Valtion kokeilutukea haetaan yhdeksälle merituulipuistolle
Kuusi yritystä hakee merituulivoimahankkeilleen valtion kokeilutukea. Tukea pyydetään yhdeksälle erikokoiselle merituulipuistolle, joista yksi sijaitsee Inkoossa ja muut länsirannikolla Porista ja Kemiin.
Kuusi yritystä hakee merituulivoimahankkeilleen valtion kokeilutukea. Tukea pyydetään yhdeksälle erikokoiselle merituulipuistolle, joista yksi sijaitsee Inkoossa ja muut länsirannikolla Porista ja Kemiin.
Valtio on budjetoinut merituulivoiman kokeiluhanketta varten ensi vuodelle 20 miljoonaa euroa. Tuki on tarkoitettu merituulivoiman ylimääräisiin kustannuksiin, kuten meriperustuksiin ja siirtokaapelointiin.
Työ- ja elinkeinoministeriö päättää syksyn aikana, mitkä hankkeet etenevät hakuprosessin toiselle kierrokselle. Voittajahanke pitäisi olla selvillä ensi vuoden loppupuolella.
TEM arvioi, että Suomen energia- ja ilmastostrategiset linjaukset edellyttävät merituulivoiman laajempaa käyttöönottoa 2020-luvulla. Kokeiluhankkeella kartutetaan kokemusta ja osaamista tätä varten.
Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa
4 vastausta artikkeliin “Valtion kokeilutukea haetaan yhdeksälle merituulipuistolle”
Miksi merituulipuisto on puisto eikä ryväs?
Tuuluvoimalaitoksien yhteydessä pitää lopetta puisto sanan käyttö kokonaan! Jättimyllyillä ei ole mitään yhteistä puistolle. Puhutaan tuulivoimalaitoksista. Teollisuusalueista siis.
Sanoilla luodaan vahvoja mielikuvia, kuten jo Orwell opetti: sotaväki on siis puolustusvoimat.
Englanniksi tuulivoimala-alueista käytetään nimityksiä Wind Park ja Wind Farm, mitkä antavat mielikuvan maaseudun puistomaisesta rauhasta.
Tuulivoiman rakentajat eivät ole ainoita, jotka miettivät tarkoin miten sanansa asettavat. Vesivoiman vastustajat puhuvat tekoaltaista, mutta niiden kannattajat haluaisivat puhua tekojärvistä.
Kaikki muistavat varmaan miten kävi ongelmajätelaitoksille. Ekokem on paljon helpompi hyväksyä. Helsingissä Mustalahti muuttui Aurinkolahdeksi, kun aluetta alettiin brändätä.
Poliittinen korrektiuskin vaikuttaa siihen mitä sanoja voi käyttää. Enää ei sovi puhua alikehittyneistä maistakaan vaan kehitysmaista. Laiska juoppo on sosiaalisesti työrajoitteinen.
Vanhus-sana on korvattu seniorilla, invalidi vammaisella, rampa liikuntarajoitteisella ja sokea näkövammaisella.
Kansanryhmien kohdalla poliittinen korrektius on äärimmillään, jotta ketään ei vain vahingossa kiihotettaisi. Ruotsinkielisille venäläinen on aina ollut ryss , mutta suomalaisten ei sovi sitä enää käyttää. Mustalainen on korvattu romanilla, lappalainen saamelaisella ja neekeri ensin mustalla, mutta nyt tuokin väri on kiellettyjen listalla. Jos matkustat Niger-nimiseen valtioon, niin on parempi olla lausumatta tuota nimeä kovaan ääneen. Intiaani- ja eskimo-sanoja saa käyttää vielä Suomessa, mutta ei näiden alkuperäiskansojen kotimaissa. Geishaa saa vielä mainostaa, mutta muu huorittelu on kielletty.
Ja jos mennään ajassa hieman kauemmaksi, niin Neuvostoliiton ydinaseiden ja Tsekkoslovakin miehityksen kannattajat kutsuivat itseään Rauhanpuolustajiksi ja kommunistidiktatuurit itseään kansandemokratioiksi. Samasta, mutta hieman käänteisestä syystä Saksan kansallissosialistista työväenpuoluetta ei meillä koskaan kutsuttu tällä nimellä, ei sen paremmin 1930-luvulla kuin 1970-luvullakaan.
Edelliseen lisäten: Markkinointiviestinnästähän nimeämisasiassa on kysymys. Siksi Puisto-sana, kuten edellä todettiin, on perusteltu.