Elinkaarimalli syrjii paikallisia rakentajia – Yli 40 vuotta kouluja rakentanut kemiläisrakentaja ei kelvannut kotimarkkinoillaan edes tarjoajaksi

Kunnat karsivat elinkaari-, allianssi- tai kvr-urakkaa käyttämällä paikalliset rakennusliikkeet ulos kilpailusta. ”Kunnanjohtajat paskovat omiin housuihinsa tällä toiminnallaan”, kemiläinen rakentaja Mikko Kurtti sanoo. Jutun loppuun on lisätty kuntien kokemuksia elinkaarimallista ja myös millaisia ehtoja ne asettavat tarjoajille.

Elinkaarimalli on kunnille kouluhankkeissa huoleton. Ongelmana on kilpailun vähäisyys. Keskisuuret paikalliset rakentajat eivät kelpaa edes tarjoajiksi, koska liikevaihto ei riitä ja referenssit vanhenevat nopeasti.
Rakennusliike M. Kurtti on rakentanut lähes kaikki Kemi–Tornio-alueen koulut. Yhdessäkään niistä ei hänen mukaansa ole ollut rakentamisesta johtuneita sisäilmaongelmia. Tästä huolimatta yritys ei pääse enää edes tarjoamaan kouluhankkeita. Siitä pitää huolen se, että kunnat tilaavat niitä nyt mieluiten elinkaarimallilla.

Tämä artikkeli on tarjolla vain Rakennuslehden tilaajille

Olen jo tilaaja

Rekisteröidy

Tätä artikkelia on kommentoitu 47 kertaa

47 vastausta artikkeliin “Elinkaarimalli syrjii paikallisia rakentajia – Yli 40 vuotta kouluja rakentanut kemiläisrakentaja ei kelvannut kotimarkkinoillaan edes tarjoajaksi”

  1. Erittäin hyvä ja rohkea ulostulo. Suomalainen korruptio toimii sääntelyn kautta. Suunnitelmatalous toteutuu parhaiten, kun säädetään laki, asetus tai ohjeistus valtion toimesta. Tällä tavoin saadaan rajattua kilpailu pois markkinoilta ja sääntelyohjeistuksen laatija voittaa suunnitelmatalouden tuoton.

    Eikö Valtion virkamiesten ainoa työtehtävä ole edistää kilpailua ja vapauttaa markkinoita? Tämä pitäisi olla julkisissa hankinnoissa aina ensimmäinen näkökulma, kuinka saavutamme kilpailullisesti parhaan lopputuloksen. Tämä vaatii useamman tarjoajan osallistumista ja usein esteeksi laitetaan sellaisia lukuarvoja, jotka ei korreloi hankinnan kanssa mitenkään.

    Juttu on hyvä esimerkki, kuinka virkamies sulkee kilpailun pois jo tarjouspyynnössä. Kunnilta pitäisi poistaa kokonaan hankintaoikeus tai hankinnat pitäisi siirtää kilpailuviranomaisen valvontaa joka varmistaa kilpailutuksen toimivuuden. Tämähän vaatisi markkinalähtöisyyttä ja se ei ole suunnitelmatalouden mukaista.

  2. 15 vuoden PPP-hankkeen kokonaiskulut, rakennettiin 90 koulua Saksassa Offenbachissa ja vuokrat nousivat alkuperäisestä arviosta 780 miljoonaa euroa 1,3 miljardiin euroon. Tämä tietysti johti veron korotuksiin ja kartelliin. Elinkaarimallia vaivaavat samat rakenteelliset ongelmat kuin muussakin isännättömän rahan käytössä: korruptio, salassapito ja epäluotettavat lcc-laskelmat.

    Kartelli on yritysallianssi, joka toimii yhdessä ikään kuin olisivat yksi tuottaja ja voivat siten nostaa tuottamiensa tilojen ja tarjoamiensa palveluiden hinnat ilman kilpailua.

  3. Niin, Suomessa taitaa olla kourallinen toimijoita jotka voivat tarjota noita ppp projekteja. Kannattaisiko kuitenkin pysyä niissä perinteisemmissä urakkamalleissa ennen kuin tämäkin ala on ajettu muutaman ison toimijan syliin.

  4. Höpöhöpö! Jos yritys ei pysty mukautumaan muuttuvaan maailmaan ja tarjoamaan hankkeita, koska hankintamalli on kyseisen urakoitsijan mielestä väärä on syytä katsoa peiliin.

    Yksi syy on varmasti julkisen sektorin jatkuva tekijäpula. Ei ole väkeä tarpeeksi vaikka muuta väitetään. Tilaajan on mietittävä mitä saa vähillä resursseilla aikaan. Korruption kanssa ei tuolla hankintamallilla ole tekemistä. Toinen kysymys on sitten se tuleeko se veronmaksajalle halvemmaksi? Mielestäni ei, mutta reusurssit huomioiden pakollista jos oma väki ei riitä hoitamaan kiinteistöjä.

    1. Googlaa ylikansallisen firmanimi+corruption, mitä enemmän aiheesta tulee sen omia jeesusteluja, sitä varmemmin löytyy yhteyksiä.

    2. Kyseessä nimenomaan on rakenteellinen korruptio silloin kun kunnan hankintojen kannalta tarpeellista kilpailua tietoisesti rajoitetaan. PPP tai KVR hankintamallit eivät toimi, koska urakoitsijaa ohjaa ainoastaan tavoite voitosta. Valitettavasti rakentamisessa ei ole kirjainyhdistelmillä nimettyjä oikoteitä vaan on käytettävä hyväksi koettua tietä osaavan suunnittelun kautta valvottuun rakentamiseen.

  5. Kurtin kohtalo on tuttu. Kun hankintalaki v. 1997 tuli EU-direktiivien mukaisesti voimaan, toimi se hetken aikaa jopa lain tarkoituksen ja kirjaimenkin mukaisesti vapauttamalla julkisista hankinnoista käytäviä kilpailuja kaikkien halukkaiden yritysten tarjottaviksi. Kuten sanottu tuota vaihetta kesti vain ”hetken”.

    Viranhaltijat keksivät pikapikaa asettaa kilpailuihinsa ehtoja, jotka rajasivat etenkin rakennusalan kilpailutukset ”suunnattavaksi” vain ”sopiville” yrityksille – etupäässä sulkien pois koko PK-sektorin, jota rakennusalalla edustaa 4 – 20 miljoonan liikevaihdon omaavista yrityksistä suurin osa. Hankintalain uudistajat seurasivat viranhaltijoiden luomaa linjaa sallimalla julkisille hankintayksiköille vapaat kädet asetettavien ehtojen osilta. Alkuperäisen hankintalain mukaan tarjotuista kohteista markkinaoikeuteen tehdyistä valituksista saattoi yrityskin päätyä joissain tapauksissa voittajaksi saaden jopa hyvitysmaksun virheellisesti toteutetusta hankintakilpailusta.

    Viimeisimmän hankintalain mukaisista kilpailutuksista tehdyistä valituksista markkinaoikeus ei enää julkaise edes päätöksiä – ne ovat kaikki menneet hankintayksikön hyväksi ja valitusten tekeminen mistä hyvänsä kilpailutuksesta on täysin turha – siis jos se koskee rakentamista.

    Kun rakennusliike, joka on tehnyt menestyksellisesti kouluja yli 40 vuotta ei pääse tarjoamaan oman kotikuntansa koulua (koska ei esim. ole toteuttanut yhtään koulua viimeisen 3:n vuoden aikana) on erinomaisen hyvä esimerkki ns. ”suunnatusta” annista, jolloin voidaan valtakunnallisesti nimetä ainakin hankintalaki uudelleen; ”Laki julkisten hankintojen kilpailuttamisen rajoittamisesta.”

    1. Mielestäni kritisoit turhaan lakia, kun sinun pitäisi kritisoida tuon ehdon asettajaa. Miksi on asetettu vaatimus toteutuneista vastaavista hankkeista viimeisen 3 vuoden aikana? Vai voisiko olla niin, että tässä tapauksessa kriteerin tarkoitus on seuloa toimijota, joille koulurakentaminen nykyisillä määräyksillä ja menetelmillä on tuttua? Tässähän on kyseessä selvä hankkijan linjanveto, että ei haluta maksaa rakentajalle koulurakentamisen opettelua. Varmaan tuo kilpailutus tehdään uusiksi eri ehdoilla, jos sopivia tarjouksia ei tule.

      Toinen kysymys on se, että onko Suomessa olemassa yhtään toimijaa, joka olisi todellisuudessa tehnyt MENESTYKSEKKÄÄSTI kouluja 40-vuoden ajan. Epäilen että ei ole.

      1. Niin eli kilpailuttaja voi laittaa selliset ehdot että 95% alan yrityksistä rajautuu pois. Sekö on hankintalain hengen mukaista?

        1. Tottakai, jos hanke vaatii tietynlaista osaamista jota löytyy vain 5 % ei sinne kaivata silloin toimijaa joka tuo mukanaan hankkeen kannalta kestämättömiä riskejä. Laki vain mahdollistaa päättäjien toimintaa. Mielestäni lain muuttamisen sijaan tulisi panostaa päättäjien ja kilpailuttajien osaamisen kasvattamiseen, jotta he osaisivat valita kilpailutusehdot siten että saavutetaan paras mahdollinen lopputulos.

          1. Mikäs estää väärinkäytökset, kun rajaillaan rankasti? Hyvä tahto ja ammattitaito, Pah. Jos niillä maailma toimisi niin eläisimme utopiassa. Yksinkertaisesti tämä kikkailu ja vaatimukset on vaan menneet siihen, että kohta kaikki vähänkin miljoonaluokan julkiset hankkeet on isoilla.

            Miten monopoleilla on taipumus käyttäytyä?

          2. Nimenomaan tarkka ja perusteltu vaatimustaso kilpailutuksessa karsii pois huonoimmat toteuttajat ja parantaa hankkeen onnistumisen mahdollisuuksia. Ei ole mitään järkeä järjestää avointa kilpailua ilman rajoitteita, jos tiedossa on että halutun lopputuloksen pystyy toimittamaan vain 5% potentiaalisista tarjoajista.

            Kunnan hankinnan kannalta ei ole tarpeellista että pienet paikalliset firmat voivat tarjota sellaisia hankkeita joihin heidän katsotaan olevan liian pieniä toimijoita.

      2. Laitapa nimesi ja yhteystietosi näkyviin niin laitan referenssilistan yrityksemme toteuttamista koulurakennuksista viimeiseltä kuudeltakymmeneltä (60) vuodelta

        1. Tuo on merkityksetöntä tässä tapauksessa, kun ilmeisesti yrityksenne ei täytä jotain kunnan asettamaa velvoitetta. Jos kyseessä on edellisen vuoden liikevaihto, niin voisitte kenties yrittää muodostaa työyhteenliittymän jonkin talotekniikan toimijan kanssa, jolloin varmaankin teidän yhteenlaskettu liikevaihto riittäisi ylittämään tuon rajan?

  6. Näitä elinkaarihankkeita ei pääsääntöisesti kilpailuteta valmiilla suunnitelmilla vaan urakoitsijat suunnitteluttavat oman ratkaisunsa ja arkkitehdillä on merkittävä panos urakkakilpailussa. Jos tuohon ei löydy osaamista/resursseja niin se on voi voi. Kotimaassa rakennetaan vielä kouluja perinteiselläkin mallilla mutta jostain syystä elinkaarimallissa on imua – viime vuosikymmenten jäljet pelottavat kunnan isiä…

    1. Pahimmillaan elinkaarihanke on taloteknisestä näkökulmasta loppuunviety KVR-urakka viimeiseen asti vingutetulla hinnalla. Tämä ei ole elinkaarihankkeen tarkoitus. Ajatus on kuitenkin täydellinen – tehdään rakennus jonka elinkaarikustannukset, sisäilmaolosuhteet ja toiminta kestää aikaa. Rakennus, jossa loppukäyttäjä viihtyy ja on onnellinen.

      Jotain vikaa tuntuu olevan kuitenkin tilausmalleissa.

      Omasta ”mutu” mielestä jo 10v riittää takuuajaksi, sillä tuossa ajassa kyllä havaitaan, toimiiko rakennus vai ei. Pienempi vastuuaika vähentäisi riskianalyysejä tarjoajan päässä. Suunnitelmanmukaisuuden ja toiminnanvarmistus on erittäin tärkeää. Pitää aktiivisesti seurata rakennuksen käyttäytymistä eri olosuhteissa. Asioita ei voi yleistää, mutta mulla on fiilis, että nykyään ei uudisrakennukset ole luovutushetkellä suunnitelmien mukaisessa toimintakunnossa.

      teroj

  7. En usko, että elinkaari tulee koskaan olemaan suunnittellijoiden tai pienempien rakennusliikkeiden etu, saati sitten sivu-urakoitsijoiden mm. Tate. Jokainen meistä tietää minkälaista on urakoida isoille sen jälkeen kun ovat haalineet kaikki kohteet ja laskusuhdannekkin on tässä vielä 100 varma.

    RT voisi ajaa keskikokoistenkin etuja..

    1. Keskikokoiset voivat ajaa omaa etuaan keskittymällä laatuun ja innovoimalla. Noilla kahdella elementillä on mahdollista nousta sinne suurten joukkoon. Sen sijaan RT:n apuun huutelu ei sinne nosta.

      1. Vanha kunnon innovointikortti. Miten 7 milj liikevaihdon omaava yritys jolla on 2 koulukohdetta viimeisen 3 vuoden ajalta innovoi itsensä tarjouskilpailuun jos vaaditaan 10 millin liikevaihto ja 3 koulun totetus samalta ajalta siinä kohtaa kun suurin osa hankkeista on ppp höpinämallin mukaisia? Siinä ei innovointi auta! Pienet kuolee.

        1. Ei kuole. Jos vaatimukset on tuollaiset niin sitten se 7 miljoonan liikevaihdon yritys etsii itselleen muita töitä ja kasvattaa liikevaihtonsa 10 miljoonan yli muilla keinoilla. Kenties se yritys voisi etsiä kohteita, jopa muualta euroopasta jos Suomesta ei löydy. Innovointi ei tarkoita sitä, että pitää kehittää parmpi koulu. Innovoinnilla voidaan tässä tapauksessa sen yrityksen kannalta tarkoittaa mitä tahansa kehitystoimintaa, jolla yritys kasvattaa liikevaihtoaan ja tulostaan.

          Vai onko niin että meidän pitää Suomessa olla laiskoja ja haikailla kateellisena muiden perään, kun ei itse viitsitä tehdä töitä ja ottaa niitä epämukavia askeleita epämukavuusalueelle?

          1. Olipas siinä kauniisti maalattu taivaanranta, yrityksen toimitusjohtajan viimeiset töppösen jäljet kuitenkin nähtiin avannon reunalla.

          2. Ei kannata tj:n lähteä paljon kouluja rakentelemaan, ellei pysty kasvattamaan yrityksensä liikevaihto 7 miljoonasta 10 miljoonaan. Tai järjestämään vaikkapa työyhteenliittymää, joka voisi tarjota projektia tms.

          3. Liikevaihdon suuruus riippuu ainakin urakoitsijalla suuressa määrin markkinoista. Pienehköllä teollisuuspaikkakunnalla liikevaihto sahaa helposti 5-15 miljoonan euron välillä riippuen siitä, paljonko teollisuus milloinkin investoi. Isoilla markkina-alueille liikevaihto on helpompi pitää vakaana.

          4. Oletko Seppo sitä mieltä että yritys ei voi itse toimia aktiivisesti liikevaihdonsa kasvattamkseksi? Jos markkina on rajallinen niin tulee etsiä uusia mahdollisuuksia.

            Entä miksei kyseinen yritys voisi vähintään yrittää työyhteenliittymän perustamista ja projektin tarjoamista sitä kautta?

          5. Jos yritys on toiminut menestyksekkäästi 60 vuotta, niin uskon, että siellä on paras asiantuntemus tähän kysymykseen.

            Jutun painopiste on siinä, kuinka julkiset tilaajat ovat osin tahtomattaankin vaikeuttaneet pk-yritysten mahdollisuuksia. Veikkaanpa, että kun julkisten hankintojen lainsäädäntöä on laadittu, lobbareina ovat olleet ne kaikkein suurimmat ja vaikutusvaltaisimmat yritykset. Miksi muuten edellytetään yrityksen kokoa ja niiden referenssejä eikä suinkaan hankkeen suunnittelusta ja työmaan johtamisesta vastaavien henkilöiden referenssejä? Jos menisin esimerkiksi leikkaukseen, ei minua kiinnostaisi pätkääkään Pörriäisen liikevaihto vaan onko siellä juuri se haluamani kirurgi.

  8. Se on kyllä ihan selkeätä, ettei nämä tanskalaisille ja ruotsalaisille suuryrityksille pärjää, on niillä rätingit, missä osoitetaan, että hanke kannattaa aina, koska 50 miljoonan hankkeessa muutama satatonnia ei pyllistä mitään. Kun puuttuu johtajuus, mikä sanoo, että kaikki laitetaan nippuun ja vexelivedolla tehdään heti tai ositetaan noin pitkälle aikavälille, Espoossa näyttäisi erään haljenneen koulun kohdalla olleen sopiva rahoitusmalli.

  9. Kyllä on jossakin vikaa jos kunta kilpailuttaa omat veronmaksajansa pois hankinnoistaan. ppp on ainoastaan ppp urakoita tarjoavan etu joka on kannattamaton kunnille sekä laadullisesti, että hinnallisesti. Kunta ei voi siirtää omia rakennuksiaan muiden vastuulle, sillä siinä saa vain halvinta tilaa kalliin hinnalla. Sensijaan kunnan pitää rakentaa itselleen kestävää ja toimivaa, joka toteutuu vain perinteisellä suunnittele- ja rakenna hyvin menetelmällä.

    1. @ Kääpä ei ole. Jos kunnasta ei löydy sellaista tekijää, joka pystyy osoittamaan täyttämänsä projektilta vaadittavat ehdot, niin se tekijä on sitten haettava muualta. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että parhaan lopputuloksen kannalta oleellista on laatu ja se että toimija täyttää kullekin projektille asetettavat kriteerit. Eikä se että saadaan oman kylän Make ja Risto painamaan projektia hiacen ja peräkärryn kanssa. Sitten ihmetellään kun mikään ei valmistu ja laatu on ala-arvoista.

      Jos sieltä kunnasta taas löytyy hyviä tekijöitä, tulisi heidän pyrkiä täyttämään yleisesti käytetyt ehdot näihin kilpailutuksiin. Jos se on mahdotonta, niin he voisivat kenties käydä neuvotteluja kunnan viranomaisten kanssa ja pyytää, että seuraavassa hankkeessa kilpailutusehdot olisivat sellaiset, että hekin saisivat mahdollisuuden kilpailla. Kunnan viranomaiset sitten harkitsevat tätä ja toimivat virkavastuulla parhaan mahdollisen lopputuloksen takaamiseksi.

  10. Elinkaarihankkeissa kyse on enemmän investointilaskennasta ja erityisesti rahoituksesta, tottakai voidaan mennä osituksessa paljon pidemmälle, kuten rakennusurakan sopimusten ja ylläpidon vastaavien eriyttäminen ja kilpailutus. Urakoitsijan intressissä ei ole lainkaan rahoitus, eli riskistä ei päästä mihinkään, jos tilaaja tekee ikäänkuin itselleen omaan taseeseen, tottakai hän voi valita haluamansa hankemuodon, mikäli intoa rakennuttamiseen riittää, kun tätä ei kunnilla ole, päädytään tällaisiin järjestelyihin. KVR ei suinkaan ole paras tapa toteuttaa korkeaa kohdetasoa, joten hämmästystä riittää.

  11. Eri rakennuttamismallit sopivat eri tilanteisiin. Suurelle kaupungille elinkaarimalli sopii hyvin, koska tilaajalla on resursseja ja asiantuntemusta sekä neuvotteluvoimaa yritykseen päin. Pienissä kunnissa elinkaarimallissa on riskinsä, koska osaaminen ja resurssit eivät riitä huomaamaan, ymmärtämään jne. sopimuksen tekstejä ja olennaisia asioita. Rakentamisen ammattilaiset ottavat irtorahat pois pieniltä kunnilta ja rakentavat sovitunlaisen rakennuksen. Kunta maksaa tästä ruhtinaallisesti. Rakennusprojektin voitot ja liiketoiminnan rahat valuvat suurelta osin pois alueelta, joka heikentää alueen elinvoimaa.

    Rakennuksen käytön kustannuksissa tulee sitten yllätyksiä, kun sopimuksen mukaan kaikki kustannukset eivät kuulukaan rakennusliikkeelle. Riitatilanteessa kuntaa on vastassa suuren toimijan juristiarmeija, jolla on paljon kokemusta riitatilanteista elinkaarimallissa. Väännä sitten pienen kunnan toimijana ylivoimaista vastustajaa vastaan. Oikeus ei voita, vaan se, kumpi on parempi selittämään asioita.

    1. Jaa-a, kuka se kuitenkin tarjouspyynnön laatii rakennusinsinöörien avulla. Tässä ei tarvitse hirttäytyä mihinkään elinkaarisopimuksiin, vaan vertailla leasing, taselaina jne asioita. Kuntien ote rakennuttamisessa on hutera, mutta ne tietysti käyttävät rakennuttajakonsultteja, mikä luonnostaan takaa etulyöntiaseman suuryrityksille. Tätä varten laaditaan ne laskelmat elinkaaresta.

      Jos pidetään kiinni kvr-mallista, ei tässä maassa kovin montaa talotehtailijaa ole, jotka pystyvät koulusta tarjouskilpailun voittamaan, mikäli uskotaan laskijoita, joiden mukaan kokonais- tai edes sivu-urakointi ei tälle pärjää. Osaurakoinnillakin joku voi luulla pystyvänsä elinkaarihankkeen toteuttamaan, mutta lähtökohtaisesti tässä tilaaja ei sitä halua.

      Noususuhdanteessa yksi jos toinen ilmoitti halustaan perustaa tällaisia suurelementtitehtaita. Tällä hetkellä näyttää siltä, että niille tulisi noutaja samaan aikaan, kun ne saisivat tuotantonsa pystyyn. Kommentoijat eivät näytä ymmärtävän, mitä mahdottomuuksia kvr vaatii yksityiseltä, joka nipin napin selviää 10 miljoonan urakoista, edes pj-mallilla.

      1. Ammattitaitoisen konsultin käyttäminen ei luonnostaan takaa etua kenellekään. Se tähtää hankkeen onnistuneeseen läpivientiin eikä tulisi erota mitenkään siitä, jos kunnalla olisi oma ammattilainen palkkalistoilla.

        1. Tuo ammattitaito kun ei välttämättä tule sillä mesun, Inssin tai Di paperilla ja RAP pätevyydellä. Saattaa olla, että rakennuttakonsultti on maailman surkein henkilöjohtaja, jota rakennuttamisen insinöörikunta ei vaan osaa tiedostaa. Rakennuttaminen vaatii niin monen osa-alueen hallintaa, että väitän Suomessa olevan alle 50 raudanlujaa rakennuttajaa. Itse en lukeudu tähän joukkoon ja olen ehkä salaa kateellinen.

          Varsinaiseen artikkeliin palatakseni, en usko tämän uuden mallin olevan tie kuntien onneen. Pikemminkin sekoitetaan kuviota kun se tarvitsisi selkeyttä. Ketään ei tunnu enää kiinnostavan se perus tekeminen työmailla ja niiden ulkopuolella.

  12. Konsultin vetämät elinkaarihankkeet tulevat 20-30 % edullisemmiksi kunnalle, kuin urakoitsijavaltaisissa. Kokonaisurakoissa rakennukset ovat haljenneet perustan painumisen takia ja kvr-urakoissa katot tulleet alas.

    1. Mistä taikurin hatusta tuo lukema on ! Väitän, että tulee lopulta tuon verran kalliimmaksi kys. hankemuoto.

      1. Kun tekee kerralla kunnolla kunnon toimijoiden kanssa niin pääsee yleensä kokonaistaloudellisesti parhaimpaan lopputulokseen.

  13. Itse olen ollut mukana useammassakin kouluhankkeessa, vastaavana ja työpäällikkönä. Yhdessäkään kohteessa työnantaja ei ole tuonut mitään lisäosaamista tai arvoa hankkeelle. Työmaatoimihenkilöiden osaaminen se ratkaisee !

    1. Laita kuule nuo mielipiteesi liitteeksi tarjoukseen, teet palveluksen tilaajalle.

      1. Laita sinä se 3-rivin mittainen tarjouksesi vaikka suoraan palamaan ja kirjoita hesariin kuinka sinun hiace ja leka firmaasi ei valittu länsimetron louhintaurakan toteuttajaksi.

  14. Elinkaarimallia käytettäessä sopimukset laaditaan hankekohtaisesti, ei kai kukaan niin tyhmä ole, että laadituttaa ne mahdollisen riitatapauksen vastapuolella.

  15. Tässä on taas yksi hyvä esimerkki, kuinka talousohjaus ja kvr-urakointi sopii yhteen. Riskit kantaa aina lopulta Tilaaja hankkeen toteutusmuodosta riippumatta ja tämän takia kova kilpailutus on aina Tilaajan edunmukaista. Hinnalla ja laadulla ei ole mitään korrelaatiota, jos tekninen määritelmä on riittävän kattava. Tästä seuraa, ettei ole hyvä sulkea tarjoajia pois keinotekoisilla ehdoilla julkisista tarjouspyynnöissä. Lehdosta on rakentamisen mullistusuutisia harvasen viikko, mutta hyvä olisi välillä kertoa heidän arjestakin ja nostaa esille heidän aiheuttamat tuskat Tilaajille.

    https://www.is.fi/tampereen-seutu/art-2000006284516.html

Vastaa käyttäjälle Risto Salin Peruuta vastaus

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi