Aallon professorien valinnassa painotetaan kansainvälisiä tutkimusnäyttöjä eikä parhaan mahdollisen professorin valinnassa rajoituta enää Suomeen. Tohtorin tutkinto on nyt ehdoton edellytys professuuriin, kun aiemmin varsinkin nimekkäätkin professorit opettivat pelkän perustutkinnon pohjalta. Enää elinikäisiä professuureja ei tarjota heti kuin harvoille huipuille. Muut saavat tyytyä aluksi kolme- tai viisivuotiskauteen.
Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitoksella aloitti kesällä puolalainen geotekniikan professori Wojciech Solowoski. Toinen ulkomaalainen laitoksen 13 professorista on liikennetekniikan professori Eric Bruun, joka on amerikkalainen taustanaan Washingtonin ja Pennsylvanian yliopistot. Hän aloitti vierailevana professorina vuonna 2011.
Rakennustekniikan laitoksella yhdestätoista professorista kolme on ulkomaalaista. Rakennusmateriaalitekniikka opettaa puolalainen Andrzej Cwirzen, rakennusfysiikkaa kiinalainen Xiaoshu Lü-Tervola ja tietomallinnusta eli BIMiä intialainen Vishal Singh. Heidät on nimitetty muutaman viime vuoden aikana.
Neljä uutta ulkomaalaista professoria?
Kansainvälistymisen vauhti kiihtyy varttuneiden suomalaisprofessorien siirtyessä eläkkeelle. Parhaillaan on täytettävänä rakentamisen tuotantotalouden professorin paikka. Siihen ehdittiin jo valita puolalaistaustainen amerikkalainen, mutta kun hän ei tullutkaan, meni haku uusiksi. Keväällä hakijoita oli 13.
Haussa on myös rakenteiden suunnittelun, puurakenteiden ja sisäympäristötekniikan professuurit. Näistä rakenteiden suunnittelu on yhdessä Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kanssa. Opetus suuntautuu arkkitehdeille. Kalkkiviivoilla valinnassa ovat italialainen ja sveitsiläinen hakija. Puurakenteiden osalta professorin valinta tehdään tanskalaisen, italialaisen ja suomalaisen väliltä. Sisäympäristötekniikan finaalissa ovat kiinalainen ja suomalainen talotekniikkaosaaja ja kolme suomalaista hometutkijaa. Kotimaista talotekniikkaosaajaa ei tiettävästi valita eivätkä muut ehdokkaat miellytä LVI-teollisuutta, joka pitää nykyistä talotekniikan professoria Jouko Pakasta liiaksi sähköalan edustajana.
Kun uusia oppituoleja on perustettu, on joitakin vanhoja samalla lopetettu. Esimerkiksi korjausrakentamisessa ei ole enää oma professoria vaan Esko Sistonen on palannut tutkijaksi. Perusteluna on, että eihän uudistalonrakentamistakaan opeteta erikseen. Korjausrakentamista opetetaan paitsi muiden aineiden osana myös käytännön projektien ja niihin liittyvien ryhmätöiden avulla samalla, kun luentojen osuutta on vähennetty. Tekemällä oppiminen on yksi Aallon linjauksista.
BIM-professoreilla vientiä ulkomaille
Suomi ei ole ollut professorien palkkaamisessa pelkästään saavana osapuolena. BIMin osalta Suomi noteerataan maailman kärkimaiden joukkoon. Sen kovin suomalaisnimi Arto Kiviniemi värvättiin ensin Salfordin yliopistoon Englantiin, josta hän siirtyi Liverpoolin yliopistoon. Salfordissa opettaa edelleen professori Lauri Koskela, joka on yhdistänyt tutkimuksissaan hoikan rakentamisen ja BIM:n. Aallossa hän toimii vierailevana professorina Tekesin rahoituksella neljän kuukauden ajan vuodessa.
Opetus ja tutkimus englanniksi
Vaikka merkittävä osa professoreista tuleekin jatkossa olemaan muita kuin suomenkielisiä ja maisterivaiheen opetus ja tutkimus tapahtuu pääosin englanniksi, sanoo yliopiston varadekaani Kirsi Virrantaus Rakennuslehden haastattelussa, että diplomi-insinööriksi voi valmistua myös suomen kielellä. Käytännössä tämä vaatinee kyllä melkoisen valikoivaa ainevalintaa, jos iso osa diplomitöiden valvojista ei ymmärrä suomea.
Toisaalta voidaan aiheellisesti myös kysyä, miten työllistyisi sellainen nuori diplomi-insinöörillä, joka ei hallitse englantia, josta on tullut tekniikan ja kaupan yleiskieli. Tutkimuksissakin se on valtakieli.
Pelkkä kieli ei kuitenkaan tee tutkimuksesta tasokasta eikä edes kansainvälistä. Suomessa tutkimusten tilaajat ovat pääosin suomalaisia organisaatioita, jotka ymmärtävät parhaiten selvää suomea. Suomenkielisten tutkimusten aliarvostus voi kertoa myös heikosta itsetunnostamme.
Aallon linjaukset ovat herättäneet pientä nurinaa alan teollisuudessa. Yritykset ovat epäilleet onko vastavalmistuneiden ”tieteentekijöiden” osaamiselle riittävästi käyttöä arkipäivän rakentamisessa ja missä määrin Suomi pystyy hyödyntämään kasvavaa joukko ulkomaisia opiskelijoita. Yliopiston ja teollisuuden välisen yhteistyön on jopa pelätty vaarantuvan uusien, tuntemattomien professorien myötä. Alalla on totuttu työskentelemään vanhojen kurssikaverien kanssa. Se on ollut turvallisin, mutta ei uusien ideoiden kannalta ehkä kaikkein hedelmällisin tapa.
Tarvitseeko rakentaminen huippututkimusta?
Rakennusalalla käydään muutenkin pohdintaa siitä, onko rakentaminen huippututkimusta hyödyntävä vai matalan teknologian ala. Esimerkiksi Shok-ohjelmiin rakentajat huolittiin mukaan vasta valitusten jälkeen. Nyt on kuitenkin osoittautunut, että useat rakennusalan ohjelmaehdotukset eivät ole ylittäneet Tekesin asettamia huippututkimuskriteerejä ja ne eivät ole saaneet rahoitusta. Toiset ohjelmaehdotukset ovat kaatuneet jo alkumetreillä, kun niiden taakse ei ole saatu riittävästi tutkimuksesta kiinnostuneita yrityksiä. BIM näyttää olevan rakentamisessa yksi harvoja huippututkimuksen ja huippuosaamisen alueita.
Aalto-yliopistoa synnytettäessä käytiin jopa pohdintaa siitä, onko rakentamisen paikka ollenkaan tiedeyliopistossa vai voisiko sen hoitaa ammatillisesti suuntautunut teknillinen korkeakoulu.
Fakta:
Rakennustekniikan laitoksen professorit Aallossa
• Talonrakennustekniikka: professori Jari Puttonen
• Sillanrakennustekniikka: professori (PoP) Risto Kiviluoma vuodesta 2013 lähtien.
• Paloturvallisuustekniikka: professori Simo Hostikka
• Rakenteiden mekaniikka: professori Juha Paavola
• Rakentamisen laskennallinen tekniikka: apulaisprofessori Jarkko Niiranen
• Rakennusmateriaalitekniikka: professori Andrzej Cwirzen
• Rakennusfysiikka: professori Martti Viljanen, professori (PoP) Xiaoshu Lü-Tervola
• Talotekniikka: professori Jouko Pakanen
• Rakentamistalous: ma. professori Arto Saari (paikka haussa)
• Tietoyhdennetty rakentaminen BIM: apulaisprofessori Vishal Singh
• Building Information Modelling for Lean Construction (BIMforLEAN), FiDiPro professori Lauri Koskela
PoP tarkoittaa Professor of Practice eli heillä ei välttämättä ole ns. tieteellisiä ansioita riittävästi. Pääosa uusista professuureista on viisivuotisia. Erityisen ansioitunut henkilö voidaan kuitenkin nimittää professoriksi pysyvästi.
Tätä artikkelia on kommentoitu 17 kertaa
17 vastausta artikkeliin “Tulevaisuuden Aallossa rakentamista opetetaan englanniksi pääosin ulkomaisin professorivoimin”
jaahas, ja näillä uusilla professoreilla on sitten hallussaan Suomen Rakentamismääräyskokoelman määräykset ja ohjeet, niin että osaavat opettaa Suomessa edellytettyä rakennustekniikkaa? Vai, onko tarkoitus kasvattaa uusia teoreetikkoja, joiden osaaminen on siinä ja tässä?
Rakennusalan ongelma on se, että alalla on pitkä historia. Moni asia on jo kokeiltu. Esimerkiksi suomalaisiin olosuhteisiin soveltuvien rakennusmateriaalien kehittäminen on tuotekehitystä, mutta ei niinkään kansainvälisesti merkittävää tiedettä. Sama asia koskee muitakin ”perinteisiä” insinöörialoja. Esim. Tekes ja Suomen akatemia eivät ole kovin kiinnostuneita rahoittamaan enää niitä, koska oikeita läpimurtoja tutkimuksista syntyy erittäin harvoin. Varsinkaan sellaisia, joita voisi monistaa muualle maailmaan.
Ohjelmistoja on helppo monistaa, joten tutkimusrahoitus suuntautuu entistä enemmän ohjelmistoasioihin. Toinen asia on se, että kuinka suuri (tai pieni) osa esimerkiksi BIM-tutkimuksesta on ihan oikeasti kansainvälisesti korkeatasoista ja oikeasti olennaista uutta tieteellistä tietoa tuottavaa. Siis olennaisesti eri tavalla uutta kuin että on eri vuosi ja ehkä hiukan muuttunut konteksti kuin jossain aiemmassa tutkimuksessa. Ja jotain sellaista tutkimusta, jota vastaavia tuloksia kukaan ei ole raportoinut aiemmin. Samoin kuin monet muutkin insinööritieteiden artikkelit, myös monet uudet BIM-artikkelitkin tuntuvat veivaavan pitkälti samoja asioita, joista puhuttiin kaksi vuosikymmentäkin sitten. Uusia demoja kyllä tulee, mutta se on taas enemmän tuotekehitystä kuin hypoteesien ja niiden kokeellisen testaamisen kautta oikeasti etenevää tiedettä. Käytäntöjen leviäminen on raahannut koko ajan kaukana ideoinnin perässä, mutta olisi alan suhteen ulkopuolisena kiinnostavaa kuulla, mitä sellaista olennaista uutta tietoa vaikkapa BIM-tutkimus on 2010 -luvulla tuottanut, mitä ei ole ollut tiedossa ennen 2010-lukua. Tietojenkäsittelytieteiden näkökulmasta BIM-tutkimus taitaa veivata samoja asioita, joita taas muilla ohjelmistoaloilla on veivattu pitkään milloin milläkin nimellä. Nykyinen muotisana taitaa olla Big Data, parin vuoden päästä on taas joku uusi käsite.
Lisään vielä, että BIM-alalla on tapahtunut kyllä tuotteiden osalta, ja esimerkiksi Tekla on tehnyt hienoa työtä. Tosin osa BIM-ohjelmistojen uudistuksista tuntuu olevan enemmänkin pieniä teknisiä ja laadullisia parannuksia kuin radikaaleja ja BIMiä mullistavia innovaatioita. Mutta kysymykseni koski sitä, että mitä olennaista ja kansainvälisesti uutta BIM-alalla on alan tieteen osalta 2010-luvulla keksitty. Tieteen kärjenhän pitäisi mennä kaukana tuotteistettujen tuotteiden edellä. Alalta olisi kiinnostava kuulla tasokasta viestintää uusista tuloksista. Esimerkiksi itse en ole tietoinen siitä, mitä olennaista uutta BIM-maailmassa on tieteen osalta viime vuosina saatu aikaan, ja luulen ettei moni muukaan ole siitä tietoinen.
Perjantaina ilmestyvässä Rakennuslehdessä professori Juha Paavola tuo esiin myös opiskelijoiden näkökulman. Heidän mielipidettään opetuksesta aiotaan jatkossa kysyä osana yliopiston rahoituspäätöksiä. Ulkomaalaisten professorien voi olla vaikeampi pärjätä tässä rahanjaossa, kuten ehkä myös rahojen keräämisessä suomalaisilta tutkimusrahoittajilta.
”Moni opiskelija sanoo, ettei halua opinnäytetyönsä ohjaajaksi ulkomaalaista. Yliopistossa käsitellyt asiat ovat haastavia, ja ilmeisesti opiskelijat pelkäävät oman kielitaitonsa riittävyyttä”, Paavola sanoo.
Englanti tulee varmasti valtakieleksi yliopistoissa, mutta ei ehkä niin sujuvasti kuin kuvitellaan. Itseäni kismittää se, että tutkimuksia ei saa enää suomeksi. Sen lukeminen olisi kuitenkin kiireiselle toimittajalle paljon nopeampaa ja ymmärryskin olisi parempi.
En ottaisi Paavolan kommentteja opiskelijoiden mielipiteistä kovinkaan vakavasti. Suosittelisin toimittajia kysymään suoraan opiskelijoilta.
Yliopistoissa tieteelliset julkaisut tehdään pääasiassa tohtoriopiskelijoiden toimesta, jolloin ne luonnollisesti julkaistaan alan englanniksi alan kansainvälisissä vertaisarvioiduissa julkaisuissa. Tästä on väitöskirjan tekijän kannalta useampia hyötyjä: tieteellinen kirjoittaminen paranee oleellisesti kerta kerralta, väitöskirjan voi palastella useampaan osaan, joista saa palautetta kansainvälisesti ja samalla väittelijän julkaisuluettelo alkaa näyttää paremmalta väittelyn jälkeistä elämää ajatellen. Siinä sivussa laitokselle tulee julkaisuista pisteitä, jotka vaikuttavat yiopiston ja jatkossa myös laitosten rahoitukseen.
Tieteellisten artikkelien tekeminen ja julkaisun aikaansaaminen on varsin työläs ja usein myös pitkä prosessi. Resurssien niukkuus ja kotimaisen kysynnän puute johtavat väistämättä siihen, että kaikkea ei suomeksi enää ole mahdollista julkaista. TTY:n Rakenteiden elinkaaritekniikan tutkimusryhmässä tuotettiin vuonna 2013 vjaa 30 julkaisua, joista suomeksi reilu kolmannes. Tänä vuonna vasta ensimmäinen suomenkielinen julkaisu on painossa. Syy on yksinkertaisesti yliopistojen rahoitusmallissa, missä arvioidaan ainoastaan korkeatasoiset vertaisarvioidut julkaisut.
Mitä tulee perusopiskelijoiden massaopetukseen, siis DI- ja kandidaattiopiskelijoiden opetukseen, niin näissä on oleellisinta on saada perusasiat hyvin perille. Ja omasta koksemuksesta voin todeta, että äidinkielellä oppiminen tapahtuu helpoiten.
Jukka Lahdensivu, TkT
TTY, Rakenteiden elinkaaritekniikka
Toivottavasti opiskelijoille (2-3 vuosikurssi) opetetaan mitä on merkillinen aine nimeltään murkse. Se tuntuu olevan vieras sana 😉
Saa nähdä miten tkk:lle käy. Taitaa Tampere olla se joka jyrää TKK:n. Sen jälkeen saa keskittyä todella tieteen tekemiseen joka on haasteellista kun kun fysikkanlait on jo keksitty.
Rakennusala on hyvin kotimarkkinavetoinen ala sekä Suomessa että tärkeimmissä vientimaissamme (Venäjä, Ruotsi, Norja). Vain pieni murto-osa kansainvälisiin suunnittelutehtäviin suuntautuvista diplomi-insinööreistä tarvitsee varsinaisessa ammattityössään sujuvaa englannin kieltä. Tuoteteollisuudessa toki on kansainvälisiä tähtiyrityksiäkin, kuten esim. Peikko, joissa englannin kielen tarve on isompi. Massat kuitenkin tarvitaan kotimarkkinan rakennusmarkkinan palvelemiseen ja suunnittelun muuttuminen englanninkieliseksi kuulostaa elämälle vieraalta täällä.
Yleiskommunikaatiovalmiudet englanniksi ovat luonnollisesti tätä päivää ja kannatan sekä puheviestinnän että kirjallisen viestinnän opettamista laajasti yliopistoissa. Myös oman alan ammattisanaston hyvä tuntemus on tätä päivää.
Onkohan tämä päätös aivan loppuun asti harkittu? Komppaan kyllä nimimerkkiä ”kasper ja jesper”, taitaa käydä niin, että Aalto jää täysin TTY:n jalkoihin talonrakennuksessa. Voipa käydä niinkin, että jos tuota ”huippututkimusta” ei synnykään, todetaan koko Aallon rakennetekniikan puoli tarpeettomaksi tulevaisuudessa. Tämä olisi suuri menetys koko Suomen rakennusalalle.
Mikko Isotalo
Toimitusjohtaja, Lujabetoni Oy
Tämän perusteella täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen, että tuli valittua aikoinaan TTY kouluksi TKK:n sijaan, kun tavoitteenani oli kouluttautua rakennesuunnittelijaksi pääosin Suomen rakennusmarkkinoille käytännön töihin. Toki tutkimustyökin on tärkeää, mutta pitäisi pitää joku järki siinä, paljonko siihen keskitetään resursseja (Aallossa näköjään lähes kaikki).
Rakenteiden mekaniikan ymmärtäminen suomeksikin opetettuna oli aika haastavaa; en halua kuvitella millaista olisi ollut englanniksi, vaikka olen käyttänyt englantia aktiivisesti lähes päivittäin harrastusten takia noin 15 vuotta. Eikös tuo yleisesti riko Suomen lakia, ettei opetusta ole kunnolla tarjolla suomeksi, vaikka Aalto näyttäisi kiertävän tätä tätä pitämällä jonkin teoreettisen mahdollisuuden, millä kaikki kurssit voisi käydä suomeksi ja valmistua DI:ksi, mutta kurssivalinta jää tällöin hyvin oudoksi.
Yliopistolain 2. luvun 11 §:n mukaan Aalto-yliopiston opetus- ja tutkintokielet ovat samat kuin sen muodostaneiden yliopistojen eli suomi ja ruotsi, kuten Helsingin yliopistossa ja Taideyliopistossakin. Åbo Akademin ja Svenska handelshögskolanin sekä Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanin opetus- ja tutkintokieli on ruotsi. Muiden yliopistojen opetus- ja tutkintokieli on lain mukaan suomi.
Eli kaikista aiheista on lain mukaan oikeus kirjoittaa esimerkiksi diplomityö tai väitöskirja suomeksi. Lisäksi yliopisto saa päättää muiden kielten käytöstä opetus- ja tutkintokielenä sekä opintosuorituksissa, mutta sillä oikeudella ei voi syrjäyttää oikeutta suomenkieliseen opiskeluun. Se on yliopiston murhe, ellei yliopiston henkilökunta suomen kieltä ymmärrä, mutta yliopistolla on lakisääteinen velvollisuus järjestää asiat niin, että esimerkiksi opinnäytteen voi kaikissa pääaineissa suorittaa suomeksi.
Jännittävää, että tietoliikenneteoriaa tai lääketiedettä voidaan opettaa englanniksi, standardoida vain englanniksi ja kehittää englanniksi. Toki lääketieteessä vielä käytetään nimikkeistönä latinaa.
Monet vaikuttavat harmittelevan Aallon suuntaa tiedeyliopistoksi ja vastaavasti pitävän TTY:n hyvänä ansiona työelämän tarpeiden huomioon ottamisen. Jutussa nostettiin esiin hyvänä näkökulmana tiedeyliopiston ja ammattikoulun ero ja tarkoitus. Jos opiskelija haluaa käytännön osaajaksi ja valmistua ammattiin työmarkkinoille, kannattanee hänen harkita uudemman kerran teknilliseen yliopistoon hakemista. Opiskelijakokemukseni perusteella opetuksen taso rakentamisen käytännön asioissa ei ole yliopistoissa kovin korkealla. Olisikohan ammattikorkeakoulu sittenkin ollut monille teekkareille parempi valinta? Entä haluaakohan TTY profiloitua ammattikouluna vai tiedeyliopistona?
Teknillinen mekaniikka ja muu rakentamisessa tarpeellinen fysiikkamallinnus on toki matemaattisesti niin vaativaa, että niiden opiskelun ja tutkimisen paikka on tiedeyliopistossa. Rakentamisessa voidaan ja varmasti kannattaakin hyödyntää vaativaakin teknillistä osaamista, mutta käytännön rakentamisessa jokaisen insinöörin ei tarvitse olla huippuosaaja näissä asioissa. Mielestäni tekniikasta syvällisemmin kiinnostuneiden ja käytännön tekijöiden pitäisi pyrkiä yhdistämään voimansa luodakseen teknisesti korkeatasoisia työvälineitä käytännön tarpeisiin esimerkiksi juuri BIM- tai muuna ohjelmistokehityksenä. Palveleeko Aalto tai TTY tai ammattikorkeakoulut tällaista tarkoitusta?
Tuo kysymys tiedeyliopiston ja diplomi-insinöörien ammattikoulun erosta on hyvä ja kiinnostava. Esimerkiksi maailman parhaana pidetty teknillinen yliopisto MIT ei kovin monia kandiopiskelijoita edes pidä. Opinnot siellä maksavat opiskelijalle kymmeniä tuhansia euroja vuodessa, ellei joku muu lukuvuosimaksua maksa. Tiedeyliopistossa pääpaino on tutkimuksessa, ja opiskelijoista suurin osa on ylemmässä koulutusputkessa, eli maisteri- ja tohtoriopiskelijoita.
MIT:stä valmistuu maistereita suunnilleen yhtä paljon vuosittain kuin Aallosta. Mutta tohtoreita sieltä valmistuu kolme kertaa enemmän, ja kandeja vain tyyliin puolet siitä mitä Aallosta. Tutkimuksessa pääpaino on tohtoreiden tekemällä tutkimuksella. Suomessahan tutkimusta tehdään paljolti maistereiden ja diplomi-insinöörien toimesta, ja tutkimusura monella päättyy tohtorintutkintoon. Tohtorintutkinnostahan itsenäinen tutkijanura maailman tiedeyliopistoissa vasta alkaa. Sieltä nämä sitten leviävät pitkin maailmaa, kun alma materissa ei työpaikkoja riitä kuitenkaan pidemmäksi aikaa kuin aika harvalle.
Itse näen englanninkielisen koulutuksen kohdalla kysymysmerkkinä ensisijaisesti kansantaloudellisen näkökulman. Eli sen, että kuinka paljon onko järkeä kouluttaa Suomessa verovaroin työvoimaa, josta huomattavasti harvempi jää ainakaan pidempiaikaiseksi veronmaksajaksi Suomeen kuin suomenkielisten opintolinjojen opiskelijat. Kansainvälisessä kärjessä olevissa tiedeyliopistoissa opintojen kustannukset maksavat yleensä opiskelijat, ei opiskelumaan valtio. Tiedettä toki tehdään paljon englanniksi, se on eri asia kuin se, miten koulutus järjestetään. Opinnot tohtoriksi asti ovat esim. juuri MIT:ssä aika ammattikoulumaista toimintaa, ohjaajan viikottaisessa ohjauksessa mestari-kisälli -periaatteen tapaan.
MIT:ssä ja Aallossa suurin ero siinä, että toinen saa kerätttyä maailmalta sen kaikkien terävimmän kärjen. Aalto kilpailee lopuista lahjakkuuksia satojen muiden yliopistojen kanssa. Syrjäisen, harvinaista kieltä puhuvan maan houkutuksena on opintojen maksuttomuus ja nyt myös se, että opiskella voi englannin kielellä.
Ainakin toistaiseksi Aalto on pystynyt keräämään myös Suomen lahjakkuudet, mutta sekään ei ole itsestään selvyys, sillä hyvän maineen voi myös menettää ja sosiaalisessa mediassa tieto kulkee nopeasti, jos esimerkiksi maisterivaiheen oppilaat ryntäävätkin Tampereelle.
Se missä Aalto j(a muutkin suomalaiset yliopistot) erityisesti häviää MIT:lle ja muille amerikkalaisille yliopistoille on professorien ja opiskelijoiden määrällinen suhde. MIT:ssä pystytään ammattikoulumaiseen mestari-kisälli-koulutukseen, kun professorilla on vain muutamia oppilaita ohjattavanaan. Aallossa on vastattu resurssipulaan vähentämällä sisäänottoa ja sillä, että opiskelun painopistettä on siirretty luennoista ryhmä- ja projektitöihin. Oppilaat etenevät siten itseoppimalla ja muita opettamalla.
Samaa voisi kokeilla pianonsoitossa. Opettaja kertoisi pikaisesti luennolla mitä pianolla on tarkoitus tehdä, ja oppilaat sitten keskenään kokeilisivat mitä saavat aikaan. Sen jälkeen he kävisivät esittämässä opettajalle taitonsa, joka sitten antaisi arvosanan. Tämä siis noin kärjistettynä.
Varmaan monelle tuo tekemällä oppiminen on ihan loistava tapa oppia. Ja jos opettajana on innostunut tutkija, jonka projekiin oppilas pääsee mukaan, voi oppiminen olla hyvinkin nopeaa ja syvää. Mutta heitteillejätön vaarakin on tässä mallissa olemassa varsinkin, jos opetusta haittaavat myös kommunikaatiovaikeudet.
Konkreettinen esimerkki kieliongelmista on Rakennuslehden haastattelu ulkomaalaisista professoreista.Geotekniikan professori on erikoistunut ”kyllästyneen maan geotekniikkaan”. Se ei varmaan ole Suomessa kovin olennainen opetuksen kohde, koska ainakaan minä en ole sellaiseen koskaan törmännyt.
Ihan kiva, että Aalto rekrytoi ulkomaaneläviä, mutta opiskelijaksi halusin hyvän todistuksen siivittämänä Tampereelle, koska haluan kouluttautua rautaiseksi ammattilaiseksi. Suosittelen toisillekin.
29.8.2014 ilmestyvässä Rakennuslehdessä on jatkojuttu aiheesta. Siihen oli kysytty yritysjohtajien näkemyksiä Aallon linjauksista. Painotimme kysymykset suuriin ja kansainvälisiin yrityksiin, koska ne ovat suurimpia diplomi-insinöörien työllistäjiä. Pieniltä kotimarkkinayrityksiltä olisi voinut tulla hieman erilaisia vastauksia, mutta ne saavatkin osaajansa pitkälti ammattikorkeakouluista. Pitää muistaa sekin, että TTY tasapainottaa diplomi-insinöörien koulutusta Aallosta hieman poikkeavalla linjauksella ja suunnittelijoita valmistuu myös Oulun yliopistosta.
Aallon opetuksen englanninkielisyys ymmärretään hyvin kansainvälisissä yrityksissä, mutta Aallon korkeat tieteellissyystavoitteet herättävät kritiikkiäkin. Ideanahan Aallossa on, että professorit opettavat sitä mitä tutkivat, mikä usein tarkoittaa kapeaa ja syvää osaamista.
”Tieteentekoakin toki tarvitaan, mutta se ei saisi liiaksi erkaantua työelämän tarpeista, kuten nyt näyttää valitettavasti olevan”, sanoo Skanska Oy:n toimitusjohtaja, tekniikan lisensiaatti Tuomas Särkilahti.
Kansainväliset professorit miellyttävät ainakin tietomallinnuksen kärkiyhtiön Teklan johtoa. ”Kansainvälisellä haulla on mahdollista saada parhaat mahdolliset hakemukset”, sanoo BIM-mallinnukseen erikoistunut diplomi-insinööri Jukka Suomi.
Peikko Groupissa ollaan on yliopiston kansainvälistymisestä samaa mieltä, mutta muistutetaan, että pienessä maassa diplomi-insinöörin on pakko olla laaja-alainen.
”Meidän näkökulmastamme rakennusalan koulutuksen ongelma on se, että tarvitsemamme rakennetekniikan kehityskelpoiset ammattilaiset saattavat löytyä pikemminkin kone- kuin rakennusosastolta”, sanoo Peikon tekninen johtaja Kari Tuominen.
Ramboll Finlandin tekninen johtaja Mikko Leppänen puolestaan sanoo, että korkeakoulujen kansainvälistymiskehitys avaa osaaville suomalaisille vaihtoehtoisia urapolkuja muuallakin kuin Suomessa.