Helsinki kehitti toimintamallin katutöiden nopeuttamiseksi ja kaupunkilaisia piinaavien haittojen minimoimiseksi

Noin neljän kuukauden kehitysvaiheessa kartoitaan yhdessä riskit, toimintatavat ja päätöksentekopolku, jotta yllätykset eivät sekoita työmaata. Hinnan sijaan kyvykkyys haitan minimoimiseen ratkaisee urakoitsijan valinnan.

Hämeentien uudistus keväällä 2020. Kuva: Susa Junnola

Tarkoituksena on nopeuttaa erityisesti Helsingin keskustan katuhankkeiden kestoa ja vähentää niiden aiheuttamia haittoja.

Uusi Helsinki-malli on jatkoa Aalto-yliopiston tutkimushankkeelle, joka on osa pormestari Jan Vapaavuoren vuonna 2019 käynnistämää, katutöiden haittojen vähentämiseen tähtäävää hankekokonaisuutta. Tutkimusta johti professori Olli Seppänen.

Yhteistyö avain lyhyempiin katuremontteihin

Tärkein muutos entiseen on tiiviimpi yhteistyö katusaneerauksen osapuolten kesken rakentamisen valmisteluvaiheessa. Helsinki-mallissa katuhankkeeseen tulee kehitysvaihe, jonka aikana urakan osapuolet suunnittelevat ja aikatauluttavat urakan yhdessä. Malli on siis hieman samanlainen kuin Väylän STk-hankkeissa. Osapuolet myös määrittävät yhteiset pelisäännöt poikkeustilanteisiin ja riskien hallintaan.

”Uusi Helsinki-malli on mahdollisuus muuttaa toimintakulttuuriamme. Yhtä yksittäistä keinoa katutöiden nopeuttamiseen ei ole, vaan meidän pitää kehittää monia osa-alueita päästäksemme hyvään lopputulokseen maailman toimivimman kaupungin hengessä. Olennaisinta on hyvä yhteistyö urakkaosapuolten kesken”, pormestari Jan Vapaavuori sanoo.

Kantakaupungin katujen uudistuksissa ovat mukana kaupungin lisäksi esimerkiksi Helen, HSY ja tietoliikennekaapeleita asentavat teleoperaattorit sekä pää- ja aliurakoitsijat, eli nykyiset yhteisen kunnallisteknisen työmaan (YKT) sopimusosapuolet.

Lähtötiedot ja tilannekuva paremmiksi

Katurakentamista varten tarvittavat lähtötiedot esimerkiksi putkien ja kaapeleiden sijainnista pyritään selvittämään entistä paremmin. Pitkällä tähtäimellä Helsinki aikoo hyödyntää uutta teknologiaa, kuten pintaa rikkomattomien menetelmien käyttöä lähtötietojen selvittämisessä.

Kansainvälisesti käytössä on teknologioita, joilla lähtötietoja voidaan selvittää pintaa rikkomatta. Suomessa näiden geofyysisten menetelmien käyttö ja tutkimus on jäänyt jälkeen. Esimerkiksi Lontoossa maata rikkomattomia menetelmiä käytetään monipuolisemmin hyödyksi. Seppäsen mielestä alalle tarvittaisiin samalla tavalla oma professuuri kuin on nyt digitaalisessa infrassakin.

Katutyöt saattavat pysähtyä hyvin usein, kun törmätään putkiin tai kaapeleihin, joita ei ole merkitty suunnitelmiin tai joista ei tiedetä edes kenelle ne kuuluvat. Hämeentiellä työkone rikkoi vesiputken kymmenen metriä siitä paikasta, missä putken piti olla.

Tällaiset yllätykset vievät paljon aikaa senkin vuoksi, että päätöksiä jatkotoimenpiteistä tai muutostöiden hyväksymisestä ei saada ajoissa. Seppänen kärjisti asian toteamalla, että nykyisin työmaan johdon aikaa menee enemmän kirjelmöintiin ja päätösten odotteluun kuin teknisten ongelmien ratkomiseen.

Usein vain työmaalla on ajantasainen aikataulutieto. Muut ovat vanhentuneen tiedon varassa. Siksi tarvittava henkilöstö ja työmaakoneet voivat olla turhaan odottamassa työmaalle pääsyä tai ne ovat varattuna muualle, kun töiden pitäisi alkaa.

Aina ajantasainen ja kaikille esimerkiksi pilvipalveluiden kautta näkyvä tilannekuva helpottaisi töiden ajoittamista. Tästä asiasta on käynnistymässä tutkimushanke, jossa hyödynnetään tekoälyä dronekuvien analysointiin.

Sopimusmallit uusiksi

Helsinki-mallissa kehitetään myös katu-urakoiden sopimusmalleja. Nykyistä toimintatapaa on pidetty kankeana ja ongelmanratkaisua hitaana.

Tähän asti käytössä pääasiassa kokonaisurakka, johon sovelletaan rakennusalan yleisiä sopimusehtoja (YSE 1998. Se ei sovellu hyvin hankkeisiin, joissa on paljon muutoksia ja riskejä. Joustava muutosten hallinta on vaikeaa ja vaikka muutosten riski on teoriassa tilaajalla, valuu se käytännössä osittain urakoitsijalle, koska päätöksentekoa ei voi tehdä päivittäisten muutosten tahdissa.

Kokonaisurakassa hinta on ratkaissut ja voittajaksi on professori Seppäsen mukaan valittu usein yritys, joka on paras kirjelmöimään poikkeamiin liittyvistä lisätöistä, eikä se joka pystyy ratkaisemaan ongelmat parhaiten ja tekee parasta yhteistyötä.

”Katuhankkeessa on kriittistä saada tiimi, jolla on yhteinen tavoite ja joka kykenee ratkaisemaan haasteet nopeasti. Pitkät päätösajat ja työläät dokumentointivaatimukset ongelmatilanteissa hidastavat urakoita”, sanoo Seppänen.

Uudessa mallissa hankkeen pääurakoitsijan valinnan laadulliset kriteerit voivat painottua esimerkiksi työnsuunnitteluosaamiseen, kykyyn tunnistaa riskejä ja esittää vaihtoehtoja tai viestinnälliseen osaamiseen. Valinnassa ei ole tarkoitus mennä kuitenkaan niin raskaaseen työpajatyöskentelyyn kuin allianssiurakoissa.

Väyläviraston käyttämä projektihenkilöstön ”tenttitilaisuus” on Seppäsen mukaan toiminut hyvin, kun halutaan arvioida päätoteuttajan osaamista ja taitoja. Vaihtoehtoisesti päätoteuttajan tekemää projektisuunnitelmaa voidaan käyttää pisteytyksessä. Hintakomponenttina voisi olla joko yksikköhinnat tai kokonaishinta.

Perinteisessä mallissa työnsuunnittelulle ei ole ollut aikaa vaan urakoitsijalla on ollut kiire aloittaa nopeasti rakentaminen, vaikka tiedetään, että keskustan vaikeissa katuhankkeissa yllätyksiä tulee esiin nopeasti.

Seppäsen mielestä tutkimushankkeen tärkein on, että rakentamiseen ei rynnätä suinpäin vaan sitä edeltää kehitysvaihe, jossa riskejä mietitään yhdessä ja samalla luodaan toimintavat nopealle päätöksenteolle, jos jotkin riskit totetutuvat. Tarvittaessa tehdään jopa lisää pohjatutkimusta ja koekuoppia isoimpien riskien määrittelemiseksi. Sen jälkeen määritetetään aikataulu, johon kaikki yhteistyökumppanitkin sitoutuvat.

Kun neljä kuukautta kehitetään, voidaan Seppäsen mukaan odottaa, että saadaan vähennettyä ainakin neljä kuukautta rakennusaikaa eli niitä haittoja, mitä rakennustyö aiheuttaa kaupunkilaisille.

”Kun rauhoitutaan ja suunnitellaan kunnolla, päästään nopeammin maaliin”, hän uskoo.

Vaikka Seppäsellä on jo hyviä kokemuksia tahtituotannon käyttämisestä talonrakentamisen sisävalmistustöiden nopeuttamisesta, ei hän olisi sitä ensimmäiseksi tuomassa vaativiin katuhankkeisiin, joissa on paljon häirötekijöitä. Ensin sitä testaan normaalissa tieurakassa. Tahtituotannon ideaa, että seuraava tekijä on mahdollisimman nopeasti jatkamassa töitä, kannattaa Seppäsen mukaan kuitenkin soveltaa katutöihinkin.

Katuhankkeiden nopeuttamisen etu kaupunkilaisten ja kadun asukkaiden ja yritysten kannalta on, että mitä nopeammin hanke valmistuu, sitä vähemmän siitä on haittaa ja sitä nopeammin parantuneen kadun hyödyt saadaan käyttöön. Tästä syystä Seppäsen hankkeessa on pohdittu myös sitä, että katu suljettaisiin kokonaan rakennustöiden ajaksi. Silloin koneet pääsevät työskentelemään tehokkaasti ja logistiikka toimii sujuvasti.

Tästä ei Helsingissä ole kuitenkaan tehty päätöstä, mutta projektinjohtaja Jyrki Paavilainen on sitä valmis harkitsemaan. Hän sanoo, että Hollannissa ja Saksassa siitä on saatu hyviä kokemuksia, kun urakoitsijaa on palkittu aggressiivisesti nopeasta toteutuksesta.

Ensimmäiset hankkeet jo selvillä

Ensimmäisenä kehitysvaiheen sisältävää urakkamuotoa kokeillaan rautatieaseman pyöräily- ja jalankulkutunnelin urakassa, joka alkaa syksyllä.

Myös Caloniuksenkadun, Runeberginkadun ja Helsinginkadun uudistus sekä Herttoniemen yritysalueen katu-urakka ovat testikohteita. Niiden kehitysvaiheet käynnistyvät heinäkuussa. Caloniuksenkadun urakka on vielä perinteinen kiinteähintainen kokonaisurakka, joka muokataan kuitenkin tavoitehintaiseksi.  STk-urakkaa ei ollut tarkoituksenmukaista käyttää, koska perussuunnitteluun ei ole tarkoitus enää puuttua.

Pilottihankkeiden onnistumisen edellytyksenä on Seppäsen mukaan onnistunut kehitysvaihe, johon kaikki osapuolet sitoutuvat. Kehitysvaiheeseen pitäisikin pilottihankkeissa käyttää normaaleja hankkeita enemmän henkilöresursseja. Siihenkin kannattaa Seppäsen mukaan varautua, että ensimmäisissä piloteissa kokonaisaika voi jopa kasvaa kehitysvaiheen vuoksi.

Piloteissa kokeillaan vuorotyötä, mallipohjaista suunnittelua,  Last Plannerin käyttöä, riskien systemaattista tarkastelua, koneohjausta ja dronen käyttöä tilannekuvan luomiseen. Maailmalta haetaan oppia maata rikkomattomien tutkimusmenetelmien käyttöön.

Laki uusiksi ja katutöille tarkkailijat

Helsinki käyttää katuhankkeisiin 150-200 miljonaa euroa vuodessa. Siihen sisältyy joka vuosi yksi iso katu-urakka, johon kehitetty malli sopisi.

Tämän lisäksi Helsinki myöntää 3000 kaivuulupaa vuodessa. Näihin kaupungin vaikutusmahdollisuudet ovat niin heikot, että Helsinki esitti maaliskuussa lakimuutosta, jolla sen asema töiden ohjaajana vahvistuisi.

Kadunrakentajille kaupunki on tehnyt nettiin työmaaoppaan (työmaaopas.fi) ja se on käynnistämässä Destian kanssa kadunrakentajien koulutuksen.

Kaupunkilaisten silmiksi kaupunki on palkannut kymmenen tekniikan alan opiskelijaa rakennustöiden laaduntarkkailijoiksi. He raportoivat havaitsemistaan puutteista.

Helsingin uusi toimintamalli kantakaupungin katujen peruskorjauksiin on yhdistelmä parhaita käytäntöjä meiltä ja maailmalta.

 

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Helsinki kehitti toimintamallin katutöiden nopeuttamiseksi ja kaupunkilaisia piinaavien haittojen minimoimiseksi”

Vastaa