Yli-insinööri Esko Kukkosen arvoissa hyvä sisäilma on aina mennyt energiansäästön ohi – kaikilla esihenkilöillä näin ei ole ollut

Pro Sisäilma -palkinnon saanut Esko Kukkonen on aina taistellut hyvän sisäilman puolesta huonoa energiansäästöä vastaan. Se johti aikoinaan jopa lähtöpasseihin ympäristöministeriöstä, koska ministeri halusi jarruttajasta eroon. Jutun loppuun on lisätty Satu Hassin vastine.

Ympäristöministeriön entinen yli-insinööri Esko Kukkonen palkittiin työstään hyvän sisäilman hyväksi. Nyt on aika tuulettaa niin kaupallisuuden vaivamaa Sisäilmayhdistystä, umpipolitisoitunutta ympäristöministeriötä kuin riitelevää tutkimuskulttuuriakin. Kuva: Vaula Aunola.

Maaliskuun 10. päivänä (kaksi päivää surullisen kuuluisan naistenpäivän konsernin jälkeen)  Sisäilmastoseminaarin avauspuheenvuorossa THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta kertoi olevansa tyytyväinen, että tilaisuus voitiin pitää koronaviruksesta huolimatta. Sen verran hän oli kuitenkin huolissaan, että kehotti niitä Italiassa tai Tirolissa lomailleita, jotka tunsivat olonsa kuumeiseksi tai yskäisiksi, poistumaan salista.

Rakennuslehden toimituksen lisäksi 200 muutakin 1500:stä ilmoittautuneesta oli pelästynyt liian ”toksista” sisäilmaa ja jäänyt kotiin ja seurasi tilaisuutta netin kautta. Toimitus oli antanut tästä toiveen Sisäilmayhdistykselle.

80 -vuotias Esko Kukkonen tuli koronaviruksesta huolimatta 30 vuotta sitten perustamansa yhdistyksen tilaisuuteen. Poissakaan ei kehdannut olla, sillä hänelle myönnettiin siellä Pro Sisäilma-palkinto, jonka häntä ennen oli saanut vain professori Olli Seppänen.

LVI-tekniikan professori Risto Kosonen ojensi Pro Sisäilma -palkinnon Esko Kukkoselle. Herrat eivät ole kaikista asioista yhtä mieltä, mutta tunnustavat toistensa ansiot. Kuvat: Jyri Laitinen, paitsi pääkuva: Vaula Aunola.

Kukkonen oli ollut käynnistämässä Seppäsen kanssa näitä seminaareja 1980-luvulla. Taustalla oli havaitut sisäilmaongelmat.

”Sisäilmaongelmat ovat tavallaan olleet meillä aina. Mutta niitä ei ole ennen tiedostettu, vaan on esimerkiksi tyydytty ns. seisovaan ilmaan. Noissa vanhoissa Töölön asunnoissa, joita eräät kehuvat niin paljon, on varmasti sisäilman laatu ollut aivan ala-arvoista. Nyt on varmaan paremmin, kun siellä asuu enää yksi vanhus, eikä ruokaa laiteta eikä pestä pyykkiä entiseen tapaan. Ongelma oli riittämättömässä ilmanvaihdossa – se kun ei toimi”, hän sanoo.

Esimerkkinä hän ottaa Mannerheimintien varrella olevan yliopiston apteekin talon. ”Oli iso työ saada siellä hommat kuntoon. Korvausilmaventtiilit jouduttiin kaivamaan tapetin alta esiin ja varustamaan suodattimilla likaisen ulkoilman takia”.

Sisäilmaongelmat havaittiin 1970-luvulla

Materiaalien päästöt varsinkin lastulevyistä nousivat esiin 1960-1970-lukujen aikana. Ennen homeongelmaa vanhoissa puutaloissa ongelmaksi tuli lattiasieni. Homeongelma nousi Kukkosen mukaan esiin 1970-luvun puolivälin energiakriisin myötä. Silloin tehtiin usein järjenvastaista energiansäästöä. Virallisissa ohjeissakin kehotettiin tukkimaan rossipohjan tuuletusaukkoja.

Näin Suomi homehtui – hyvä rakentamistapa sai aikaan pahaa jälkeä

”Kunnon opastusta ei ollut eikä asiaa osattu.”

Tilanne meni 1970 luvun loppupuolella niin pahaksi, että kauppa- ja teollisuusministeriössä koettiin Kukkosen mukaan ilmeisesti huonoa omaatuntoa ja se ryhtyi tarjoamaan rahaa sisäilmatutkimukseen. Tutkimustyö käynnistyi VTT:ssä, mutta kun hanke kilpailutettiin, vaihtuikin päätutkijaksi Teknillisen korkeakoulun LVI -laboratorio, jonka vetäjänä oli professori Olli Seppänen. Kukkonen oli nelivuotisessa hankkeessa mukana projektipäällikkönä oman työnsä ohessa.

”Mukana oli parasta asiantuntemusta monelta alalta; fysiikka, kemia, lääketiede, mikrobiologia, rakentaminen, LVI-tekniikka. Se oli ensimmäinen tällainen poikkitieteellinen hanke Suomessa.”

Tulostakin tuli ja sisäilmatietous levisi hyvin, sillä hankkeessa oli mukana yli sata tutkijaa. ”Suomalainen alan tutkimus oli vuosia aivan maailman huippua.”

Fyysikosta sisäilma-asiantuntijaksi

Esko Kukkonen oli vahvasti vaikuttamassa tietotason nousuun siihen, sillä koko hänen uransa liittyy sisäilmaan, ilmanvaihtoasioihin ja energiansäästöön.

Hän valmistui vuonna 1966 diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta Otaniemestä.

”Valitsin aikanaan teknisen fysiikan diplomi-insinöörikoulutuksen, koska sinne oli silloin vaikein päästä ja opetus oli korkeatasoista. En ole siis saanut LVI-alan koulutusta, mutta fyysikon perustiedot ovat olleet avuksi. Ne toivat kiinnostuksen mittaamiseen ja tutkimiseen.”

Hän työskenteli VTT:n lämpölaboratoriossa tutkimusapulaisena jo opiskeluaikana. Sieltä hänet houkuteltiin vuonna 1966 Teknillisen korkeakoulun uuden LVI-laboratorion laboratorioinsinööriksi ja käytännössä laboratorion perustajaksi.

Sitä seurasi neljä vuotta käytännön tehtävissä Rakennushallituksessa. Pasilan virastokeskusta rakennutettaessa hän pyrki ottamaan huomioon myös käyttö- ja siivoushenkilökunnan toiveet. Se oli uutta silloin.

1970-luvulla hän työskenteli sisäasianministeriössä, kun annettiin ulos ensimmäiset sisäilmastoa ja ilmanvaihtoa koskevat kansalliset vaatimukset vuonna 1976. Työ tehtiin pohjoismaisena yhteistyönä, tavoitteena saada määräykset näissä maissa yhtenäisiksi.

Kukkonen pitää valitettavana, että tämä hyödyllinen pohjoismainen yhteistyö on lähes loppunut EU-aikana.

1980-luvulla Kukkonen työskenteli Helsingin yliopiston teknillisellä osastolla vastaten yliopiston ison ja vaativan rakennuskannan sisäilmaolosuhteista ja energiansäästöstä. Silloin kehitettiin vahvasti myös taloteknistä rakennuttamista ja kiinteistönpidon menetelmiä. Sekä Rakennushallitus että Helsingin yliopisto olivat tuolloin rakennuttamisen ja kiinteistönhoidon suunnannäyttäjiä.

Yliopiston organisaatiomuutoksissa Kukkonen koki kuitenkin raskaaksi ison organisaation johtamisen, joten hän palasi asiantuntijaksi uuteen ympäristöministeriöön, jossa työskenteli 1990-luvun loppuun.

Hän oli tällöin paljon mukana kansainvälisessä toiminnassa. Hän vaikutti useassa EU:n, WHO:n ja CEN:n ryhmässä sekä 1990-luvun alussa jopa Naton sisäilmastoryhmässä, jossa haettiin hyviä sisäilmaolosuhteita kasarmeihin.

”Siitä hommasta ymmärsin kuitenkin olla melko vaitelias.”

Kun tuntee suomalaisten kasarmien sisäilmaongelmat, olisi tuolle osaamiselle ollut tarvetta kotimaassakin.

Suomi on sisäilmatutkimuksen suurmaa

Kukkosen vastuulla ministeriössä oli silloin osin myös tutkimuksen rahoitus, vaikka hän toimi yhä myös silloin tällöin tutkijana TKK:lla ja VTT:llä.

”Se oli rajoitettua, sillä olin siihen aikaan ministeriössä alan tutkimusta hoitavana henkilönä. Silloin tutkimusrahaa oli ja sitä hallinnoivat sektoriministeriöt.”

Yksittäisistä päättäjistä Kukkonen nostaa esiin Risto Aurolan sosiaali- ja terveysministeriöstä. Hän oli monen tutkimishankkeen takana. Aurola ihmetteli esimerkiksi ilmanvaihtoalan hidasta tuotekehitystyötä ja arveli, että asia ei tule kuntoon ilman viranomaisten määräyksiä.

”Silloin tuli tulosta ja suomalainen alan tutkimus oli vuosia aivan maailman huippua. Henkilöistä voisi mainita muun muassa seuraavat: Aino Nevalainen, Matti J. Jantunen, Kristiina Saarela”, Kukkonen luettelee.

Omista hankkeistaan hän nostaa ykköseksi rakennusmateriaalien M1-luokituksen. Se on toimiva ja halpa sekä vaikuttanut myönteisesti sisäilman laatuun Suomessa. Yli 5000 M 1 luokan tuotetta puhuvat puolestaan.

”Kehitin aiempia fyysikon tilastotieteellisiä taitojani käyttäen siinä käytettävän T-jakaumaan perustuvan kouluttamattoman hajupanelimenetelmän. Se on halpa ja luotettava. Tein tuota vuosien mittaan sekä TKK:n että VTT:n nimiin, tosin vähän piilossa asemani vuoksi.”

Hän pitää valitettavana, että nyt EU:n komissio pyrkii ajamaan tällaiset kansalliset luokitukset alas ja korvaamaan ne ”eurooppalaisella” luokituksella, jonka tausta ja toimivuus ovat epävarmoja.

”VTT:n nykyinen johto osallistui hankkeeseen myymällä testausalan asiantuntemuksen Ranskassa pörssiin listatulle yhtiölle. Paras asiantuntija lähti taas sieltä äskettäin ECHA:an. Koko M 1 luokitus on nyt mielestäni savijaloilla”, Kukkonen sanoo. Siellä pitäisi ryhdistäytyä.

Sisäilmastoseminaarit käynnistyivät vuonna 1983

Sisäilmaprojektin tutkijat pitivät vuonna 1983 ensimmäisen Sisäilmastoseminaarin. Suosion myötä se projektin päätyttyä avattiin muillekin kuin tutkijoille. Sisäilmastoseminaarista on tullut valtava menestys ja salit ovat täyttyneet yleisöstä ja yrityksistä.

Sisäilmayhdistys on tehnyt hyvää työtä 30 vuotta, mutta Esko Kukkosen mukaan puolueettoman tiedon jakaminen ei saisi jäädä kaupallisuuden jalkoihin.

Samalla tosin sisäilmaongelma on pahentunut osin siitä syystä, että rakennukset ovat ikääntyneet ja virheet ovat tulleet esiin ja osin se vuoksi, että käyttöön on tullut uusia materiaaleja, kemikaaleja ja altisteita. Myös julkisella keskustelulla ja medialla on ollut vaikutusta.

”Vuonna 1990 päätimme hankkia maailmanlaajuisen Indoor air konferenssin Suomeen. Se saatiin ja pidettiin vuonna 1993 Finlandia-talossa. Konferenssi oli menestys ja sai palkinnon vuoden parhaana kansainvälisenä konferenssina Suomessa.”

Sen järjestelyjä varten vuonna 1990 perustettu yhdistys muutti konferenssin jälkeen nimensä Sisäilmayhdistykseksi.

”Sen tehtäväksi otettiin sisäilmaan liittyvän oikean tiedon jakaminen”, Kukkonen kertoo.

Olli Seppänen oli Kukkosen mukaan loistava rahoituksen järjestäjä konferenssille. Vielä häntäkin taitavammaksi liikemieheksi osoittautui yhdistyksen toiminnanjohtajana ja Sisäilmastoseminaarien järjestäjänä Jorma Säteri, ympäristöministeriön äskettäin eläkkeelle jääneen ylijohtaja Helena Säterin puoliso. Varjopuolena oli kaupallisuuden vahva kasvu.

Tuo kaupallisuuden korostuminen Sisäilmayhdistyksen toiminnassa tuli Kukkosen mukaan selvästi esille tänä vuonna iltajuhlan ohjelmassa. Sponsorit saivat kymmeniä palkintoja, mutta tutkijoille ja alan muille kehittäjille ei jaettu yhtään mitään. Ei edes nuoren tutkijan palkintoa.

”Minulle tuli tuolla tilaisuudessa mieleen, että mitä jos yhdistyksen nimi muutettaisiin rehellisyyden nimissä Sisäilmayhdistyksestä Sisäilmamessuiksi. Sisäilmamessut ry kuvaisi minusta yhdistyksen tilaa tänään paljon paremmin”, hän sanoo.

”Sisäilmayhdistyksen on otettava erittäin vakavasti alkuperäinen tehtävänsä; tutkimuksen tukeminen ja oikean tiedon levittäminen sisäilmastoasioissa. Viestinnän tulisi siksi perustua tutkittuihin faktoihin ja mukana on oltava riittävästi kriittisyyttä selkeästi kaupallisiin hankkeisiin sekä tieteen varjolla tehtyyn epäeettiseen toimintaan, josta on viime vuosilta useita esimerkkejä”, ohjaa Kukkonen rakasta yhdistystään.

Esko Kukkonen oli pitkään yhdistyksen toiminnassa mukana, mutta omien sanojensa mukaan enemmän sivuraiteilla ja tiedotuspuolella. Sen jälkeen kun hän jäi eläkkeelle ympäristöministeriöstä, hän kuitenkin vastasi pitkälti Sisäilmauutisten teosta.

Kun yhdistyksen uusi toimitusjohtaja Mervi Ahola päätti nuorentaa toimitusta, otti Esko sen ensin raskaasti. 80-vuotiaalla olisi ollut vielä virtaa jatkaa.

Meneekö energiansäästö sisäilman laadun ohi?

Isoimmat ja periaatteellisemmat erimielisyydet Aholan kanssa koskevat kuitenkin sitä, mikä on oikean luotettavan tiedon asema kaupallisuuden keskellä sisäilman ja energiansäästön kysymyksissä sekä myös energiansäästön ja sisäilmaston keskinäistä suhdetta. Tästä asiasta Esko Kukkonen on vääntänyt kättä koko työuransa.

Sisäilmayhdistys antoi viime vuonna suosituksen, jonka mukaan esimerkiksi koulujen ilmanvaihtoa voi energiansäästösyistä vähentää tai jopa sulkea yön ajaksi.

”Tuo suositus on vailla kunnollisia perusteita ja saattaa joskus olla sisäilman laadun kannalta jopa haitallinen”, Kukkonen sanoo, vaikka mm. LVI-tekniikan professori ja Sisäilmayhdistyksen puheenjohtaja Risto Kosonen on noiden suositusta tukeneiden tutkimustulosten takana. Kosteus- ja hometalkoiden entinen vetäjä Juhani Pirinen irtisanoutui silloin yhdistyksestä vastalauseeksi.

Ministeri ei kuunnellut asiantuntijaa

Kun Kukkonen työskenteli 1990-luvulla ympäristöministeriössä asiantuntijana, hän joutui puolustamaan hyvää sisäilmaa jopa ympäristöministeri Satu Hassia vastaan.

”Parinkymmenen ministeriövuoden aikana sain tehdä töitä aika monen ministerin alaisuudessa. Vihreät ministerit Pekka Haavisto ja Satu Hassi ovat arvosteluasteikkoni ääripäitä. Vain toinen kuunteli asiantuntijoita”, hän sanoo.

Vastakkainasettelu kulminoitui uudisrakennusten energiamääräysten kiristämiseen, jota Hassi ajoi, mutta jota Kukkonen ei kannattanut, koska hänellä oli muistissaan 1970-luvulla tehdyt virheet uudisrakentamisessa ja myöhemmin tehdyt virheet mm. koulujen ilmanvaihtoremonteissa.

Professori Olli Seppänen TKK:sta totesi jo vuonna 1990, että tiiviissä rakennuksessa painesuhteiden hallinta on oleellisesti vaikeampaa ja toisaalta mitättömätkin vuotoreitit voivat generoida sisäilmaongelmia, kun korvausilmaa vuotaa rakennukseen hallitsemattomasti.

”Vastustin energiamääräysten kiristämistä, sillä aiemmat säädökset olivat jo Euroopan huippua eikä uusien vaatimusten tekninen tausta ollut kunnossa. Riski lisätä muitakin kuin sisäilma-ongelmia oli mielestäni suuri. Uudisrakentamisen energiavaikutukset ovat myös oleellisesti vähäisemmät ja kalliimmat kuin olemassa olevaan rakennuskantaan kohdistuvat toimet.”

Jarrutusta ei varmaan katsottu hyvällä, vaan Kukkoselle tarjottiin vuonna 2000 ennenaikaista eläkettä. Kun hänestä näin päästiin eroon, Hassi aloitti pian uudisrakennusten energiamääräysten kiristämisen.

Kiristykset eivät jääneet tähän vaan niitä jatkettiin vielä 2010-luvulla. Tampereen yliopiston rakennusfysiikan professori Juha Vinha on myöhemmin kritisoinut näiden kiristysten lisäävän mm. sisäilmariskejä. Ympäristöministeriön uusi ylijohtaja Teppo Lehtinen puolestaan on todennut, että siitä ei ole mitään näyttöä.

Tänään Hassi on perustamansa eduskunnan sisäilmastoryhmän puheenjohtajana huolissaan sisäilmasta. Painoarvoa mielipiteille tuo se, että ympäristöministeriö on taas vihreiden johdossa.

Hassin linjauksia Kukkonen pitää kuitenkin erikoisina. Hassi on erityisen paljon siteerannut Mirja Salkinoja -Salosen ja Tuula Putuksen kiisteltyjä teorioita muun muassa homeiden toksisuudesta ja on antanut näille tukea ja samalla kritisoinut Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta ja Työterveyslaitosta sekä Kansallista sisäilma ja terveys -ohjelmaa.

Poliittisesti ohjattu ministeriö oli tuulinen paikka

Tänään sisäilmaongelmista puhutaan enemmän kuin koskaan, mutta rahoitus on Kukkosen mukaan aiempaa vähäisempää ja sekin tulee eduskunnan ja valtioneuvoston kanslian poliittisen seulan kautta. Toista oli 1990-luvulla, jolloin ympäristöministeriön toiminnan painopiste oli sisäilma-asioissa. Vaikka tutkimusrahaa silloin riittikin, asioiden läpivienti ei ollut siellä aina helppoa.

”1990 luku, oli ympäristöministeriössä toimiessani hyvin erikoista aikaa. Asiantuntija, kuten itse katson olevani, joutui viemään asiat eteenpäin todella vahvan poliittisesti valitun esimiesarmeijan läpi. Se ei ollut aina helppoa. Minulla oli ensin toimistotasolla päällystakkina kokoomuslainen apunaan demari. Osastotasolla hommaa pyörittivät kokoomuslainen apunaan keskustalainen. Kansliapäällikkö taas oli loppuaikoina demari. Kun tuon porukan oli ensin hoitanut, niin sitten vastassa oli ministeri Satu Hassi. Onneksi mukana oli kuitenkin yksi ammattimies, keskustalainen rakennusneuvos Risto Mäkinen, joka ymmärsi asioita ja antoi tukea”, hän kertoo.

”Ammattilaiset yrittivät ministeriössä parhaansa, mutta johto oli vain sellainen kuin oli”.

Pahin tilanne syntyi Kukkosen mukaan vuonna 1993, kun kokoomustaustainen asuntoministeri Pirjo Rusanen päätti ottaa koko rakentamisen ohjailun kokoomuksen haltuun.

”Pitkäaikainen puolueeton ja kokenut ammattimies Esko Mononen lähetettiin ennenaikaiselle eläkkeelle vastuutehtävistä ja tilalle pantiin mineraalivillan myynnissä kunnostautunut  Matti J. Virtanen. Ylijohtajaksi nimitettiin samalla kokoomuksen kansanedustaja, arkkitehti Jouni J. Särkijärvi, jonka piti lähteä eduskunnasta antaakseen paikkansa kokoomuksen puoluesihteeri Pekka Kivelälle. Tämä kuitenkin mokasi raskaasti nyrkkeilemällä viinapäissään Tallinnan lentoasemalla eikä kokonaisuus toteutunut. Hän pääsi kuitenkin turvapaikkaan Radio Novan johtoon”, Kukkonen kertoo.

”Tämän synty on tavallaan karu kertomus suomalaisesta korruptiosta. Mainosradiot piti lain mukaan sallia vain paikallisina. Silloin joku keksi, että perustetaan maanlaajuinen Radio Nova, jonka osakkeista annettiin iso osa suurimpien puolueiden poliittisille nuorisojärjestöille. Se auttoi ja lupa irtosi.”

Sekä Virtanen että Särkijärvi ajautuivat ajan mittaan ministeriössä sivuraiteille, Virtanen osin sen vuoksi, että hänellä oli liiankin tiiviit suhteet rakennusteollisuuteen.

”Oli sovittu, että meidän määrärahat jaetaan tarpeen mukaan eri toiminta-alueiden; rakenteet, paloturvallisuus, energia- ja sisäilmasto, kiinteistönpito, kesken. Päällikölle päätettiin jättää viisi prosenttia erityistarkoituksiin ja uusiin hankkeisiin. Ministeriöllä oli silloin merkittävä asema koko rakennusalan tutkimusrahoituksessa. Kerran Matti Virtanen tuli johtoryhmän kokoukseen ja sanoi, että hänellä on nyt uusi projekti, joka vie puolet koko potista. Haukoimme henkeämme, sillä se olisi kaatanut koko rakennelman. Kyseessä oli hänen ystävänsä hanke VTT:n johdossa, jolla VTT pyrittiin saamaan perehtymään EU:n systeemeihin. Asia jäi silloin pöydälle, mutta seuraavassa kokouksessa demarivirkamies Erkki Laitinen puolusti hanketta kaikesta huolimatta.”

Samainen Erkki Laitinen esitti sitten myöhemmin, että sisäilma- ja energia- asiat tulisi antaa hänen hoitoonsa, sillä nehän ovat kiinteistön pitoa eikä mitään muuta. Se ei onnistunut sinä aikana kun Kukkonen oli töissä.

Särkijärven suurin intohimo oli asuntopolitiikassa, mutta ministeriössä se ei ollut hänen vastuullaan. Pian hänet siirrettiin ylijohtajan tittelistä huolimatta dispoon.

”Jouni J. Särkijärvi kunnostautui sitten erityisesti työntekijöiden tuntikorttien tarkkailussa, mikä hänelle jäi ehkä ainoaksi tehtäväksi organisaatiomuutosten jälkeen.”

Särkijärvi ymmärsi yskän ja siirtyi vapaaehtoisesti eläkkeelle. Aktiivisuutta ja virtaa tällä maratoonarilla on riittänyt Espoon kunnallispolitiikassa.

Sisäilmatutkijat ovat riidoissa keskenään

Esko Kukkonen on seurannut sisäilma-alan tutkimusta niin pitkään, että häntä harmittaa, että alasta on tullut keskenään riitelevien tutkijoiden temmellyskenttä.

”Sen takana eivät aina ole pelkät tieteelliset erimielisyydet”, hän sanoo.

Osa virallista tutkimuslinjaa voimakkaimmin kyseenalaistaneista ovat keränneet ison kannattajajoukon niin somen homepakolaisten joukossa kuin eduskunnassakin. Joukkoon on liittynyt kyseenalaisia homemittauksia markkinoivia liikemiehiä.

”Oikean tiedon arvoa en voi olla tänäänkään korostamatta. Toisenlaista tietoa kun on varsinkin viime aikoina ollut tarjolla tällä alalla aivan liikaa.. Ns. kaupalliset intressit ovat mielestäni liian usein painottaneet tutkimusta ja ennen kaikkea tuloksista informoimista”, Kukkonen sanoo.

Kukkosen mielestä Helsingin yliopiston kansleri Kaarle Hämäri korosti Sisäilmastoseminaarissa hyvin tieteen asemaa huuhaata, mutu-tietoa ja vaihtoehtoisia faktoja vastaan.

”Tieteessä ei ole mitään mystistä. Se on systemaattinen tapa tutkia ilmiöitä ja niiden välisiä suhteita. Se on järjestelmällistä, kumuloituvaa, objektiivista ja itseään korjaavaa”, Hämäri totesi.

Entisenä virkamiehenä Esko on tiukasti virallisen tieteellisen tiedon ja tutkimusnäytön kannattaja. Siksi hän on tiukasti kritisoinut jopa professoreita näistä peraatteista lipsumisesta.

Kritiikin kohteena on ollut erityisesti median ja somen suosikki, Helsingin yliopiston emerita-professori Mirja Salkinoja-Salonen.

”Silloin kun olin Mirjan kanssa vielä puheväleissä, arvostelin häntä tutkimusetiikasta. Tuloksia esitettiin ilman todellista tutkimustulostaustaa”.

Kukkonen kyseenalaisti vuonna 2016 Rakennuslehden kolumnissa tutkijan väitteet siitä, että desinfiointi muuttaisi mikrobit pahiksiksi.

Homevastine tohtori Salkinoja-Salosen hyvismikrobeille

Samoilla linjoilla oli silloin Turun yliopiston työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putus, vaikka hänetkin on usein nähty virallisen tutkimuslinjan haastajana.

”Mediassa käyty sisäilmakeskustelu tuntuu joskus turhauttavalta, höpsöltäkin, koska hypoteeseja esitetään tutkittuna tietona. Eivät kaikki sisäilmaongelmat voi johtua biosideistä, kuten professori Mirja Salkinoja-Salonen esittää, vaikka hypoteesi on sinällään ansiokas”, Putus kommentoi Rakennuslehdessä vuonna 2016 hometutkijoiden näkemyseroja.

Tuula Putus: ”Rotia hometutkimukseen”

Kukkonen ei tosin ole enää puheväleissä Putuksenkaan kanssa, vaikka he olivat hyviä ystäviä 1990-luvulla. ”Viime vuosina sukset ovat mennet yhä enemmän ristiin ja Tuula on antanut minulle haastattelukiellonkin.”

2010-luvun alussa tehdyssä laajassa Toxtest -tutkimuksessa Putus otti vahvasti yhteen THL:n kanssa. Tutkimukseen osallistuivat kaikki keskeiset tutkimuslaitokset Suomesta , mutta lopputulos oli pettymys. THL ja Työterveyslaitos totesivat, että toksisuusmittauksilla ei voitu arvioida sisätilan terveellisyyttä, ja ne lopettivat osaltaan tutkimushankkeen siihen. Mirja Salkinoja-Salonen ja Tuula Putus olivat toista mieltä ja jatkoivat sinnikkäästi tutkimusta.

”Toxtest asiassa Tuula ajoi ihmeellistä linjaa eikä sanoutunut kunnolla irti Mirjan hommista. Sanoi minulle suoraan, että ongelmat tulevat rakennuksissa tehtävistä myrkytyksistä,” sanoo Kukkonen.

”Sitten olen arvostellut hänen omaa firmaansa, joka pyrkii tekemään noita joukkotutkimuksia. Onko sellainen firma tarpeen professorille?”

”Hän tekee kyselyistä rohkeita johtopäätöksiä, vaikka kyselyjen vastausprosentti on alhainen, kuten oli koulujen opettajatutkimuksessa. Pikkuisen rehellisyyttä kaipaisin hänen ”tutkimuksiinsa” eikä niin paljoa julkisia ennakkokäsityksiä ennen tuloksia. Hän on arvostellut vahvasti muun muassa sisäilmaongelmien käypä hoito suositusta. Hän maalaa asioita kovin tummalla pensselillä – minusta turhaan.”

Satu Hassi ja eduskunnan sisäilmaryhmä kuuntelevat Putusta tarkasti. Vasemmistoliiton Silvia Modig jopa ehdotti vuonna 2017 tutkimusrahoituksen ohjaamista Turkuun sinne perustettavaa sisäilman tutkimuskeskuksen rahoittamiseksi. Siellä hoidettaisiin keskitetysti koko Suomen sisäilma-asiat kuntoon.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta puolestaan on luottanut Helsingin yliopiston lääketieteen professori Kari Reijulan asiantuntemukseen. Hän on tehnyt useita kansallisia sisäilmakartoituksia, muun muassa eduskunnan tarkastusvaliokunnalle laaditun raportin vuonna 2012.

Reijula moitti vielä 1990-luvulla rakentajia tehotaloudesta, joka tuottaa sisäilmaongelmaisia taloja. Tänään hän on muuttanut lähes täysin mielipiteensä, kun on huomannut vuosikymmenten tutkimisen jälkeen, että mikrobit eivät selitä kovinkaan hyvin ihmisen kärsimiä sisäilmaoireita. Täytyy olla jotain muutakin.

Jos vielä 16. koulu aiheuttaa opettajalle oireita, ei ehkä kannata rynnätä tutkimaan sen mikrobeja, sanoo professori Kari Reijula

”Kari Reijula tuli aikanaan jotenkin puskista sisäilmakuvioihin. Hänen meriittinsä olivat silloin muualla. Mutta hän on tehnyt tosi työn saarnaamalla ja saamalla loppumaan tupakanpolton sisätiloissa”, Kukkonen sanoo.

Tarkastusvaliokunnalle tehty raportin tavoitteet ja tulokset olivat Kukkosen mukaan hyvät.

”Ei se tutkimus ollut mikään huippujuttu, mutta siihen oli aika hyvin kerätty aiempi tieto tiukkana pakettina ja se teki tehtävänsä.”

Tunnustusta Kukkoselta saa myös kosteus- ja hometalkoiden vetäjänä tunnetuksi tullut tekniikan tohtori Juhani Pirinen. Tämä veti tiukkaa linjaa muun muassa tiivistyskorjausten suhteen eikä hyväksynyt, että noin epävarmasta korjausmenetelmästä olisi tehty viralliset ohjeet. Tässä asiassa hän edusti vastakkaista kantaa korjausrakentamisen asiantuntijana kunnostautuneen Risto Vahasen kanssa.

” Jussi on erittäin hyvin perehtynyt tuohon asiaan ja saattoi olla oikeammassa”, Kukkonen arvioi.

Runokirja odottaa kirjoittajaa

Esko Kukkonen on aina ollut ahkera kirjoittaja ja pitkällisen ja syvällisen kokemuksensa myötä hän on uskaltanut myös ottaa kantaa asioihin ja henkilöihinkin.

Esko Kukkonen kävi seminaarin jälkeen vilkaisemassa runsaan kaupallisen tarjonnan.

”Kirjoitin jo opiskeluaikoina Tekniikan maailmaan. Sille jatkoa olivat myöhemmin toimitussihteerin ja päätoimittajan tehtävät LVI-teknillisessä aikakauslehdessä, joka on nykyisin nimeltään Talotekniikka-lehti. Jäätyäni eläkkeelle jatkoin free -toimittajana ja olen kirjoittanut Sisäilmauutisten ohella mm. Rakennuslehteen. Olen tosin myös kirjoittanut historiikkeja ja runojakin.”

Runoille on jäänyt nyt entistä enemmän aikaa, kun Kukkosella ei ole enää velvoitteita Sisäilmauutisissa ja koronavirus on lopettanut alan tilaisuudet, joissa Kukkonen on yhä ollut ahkera vieras niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Oikaisu: Torstaina 2.4. ilmestyvässä Rakennuslehdessä on THL:n pääjohtajan nimi väärä.

Sisäilmayhdistyksen Mervi Ahola kertoo, että toisin kuin jutussa kerrottiin, seminaarin kaikista sessioista järjestettiin livestriimaus, jotta kaikki halukkaat pystyisivät seuraamaan esityksiä myös etäyhteyksien päästä. Ennen tilaisuutta viestittiin ilmoittautuneille, että matalalla kynnyksellä olisi syytä jäädä pois, jos on flunssaoireita tai epäilee tartuntaa. 

Satu Hassin vastine 3.4.2020

Omituinen haastattelu

Rakennuslehti julkaisi 1.4.20 ympäristöministeriön entisen virkamiehen Esko Kukkosen varsin erikoisen haastattelun, jossa tämä mm. väitti, etten aikoinaan ministerinä (99-2002) olisi kuunnellut asiantuntijoita.

Suoraan sanoen minulla ei ole muistikuvaa kyseisestä Kukkosesta ministerikaudeltani. Mutta sen tiedän, etten pyrkinyt ohjailemaan asiantuntijoita teknisissä yksityiskohdissa, vaan keskityin pääasioihin. Tästä jopa useat viranhaltijat tulivat minua kiittelemään, kun ministeriyteni päättyi.

Siitä emme pääse yli emmekä ympäri, että rakennusten energiatehokkuuden parantaminen kuuluu keskeisiin keinoihin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tämä on todettu 2000-luvulla useiden Suomen hallitusten ja EU-elinten päätöksissä.
Se voidaan tehdä monella tavalla, fiksusti ja vähemmän fiksusti. Jotta se osattaisiin tehdä fiksusti, tutkimus on tärkeää.

Kyseisestä Kukkosesta minulla on muistikuvia vasta viime vuosilta, kun hän lähetti sähköposteja, joissa yritti sanella, mitä saan kansanedustajana sanoa ja mitä en. Tämä oli niin erikoista, että jäi mieleen.

Kansanedustajien sisäilmaryhmä, jota johdan, pyrkii saamaan aikaan parannusta sisäilmaongelmien molempiin puoliin, toisaalta siihen että rakennukset tehtäisiin ja ylläpidettäisiin niin, että ne pysyvät terveinä, ja toisaalta sisäilmasta sairastuneiden hoitoon ja sosiaaliturvaan. Ryhmässä on edustajia kaikista puolueista. Olemme tavanneet eri näkemyksiä edustavia asiantuntijoita ja jatkamme sitä kun eduskuntaan taas saa vastaanottaa ulkopuolisia.

Sen 10 vuoden ajan, jotka olin EU-parlamentissa, tein paljon työtä ilmanlaadun ja saasteiden terveysvaikutusten parissa. Opin, että altistuminen terveydelle haitallisille aineille on paljon vaarallisempaa, jos altistuu keuhkojen kautta, verrattuna suun kautta altistumiseen. Kun tiedetään, että monet kosteusvaurioissa viihtyvät mikrobit tuottavat hyvin voimakkaita toksiineja, en pidä uskottavana, että sisäilmasta sairastumiset ja oireilut johtuisivat pelkästään ”korvien välistä”.

Satu Hassi

Kansanedustaja, eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Riksdagsledamot, ordförande för stora utskottet Member of Parliament, Chairperson of the Grand Committee

 

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 9 kertaa

9 vastausta artikkeliin “Yli-insinööri Esko Kukkosen arvoissa hyvä sisäilma on aina mennyt energiansäästön ohi – kaikilla esihenkilöillä näin ei ole ollut”

  1. Onkohan sisäilmastoseminaarissa 10.3.20 ollut viruslinkoja liikenteessä?

  2. Eurofins Expert Services Oy onnittelee Esko Kukkosta Pro Sisäilma-palkinnosta. Valitettavaa, että Esko Kukkonen kokee suomalaisen asiantuntijuuden hävinneen sekä M1-luokituksen olevan nykyisin savijaloilla. Yritysostoista riippumatta vankka asiantuntijuus on pysynyt tiukasti Suomessa; mm. Eurofins Expert Services Oy tekee satoja M1-testauksia vuosittain. Sisäilmaosaamisen lisäämisen tueksi olemme viime vuonna investoineet sekä laitteisiin että asiantuntijaresursseihin – ja tämä jatkuu myös vuonna 2020. Yt. Antti Turunen, toimitusjohtaja, Eurofins Expert Services Oy

  3. Tuon Hassin vastineen olisi voinut kuitata olankohautuksella ja jättää kirjoittamatta. On päivänselvää ettei politiikko ikinä myönnä ohjailevansa asiantuntijaa detaljiikassa. Lähes yhtä selvää on se, että politiikko ei ikinä kuuntele oman mielipiteensä vastaista asiantuntijaa, vaan pyrkii syrjäyttämään tämän tai vähintään muuttamaan kyseisen asiantuntijan mielipiteen, tätä ei kuitenkaan kukaan myönnä julkisesti.

  4. Ei todellakaan lämpöeristysten lisäämisellä pelkkää säästöä saavuteta, materiaalikustannusten lisääntyminen, ”myytävän” rakennusoikeuden väheneminen ja ennenkaikea ongelmien lisääntymisenä liian suurina asuntojen sisälämpötiloina joihin ei näytä löytyvän auttavia ratkaisuja, tarvitaan lisää energiaa tilojen jäähdytykseenkin. Tulee ikävä 1940-50 lukujen aikaisia 10 cm Purueristyksellä varustettuja rintamamies taloja, hengissä selvittiin, ehkä jopa nukyistä terveempinä, apuna olivat villahousut ja -paidat.

  5. Satu Hsssi ratsastaa 10 v kokemuksellaan Eu-parlamentin johtotehtävissä: jo Erkkikin sen tietää, ettei pitkäaikaisella perseenpainalluksella EU-foorumeissa ole mitään tekemistä suomalaisten kosteus- ja
    homeongelmien kanssa, kun vielä tukeutuu tietämättömyydessään vääriin ’profetioihin’ !
    Hassi sortuu vastineessaan poliitikon populismiin väittäessään, että Esko Kukkonen ja muut alan miehet olisivat väittäneet homeongelmien johtuvan pelkästään muka ’korvien välistä’ – melkoinen vihreä ’ homekoiranuuhkija’ Hassi itse !!
    Erkki Laakso

  6. Virkamiesten poliittiset läänitykset aiheuttavat sen, ettei asiaan ole parannusta odotettavissa. Ainakin viranomaiset toimivat päinvastoin kuin jutun otsikko antaa ymmärtää, käytäntö on aivan muuta, ideologiat eivät anna myöten tapauskohtaisille päätöksille, kun laitetaan määräystä määräyksen päälle, lopputuloksen sanelee keskittyneiden veroparatiisiyritysten johto, näiden intressissä on torpata uudet tulokkaat, koska markkinat on ostettu, ei sinne mahdu enää uusia syömään vanhojen kannattavuutta. Tuotot ovat niin valtavia, että jonkun mielipiteiden ostaminen on pikkujuttu.

  7. Tässä toimitukselle lähetettyä palautetta jutusta:

    Hienoa kun kirjoitetaan ”suomeksi” kuinka asiantuntijat joutuvat uhraamaan aikaansa totuuden esiintuomiseen poliittisten virkamiesten tietämättömyyden pelaamisen läpi.

    Hieno kirjoitus ja arvostan Kukkosen rohkeutta kertoa mielipiteensä. Antaa hyvän kuvan siitä miten poliittiset halut pyrkivät yliajamaan asiantuntijoiden kokemuksella ja tutkimuksella hankitun tiedon. Ohjaillaan rahoitusta sinne joka antaa sopivia tuloksia. Vihreiden tarkoitus pyhittää keinot politiikka ei kyllä kiitosta saa (Haavisto ja pakolaisleirijupakka tulee myös mieleen). Korruptiota ei tunnisteta jollei sitä tuoda esiin ja mediassakin on sitä vikaa että kavereille ei olla ilkeitä.

    Esko Kukkosen kaltaisia rehellisiä ammattilaisia tulee nostaa poliittisen pelin yläpuolelle. He ansaitsevat kunnioituksemme. He ajattelevat kaikkien parasta.

    Rohkeaa tekstiä, jota tarvitaan.

    Kokeneiden alan toimijoiden näkökulmia saattaisi olla miellyttävämpää lukea, jos niitä ei olisi toimitettu vuodatusten muotoon. Toimittaja Mölsä näyttää kuitenkin erikoistuneen julkaisemaan ”vanhojen setien vuodatuksia”. Onhan niillä toki myös oma viihdearvonsa. Tuossa mielessä kaikkien aikojen suosikkivuodatukseni on valtavasti palstatilaa saanut Risto Voutilaisen monologi. Valitettavasti sen kritiikitön jälkikäteislisääminen pääosin ansiokkaaseen Mölsän suureen sisäilmahistoriakatsaukseen pilasi lehden juhlavuoden alkuperäisen asiallisemman jutun. Mikähän ollut Mölsän motiivi julkaista Voutilaisen ajatusvirtaa. Mutta saipahan lukija ainakin naurut ja pystyi hyvin silmissään näkemään Voutilaisen tohkeissaan vuodattamassa.

  8. Nyt on tilaisuus todeta, kun työpaikkoja on suljettu, onko näiden rakennusten akuutit terveyteen tai mukavuuteen liittyviä vaikutuksia, jotka näyttävät olevan yhteydessä suoraan asuinrakennuksessa vietettyyn aikaan, verrattuna työpaikkarakennuksen vastaavaan. Mitään erityistä sairautta lääkäreiden mukaan ei voida tunnistaa, mutta ilmeneekö sairauksia nyt vähemmän, kun oletetusti sairaissa rakennuksissa ei oleskella. Stressihän ei etätyössä poistu mihinkään.

  9. Melkein kaikki rakennukset ovat sairastuneet tätä kautta, koskaa uusien rakennusten iv on riittävän tehokas poistamaan materiaalien voc-päästöt.
    Alunperin lääkärit olivat oikeassa jo kauan sitten siinä, että ongelmaan syylliset löytyvät rakennustyömailta.
    Kuvan näköinen työnjälki on tänä päivänä sääntö enemmän kuin poikkeus.

    https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006462959.html

Vastaa