää jotain parempaa. Yksityisyrittäjät sitten taas ovat vaan niin hemmetin ahneita (ei kukaan muu ryhtyisi yrittäjäksi), että paskempikin jälki kelpaa, kunhan vain kate on kohdillaan. Siinä sivussa on ihan sama, onko virolainen laatoittaja koulutukseltaan kokki vai kalastaja.
Ne ollaan me jokaikinen, jotka tehdään paskaa. Katsokaan peiliin työpäivän jälkeen. Tuskin kukaan pystyy sanomaan, että teinpä tänään kaiken niin hyvin kuin pystyin. Minäkin kirjoitin tätä roskaa tänne, vaikka samaan aikaan olisin voinut sivistää itseäni jonkin keskinkertaisen rakentamiseen liittyvän tutkimuksen lukemisella.
Joo, ei ole kaupunki ottanut opikseen omista ja muiden kokemuksista. Tulevat ongelmat voidaan jakaa kolmeen koriin:
1) Kelvoton loppulaatu kuten ”Huolestunut Espoolainen” kirjoitti
2) SRV:llä on vakavia organisaatio-ogelmia: työnjohto ei ole vastaavat mestarit mukaan luettuna johdon hallinnassa. Varsinkin tällaisessa hankkeessa työnjohdon ja aliurakoitsijoiden yhteispeli lypsää tilaajaa (ja SRV:tä) niin, että projektin loppuvaiheessa on rahat lopussa ja kaikki sekaisin.
3) SRV:llä ei oikeasti ole asettaa suunnittelun ohjaustaitoisia henkilöitä tähän projektiin. Kalasatama on syönyt kaikki ammattilaiset, jotka nekin palkattiin talon ulkopuolelta kun ei sisältä löytynyt.
Lisäksi, SRV oli Loukon tapauksessa pahin huvimestari. Taitaa ote olla edelleen niin tiukka, ettei Louko voinut kieltäytyä tarjouksesta josta ”ei voinut kieltäytyä”
SRV:n piti mennä nurin kun osti Viru hotellin ja gryndasi kauppakeskuksen Tallinnaan.
Kamppi tuomittiin myöskin totaalisesti.
Ammattilaiset kauhisteli kun 10 neliön juustokaupassa oli liian alhaiset vuokrat. Niin vain kävi kiinteistö kaupaksi hyvällä hinnalla ja koko laitoksen keskivuokrassa muutaman kopin vuokra ei painanut mitään käyttöaste oli korkea.
Jospa yrityksen johtaminen onkin muuta kuin lopuntonta hapattamista rakennustekniikasta.