Tuula Putus: ”Rotia hometutkimukseen”

Eivät kaikki sisäilmaongelmat voi johtua biosideistä, kuten professori Mirja Salkinoja-Salonen esittää, professori Tuula Putus kommentoi hometutkijoiden näkemyseroja.

Professori Tuula Putus toivoisi hometutkijoilta yhteistyötä näkemyseroista huolimatta.

Työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putus sanoo, että päätyi sisäilmatutkijaksi, kun sosiaali- ja terveysministeriöstä kävi silloiselle Kansanterveyslaitokselle käsky laittaa kaikki muut tutkimukset sivuun.

Hometutkimus oli mukana alusta asti moniammatillisissa ryhmissä yhdessä rakennusalan ammattilaisten ja mikrobiologien kanssa.

”Tätä taustaa vasten mediassa käyty sisäilmakeskustelu tuntuu joskus turhauttavalta, höpsöltäkin, koska hypoteeseja esitetään tutkittuna tietona. Eivät esimerkiksi kaikki sisäilmaongelmat voi johtua biosideistä, kuten professori Mirja Salkinoja-Salonen esittää, vaikka hypoteesi on sinällään ansiokas”, hän huomauttaa.

Ruotsista oppia?

Tutkijoiden yhteistyössäkin olisi parantamisen varaa. Rakentajat ovat odottaneet hartaasti homeen toksisuuden osoittavaa mittaristoa, mutta tutkijat Putuksen mukaan kiistelevät, kenen testi on paras.

”Koko kenttä on sekaisin eikä ole ihme, että maallikko haluaa takaisin painovoimaiseen hirsitaloon; enitenhän tilanteesta kärsii potilas, kun rajallisia tutkimusvaroja ja -resursseja tuhlataan tutkimalla samoja asioita yhä uudestaan eikä potilaan oireita oteta vakavasti.”
Ruotsista voisi Putuksen mielestä hakea oppia, koska siellä on ymmärretty allergisen lapsen tarpeita paremmin, mutta suomalaisesta hirsitalostakin voisi tulla vaikka Nokian veroinen vientivaltti, jos se voitaisiin osoittaa terveelliseksi.

Raja-arvojen määrittely vaikeaa

Homekeskustelua on leimannut sekin, onko home vaarallista vai ei. Putus muistuttaa, että koe-eläinpuolella osoitettiin jo kauan sitten eläimen kuolevan sisäisiin verenvuotoihin, jos niiden keuhkoihin laitetaan Stachybotryksen itiöitä.

”Ei kärpässienitutkimustakaan toisteta kymmenen vuoden välein uudestaan ¬eikä se, että myrkkyjä löytyy luonnostakin, tee niitä vaarattomiksi”, hän vertaa.
Yksiselitteisiä raja-arvoja homeen myrkyllisyydelle on vaikea määrittää, koska lajikkeita on valtavasti ja osa niistä on allergisoivia; oikea raja-arvo olisi Putuksen mukaan nolla, mikä ei käytännössä ole mahdollista.
”Ei kannata inttää onko home vaarallista vai ei, koska homeita on hyviä ja huonoja, jopa vakavasti myrkyllisiä tai allergisoivia. On myös potilasryhmiä, kuten vastasyntyneet ja elinsiirtopotilaat, jotka ovat erityisen haavoittuvia homealtistukselle.”

Lajisto ja kasvualusta ratkaisevia

Jos lasten ympäristöjä mietitään, päiväkodit ovat Putuksen arvion mukaan vähintään yhtä vaurioituneita kuin koulut. Myös hoitolaitoksissa ja sairaaloissa on paljon ongelmia, mutta kaikista ongelmista ei pidetä samalla tavalla meteliä.

”Kullekin vuosikymmenelle on tyypilliset virheensä, mutta 70-luvun rakennuskanta on ehkä surkeimmassa jamassa. Usein taustalla on monia syitä kuten matalaan perustukseen tehty tasakattorakenne, pelkkä koneellinen poistoilmanvaihto, vuosihuollot tekemättä, vuotava katto, tiiliseinän homeiset välivillat tai valesokkelirakenne”, hän luettelee.
”Kosteusvaurio voi olla myös vanha. Etsitään kosteusmittareilla ja poraamalla hometta, mutta ei havaita vanhaa kuivunutta homekasvustoa. Murheellisinta on, että osa rakennusmateriaaleista on valmiiksi homeessa jo kaupasta ostettaessa.”

Innovatioita kaivataan

Pötypuhetta Putuksen mielestä on se, ettei muissa maissa esiinny kosteusongelmia. Lämmin pitkä kesä kuivattaa talvella kostuneet rakenteet eikä vettä imeviä eristeitä käytetä esimerkiksi Euroopan homehtuneimmassa maassa Portugalissa. ”Water comes and water goes”, sanotaan.

”Mikrobivaurioita voi olla Suomessa vähemmän kuin vaikka Espanjassa, mutta lajisto ja kasvualusta ratkaisevat mikrobin toksisuuden”, Putus huomauttaa HITEA-tutkimuksen tuloksia hieman kritisoiden.

”Suomessa ollaan muutenkin enemmän sisätiloissa kuin Espanjassa. Myös ulkomikrobien puute voi sairastuttaa meitä.”

Lääkärin työssä on ollut hyötyä hyvistä ammatillisista esikuvista. Rakennusalakin voisi ottaa hänen mielestään ottaa oppia hyvistä ja huonoista esimerkeistä, ikääntyväthän rakennukset siinä missä ihmiset. Esimerkiksi ”Tavoitteena terve talo” –nimisessä kirjassa kiteytettiin jo vuonna 1997 hyvin sen aikainen tietämys sisäilmasairauksista. Eri yliopistoissa ja Kansanterveyslaitoksella on tehty ansiokkaita väitöskirjoja, jotka pitäisi vain viedä käytäntöön.
”Uusissa hankkeissa voisi keskittyä innovaatioihin. Esimerkiksi korjaushankkeissa pitäisi saada aikaiseksi sellainen kehitysharppaus, että 90 prosenttia ihmisistä – vähintäänkin lapset ja nuoret – voisivat hyvin rakennuksissa.”

Keskustelu artikkelista: 2 kommenttia

  • Vallu Vantaalainen

    Eipä tämä kirjoitus johda taas yhtään mihinkään. Sinänsä hyvää pohdintaa ja heittelyä, mutta entäs sitten?

    Vastaa
  • Jouko Airasvaara, ilmanvaihtoalan veteraani

    Kiitos sinulle Tuula hyvästä ”roti-jutusta” taistelu-kenttää hometta vastaan kyllä Suomessa riittää.
    Ulkomaille ei meidän maan päättäjien kannata lähtee, ei edes arvostelemaan.
    Miksi ? Suomessa ei käytetä kaikkea tietämystä, puhutaan ja puuhastellaan vain rakenusten kanssa ja unhoitetaan sisäilmaongelmien aiheuttamat terveys-riskit.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia