Kokeile kuukausi maksutta

Tornit muokkaavat kaupunkikuvaa – ”Grynderi ei halua pinta-alan vähenevän yläkerroksissa, vaikka ylöspäin suippeneva torni näyttäisi kaupunkikuvassa hyvältä”

Helsingin rakennuskanta on ollut perinteisesti enimmäkseen matalaa. Taustalla on vanha Helsingin rakennusjärjestys, jossa kivirakennusten korkeudeksi oli määritelty enintään 2,5 metriä yli kadun leveyden. Lisäksi maksimikorkeudeksi oli määrätty 25 metriä.

Kalasataman tornit eivät valmistu alkuperäisessä aikataulussa. Kuva: Jussi Helttunen

Matalan rakennuskannan vuoksi yksittäiset korkeat rakennukset erottuvat maamerkkeinä kauas. Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen johtaja, professori Pirjo Sanaksenahon mukaan sellaisia pitää kaupungissa ollakin.

”Ne auttavat hahmottamaan, missä on, kun näkee Johanneksen kirkon tornin tuolla, Agricolan kirkon tornin tuolla ja Olympiastadionin tornin tuolla. Myös lähestyttäessä Helsinkiä mereltä päin tornit antavat mittakaavan ja suunnan”, hän sanoo Rakennuslehdelle.

Helsingin kaupungin asemakaavapäällikkö, arkkitehti Marja Piimiehen mukaan nyt rakenteilla olevat Kalasataman tornit ja suunnitteilla olevat Keski-Pasilan pilvenpiirtäjät tulevat vaikuttamaan paljon kaupunkikuvaan.

”Nehän näkyvät pitkälle kaukomaisemassa. Jos ajatellaan Pasilaa, niin ne näkyvät valmistuttuaan aika lailla kaikkialle kaupunkiin. Kalasatamankin rakenteilla olevat tornit näkyvät jo nyt Katajanokan ja muun kantakaupungin välisen sillan yli keskustaan Olympiaterminaalin suuntaan”, Piimies kertoo.

Markkinatalous syrjäytti kirkon

Sanaksenahon edellä oleva kommentti kuvaa hyvin sitä, että perinteiset Helsingin maamerkit ovat olleet pääosin kirkontorneja. Niitä voitiin rakentaa korkeiksi vanhan rakennusjärjestyksenkin aikana, koska sen korkeusmääräykset eivät koskeneet kirkkojen tai muiden julkisten rakennusten tontteja.

Nyt torneja sen sijaan rakennetaan kaupallisista lähtökohdista. Rakentaminen heijastaa Sanaksenahon mukaan aina aikaansa ja yhteiskunnallista tilannetta.

”Aikanaan kun kirkontornit nousivat kaupunkikuvasta, kirkolla oli valta-asema. Tällä hetkellä se on liike-elämällä, markkinataloudella. Siinä näkyy taloudellinen ajattelu, joka leimaa meidän aikaamme”, Sanaksenaho sanoo.

Yhteiskunnallinen muutos vaikuttaa osaltaan tornien muotoon ja siten samalla myös kaupunkikuvaan. Sanaksenahon mukaan arkkitehtien perusprinsiippinä tornien suunnittelussa on ylöspäin keveneminen, mutta he joutuvat väistämättä jossain määrin tinkimään näkemyksistään suunnitellessaan rakennuttajalle.

”Kirkontornithan perinteisesti suippenevat ylöspäin ja näyttävät aika siroilta. Nykyaikana kun grynderi rakentaa tornin, se ei halua pinta-alan vähenevän yläkerroksissa. Vaikka ylöspäin suippeneva torni näyttäisi kaupunkikuvassa hyvältä, se on harvoin rakennuttajan tahtotila, vaan päinvastoin.”

Esimerkkinä Sanaksenaho mainitsee Espoossa Niittykummun metroaseman yläpuolella sijaitsevan SRV:n rakentaman 85 metriä korkean asuintalo Niittyhuipun. Se levenee ylöspäin.

Onko matalan siluetin varjelu unohtunut?

Kaupungin matalan siluetin varjelu mereltä katsottuna on perinteisesti ollut kaavoittajien ja arkkitehtien vaalima ajattelutapa Helsingissä. Niinpä tornitalojen rakentamissuunnitelmat Helsinkiin eivät takavuosina yleensä ottaneetkaan tulta.

2000-luvulla laajoja korkean rakentamisen suunnitelmia alkoi kuitenkin mennä läpi viranomaisten syynistä. Onko kaavoittajien ja arkkitehtien suhtautuminen tornitaloihin siis muuttunut 2000-luvun edetessä? Sen paremmin Piimies kuin Sanaksenahokaan eivät allekirjoita tätä väitettä.

”Kyllä me haluamme edelleen suojella vanhan ruutukaavakeskustan siluettia. Kauppatori ja Eteläsataman alue ovat mereltä katsottuna kansallismaisemaamme. Totta kai ne tornit näkyvät mereltä tullessa kaukomaisemassa, mutta eivät kuitenkaan vanhassa ruutukaavakeskustassa käveltäessä”, Piimies kertoo.

”En usko, että edelleenkään arkkitehtipiireissä kauheasti kannatetaan kantakaupungin kattolinjan ylittämistä, mutta mielestäni esimerkiksi Keski-Pasila on sellainen paikka, joka hyvin sietää torneja. Toisten mielestä ne eivät sovi sinnekään”, Sanaksenaho sanoo.

Hän arvelee, että nuorempi arkkitehtipolvi saattaa ehkä ollakin myötämielisempi korkealle rakentamiselle.

Piimiehen tavoin Sanaksenaho ei myöskään näe suurena ongelmana sitä, että uudet tornit näkyvät mereltä kaukana siluetissa.

”Kyse on siitä, saako siluettia rikkoa ollenkaan. Mielestäni silloin näkee jo kaukaa, että tuolla on Helsinki ja tuolla näkyy Pasila. Se kertoo, että Helsinki on kasvava kaupunki”, hän sanoo.

Selvitys jakoi kaupungin kolmeen vyöhykkeeseen

Kun Helsingin kaupunki alkoi 2000-luvulla saada yhä enenevässä määrin rakennusalan toimijoilta yhteydenottoja, joissa haluttiin rakentaa torneja, kaupunkisuunnitteluvirasto teki vuonna 2011 selvityksen Korkea rakentaminen Helsingissä. Se loi korkealle rakentamiselle kaupungissa periaatteet, jotka ovat edelleen voimassa. Piimiehen mukaan selvityksessä haluttiin linjata, millä edellytyksillä Kalasataman ja Jätkäsaaren tyyppisille uusille alueille voitaisiin sallia korkeaa rakentamista.

Selvityksessä korkeaksi rakentamiseksi määriteltiin ympäröivästä rakennuskannasta selvästi poikkeava ja kauas näkyvä rakentaminen. Tämä tarkoittaa käytännössä yli 16-kerroksisia rakennuksia.

Selvityksessä kaupunki jaettiin korkean rakentamisen suhteen kolmeen vyöhykkeeseen: A, B ja C. Vyöhykkeelle A ei haluttu kaavoittaa uusia merkittävästi nykyisestä korkeusmittakaavasta poikkeavia rakennuksia. Tähän vyöhykkeeseen kuuluu Helsingin ydinkeskusta ja suuri osa kantakaupunkia.

”Helsingissä on pitkään vaalittu harmonista matalahkoa kaupunkikuvaa, josta vain muutamat arvorakennukset, kuten kirkkojen tornit, erottuvat muuta rakennetta korkeampina. Tätä pidetään Helsingin vahvuutena, emmekä jatkossakaan halua korkeaa rakentamista kaupungin historiallisesti arvokkaaseen ytimeen”, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston silloinen virastopäällikkö, arkkitehti Tuomas Rajajärvi sanoi selvitystä julkistettaessa.

Eli selvityksen taustalla oli juuri halu suojella keskustaa torneilta ja myös kaupungin merellistä siluettia. Jo selvitystä tehtäessä kuitenkin tiedostettiin, että lähes kaikki tuolloin vielä suunnittelun asteella olleet hankkeet muuttavat kaupungin siluettia Suomenlinnasta ja merialueilta nähtynä. Esimerkiksi Keski-Pasilan tornien todettiin näkyvän Eteläsatamasta ja mereltä katsottuna Tuomiokirkon taustalla havainnointipaikasta riippuen.

Keski-Pasilaan voi tulla 200-metrinen torni

Selvityksen mukaan Helsingin vyöhykkeellä B korkea yli 16-kerroksinen rakentaminen on mahdollista keskeisillä paikoilla, mikäli rakentaminen täyttää kaupunkirakenteeseen ja kaupunkikuvaan liittyvät kriteerit. Arvioinnissa on otettava huomioon esimerkiksi hankkeen vaikutus kansallismaiseman merelliseen näkymään. Tähän B-vyöhykkeeseen kuuluvat muun muassa Keski-Pasila, Kalasataman keskus ja Jätkäsaari.

Selvityksen jälkeen SRV on jo rakentanut Kalasatamaan Suomen korkeimman asuinrakennuksen Majakan, jonka korkeus on 134 metriä. Yhtiöllä on rakenteilla ja suunnitelmissa alueelle myös muita torneja.

Kalasataman kaavoituksessa yhtenä ajatuksena on ollut, että tornit muodostaisivat kokonaisuutena eräänlaisen ”portin” Helsinkiin. ”Kun tullaan idästä päin Helsinkiin ja keskusta-alueelle, Kalasataman tornit ikään kuin vastaanottavat tulijan keskustaan”, Piimies kertoo.

Kalasataman tornit luovat ikään kuin ”portin” Helsinkiin Itäväylältä keskustaan tuleville. Kuva: Helin & Co Arkkitehdit

Vaikka Kalasataman tornien väriä on kritisoitu, Sanaksenaho näkee siinä myös positiivisen puolen.

”Arkkitehdit pyrkivät yleensä keveyteen, että ne tornit häviävät jollain tavalla taivaan sävyihin. Kalasataman tornien väristä on ollut paljon keskustelua, että niistä tuli harmaita, kun piti tulla valkoisia. Kun niitä katsoo taivasta vasten, niin minusta se harmaa uppoaa aika hyvin taivaaseen”, hän sanoo.

YIT puolestaan aikoo toteuttaa uuden korkean rakentamisen alueen Trigonin Keski-Pasilaan. Sen asemakaava on kuitenkin vielä valmistelussa. Trigonin korkein torni saattaa nousta vielä aiempia suunnitelmiakin korkeammaksi. Nyt on puhuttu jo 200 metristä, kun aiemmin sen oli tarkoitus nousta 180 metriin.

”Olemme keskustelleet kaavoittajan kanssa ja toivoneet, että kaava mahdollistaisi 200 metrin korkeuden. Lopullinen korkeus selventyy kuitenkin vasta rakennuslupavaiheessa. Halusimme, että kaava ei ainakaan poissulje sitä mahdollisuutta, että tornista tulee vielä korkeampi”, Trigonin hankejohtaja Jouni Forsman YIT:ltä sanoo.

Keski-Pasilan korkein torni saattaa nousta jopa 200 metrin korkeuteen. Kuva: YIT/Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki

Hän kertoo yhtiön selvittäneen tornien vaikutusta kaupunkikuvaan maisemavaikutusten arvioinnilla, joka oli osa asemakaavaselvitystä. Arviointi sisälsi kymmenkunta kaukomaisemahavainnekuvaa, joista osa kuvaa torneja päiväsaikaan ja osa yöaikaan.

”Kaukomaisemakuvat ovat kaukaa otettuja havainnekuvia torneista. Niistä tulee selvästi esiin, miten tornit istuvat maisemaan ja niiden vieressä oleviin rakennuksiin kauempaa katsottuna.”

Lisäksi Trigonista on laadittu maan tasolta havainnekuvia, jotka tuovat esiin, miltä tornit näyttävät jalankulkijan näkökulmasta. Hankkeesta on myös laadittu muun muassa varjostus- ja heijastusselvitykset.

Trigonin suuresta korkeudesta huolimatta Sanaksenaho antaa tornien muodosta kehuja suunnittelijoille.

”Sinänsähän Trigonin tornien muoto on nerokas, koska se on kolmio. Silloin se on aina hieman siromman näköinen, koska siinä on terävä kulma. Se on tornin pohjamuodoksi aika hyvä”, Sanaksenaho sanoo.

Pasila on ollut jo vuosikymmeniä sitten esillä Helsingin normaalia rakentamista korkeampien talojen mahdollisena rakennuspaikkana. Keski-Pasilaan kaavailtiin 15-kerroksisia rakennuksia jo 1970-luvulla ja 1980-luvulla jo 30-kerroksista kaksoistornia. Nämä eivät kuitenkaan toteutuneet.

”Pasilasta on jo aiempien yleiskaavojen aikana ajateltu ikään kuin Helsingin toista keskustaa, joka olisi toimitila- ja liiketilakeskittymä ja joka on raideliikenteen ja ylipäätään liikenteen solmukohdassa”, Piimies sanoo.

”Meillä on tarkoituksena yhdistää Kalasatama ja Pasila toimitilakeskittymäksi pitkin Teollisuuskatua, joka olisi vähän kuin Helsingin Wall Street. Tornialueet ovat molemmissa päissä, ja Teollisuuskatu on sitten matalampaa rakentamista. Se on sekä kaupunkirakenteellinen että toiminnallinen idea.”

Vuosaareen tulee lisää torneja

Helsingin kaupunki teki vuonna 2014 uuden yleiskaavan valmistelun yhteydessä selvityksen Korkea rakentaminen Helsingin esikaupunkialueilla. Se täydentää vuoden 2011 selvitystä. Nämä esikaupunkialueet ovat vuoden 2011 selvityksessä vyöhykkeelle C määritettyjä alueita.

Helsingin tornihankkeita

  • SRV:n on tarkoitus rakentaa Kalasatamaan peräti kahdeksan tornitaloa. Niistä korkein, Majakka, nousee 134 metrin korkeuteen. Kalasatama muodostaa valmistuessaan ikään kuin ”portin” Helsinkiin, kun ajetaan Itäväylältä keskustan suuntaan.
  • YIT suunnittelee rakentavansa Keski-Pasilaan viiden tornitalon ryhmän, Trigonin. Sen asemakaava on vielä valmistelussa. Suunnitelmien mukaan torniryhmän korkein rakennus saattaa nousta peräti 200 metriin.
  • Helsingin kaupunki on kaavoittanut Vuosaaren keskustaan uuden tornitaloalueen, johon tulee kuusi tornia. Skanska rakentaa niistä kaksi korkeinta, joista korkeampaan tulee 31 kerrosta. Ensimmäistä on tarkoitus alkaa rakentaa vuodenvaiheessa 2020–21.

Tällä vyöhykkeellä uusille korkean rakentamisen hankkeille luontevia sijainteja ovat esimerkiksi Itäkeskus, Vuosaaren keskusta ja Herttoniemen keskusta. Ne ovat yleiskaavan liike- ja palvelualueen suurempia keskusta-alueita.

Tämän C-alueen korkean rakentamisen periaatteissa todetaan muun muassa, että korkean rakentamisen tulee sijoittua vahvaan joukkoliikenteen, kuten raideliikenteen, solmukohtaan.

Piimiehen mukaan tornitalojen toteutus C-vyöhykkeelle riippuu pitkälti siitä, löytyykö niihin halukkaita toteuttajia. Se ei ole niin helppoa esikaupunkialueille kuin B-vyöhykkeen alueille.

”Näissä alkaa tulla kustannuskatto eteen. Mitä kauemmas keskustasta mennään, maan arvo laskee ja taloudellinen yhtälö ei välttämättä toimi. Kun mennään yli 16 kerroksen, tulee niin paljon rakenteellisia ja paloturvallisuusmääräyksiä, että ne nostavat kustannuksia paljon.”

Itäkeskuksen keskusta-alueen toteutus onkin osoittautunut kaupungille vaativaksi.

”Meillä on ollut Itäkeskuksen kannelle vahva kaavakin, mutta ei se ole koskaan lähtenyt toteutumaan. Nyt Itäkeskuksen suunnittelusta järjestettiin kilpailu, joka on vielä kesken. Siitä sitten näkee, millaisia ehdotuksia tulee. Itäkeskus on kuitenkin jo nyt kaupallinen keskusta-alue ja iso liikenteellinen solmukohta, joten siitä saisi aikaiseksi oikean kaupunkikeskustan vähentämällä isojen väylien aluetta pirstaloivaa vaikutusta.”

Vuosaaren keskustan osalta tornitalojen toteutuminen näyttää lupaavalta. Sinne valmistui jo vuonna 2006 yksittäinen 86 metriä korkea asuintorni Cirrus. Lisäksi kaupunki on kaavoittanut metroaseman ja kauppakeskus Columbuksen naapuriin uusia tornitaloja. Kaikkiaan niitä on tarkoitus tulla kuusi, joista korkeimmassa olisi 31 kerrosta. Skanska aikoo rakentaa torneista kaksi korkeinta ja suunnittelee aloittavansa ensimmäisen rakentamisen ensi vuodenvaihteessa.

Havainnekuvassa Vuosaaren edustalta vasemman puoleinen vaalea torni on jo olemassa oleva Cirrus. Sen oikealla näkyy keskustaan kaavailtuja torneja. Kuva: Arkkitehtuuritoimisto B&M

Tallinna toimii kielteisenä esimerkkinä

Kaupungin vuoden 2011 selvityksessä varoiteltiin, että suurimittakaavaiset, harkitsemattomasti sijoitetut korkeat rakennukset vaikuttavat Helsingin ikonisiin näkymiin ja voivat vaarantaa perinteisten maamerkkien hierarkkisen aseman. Sitä kautta muutos kohdistuisi koko kaupungin imagoon.

Tällaisena hallitsemattoman korkean rakentamisen esimerkkinä selvityksessä pidettiin Tallinnaa. Sanaksenahokin nostaa etelänaapurimme pääkaupungin tornit esiin kielteisessä mielessä.

”Tallinnassahan on rakennettu torneja aivan vanhan kaupungin kylkeen. Se on esimerkki siitä, millaiseksi kaupunkikuva muuttuu, jos ei ole tarkkoja rajoituksia. Kyllä Tallinnassa on korkealaatuistakin arkkitehtuuria ja se vanha kaupunki on hieno, mutta uusien liiketalojen ja vanhan keskiaikaisen kaupungin välinen yhteentörmäys on aika raju.”

Poikkeukselliset valaistusolosuhteet otettava huomioon

Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen johtaja, professori Pirjo Sanaksenaho korostaa, että tornien suunnittelussa tulee ottaa huomioon niiden vaikutus valaistusolosuhteisiin maan pinnalla.

”Kun Keski-Pasilaan tulee tulevaisuudessa vielä paljonkin torneja, se vaikuttaa valaistusolosuhteisiin maan pinnalla. Kun rakennusten korkeus kasvaa, katutila jää aika varjoisaksi. Helsingissä on ollut valokulmasääntö, miten päivänvalo tulee rakennusten yli, mutta Keski-Pasilassa on eri periaatteet. Korkeassa rakentamisessa onkin tärkeää myös maan tason suunnittelu, jotta jalankulkijan taso säilyy miellyttävänä”, Sanaksenaho sanoo.

Hän muistuttaa, että tornitalo luo paljon pidemmän varjon kuin tavallisen korkuinen talo.

”Päivänkulun mukaan varjoisa alue siirtyy ja laajenee tietenkin myös vuodenajan mukaan. Siksi korkean rakentamisen paikkoja on hyvä tutkia myös varjoanalyyseillä, mitä sijoitetaan mihinkin.”

Myös Helsingin kaupungin asemakaavapäällikkö, arkkitehti Marja Piimies huomauttaa Suomen poikkeuksellisista valaistusolosuhteista.

”Meidän valaistusolosuhteemme ovat erilaiset kuin jossain muualla, missä aurinko paistaa suoremmin ylhäältä pitempään”, Piimies sanoo.

”Täällä nimenomaan täytyy tulla valoa pihoille, parvekkeille ja katumaailmaan”, hän jatkaa

Piimiehen mukaan Helsingin tornit eivät olekaan ihan lähekkäin, vaan niiden väliin jää tilaa.

Esimerkiksi New Yorkin Manhattanin tyylinen hyvin tiivis tornirakentaminen ei hänen mukaansa toimi Helsingissä osittain juuri siksi, että sellainen jättäisi täällä jalankulkijoiden olosuhteet pimeiksi.

Jalustatason tulee ottaa huomioon jalankulkijat

Piimies pitää lähiympäristön kannalta merkittävänä, mitä toimintoja korkeiden rakennusten katutasoon sijoitetaan. Helsingin kaupunkisuunnittelun tavoitteena on aina, että jalustaosat ottavat huomioon jalankulkijan ja että siellä on liiketiloja ja ravintoloita. Niiden olemassaolo edellyttää, että tornien välisellä alueella liikkuu paljon ihmisiä, mikä puolestaan tuo sinne elämää.

”On tosi tärkeää, että ne ovat perinteistä kaupunki- ja katumiljöötä. Katutilat ovat monesti vielä tärkeämpiä kuin se, miltä yksittäinen rakennus näyttää tai kuinka korkea se on. Sen tulee olla mielenkiintoinen ympäristö jalankulkijalle ja viihtyisä ja viehättävä”, Piimies sanoo.

Myös Sanaksenaho painottaa tiiviin kaupunkirakentamisen vastapainona viihtyvyyden merkitystä.

”On Helsingin arvo, että ihmisen ja jalankulkijan viihtyisyyttä on ajateltu ja on mukava kävely- ja pyöräily-ympäristö. Toinen ääripää on joku kiinalainen kaupunki, jossa on valtavan korkeat rakennukset ja niiden tornien välissä valtavan leveät tiet ja kadut, eikä siellä ole yhtään ajateltu jalankulkijaa.”

Viihtyvyyden kannalta tärkeässä asemassa ovat Sanaksenahon mukaan viheralueet.

”Viheralueita pitää säilyä riittävästi jo ihan ilmastonmuutoksenkin takia, että on pintaa hulevesihallintaan. Kaikki ei saa olla kivettyä ja asfalttipintaa. Se olisi lisääntyvien sadevesien hallinnan kannalta ongelmallista.”

Tätä artikkelia on kommentoitu kerran

Yksi vastaus artikkeliin “Tornit muokkaavat kaupunkikuvaa – ”Grynderi ei halua pinta-alan vähenevän yläkerroksissa, vaikka ylöspäin suippeneva torni näyttäisi kaupunkikuvassa hyvältä””

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat