Kolmasosa betonisilloista on korjausiässä, mutta uusissa puusilloissa on jopa lahoa

Kolmasosa Väyläviraston silloista on rakennettu 1960-ja 1970-luvulla. Niiden peruskorjaustarve kasvaa voimakkaasti. Uutena huolena on se, että uusissa puusilloissa on lahovaurioita, sillä uudet, terveellisemmät kyllästysaineet eivät toimi yhtä hyvin kuin vanhat myrkyt.

Vanhoissa betonisilloissa ongelmana on ikääntyminen, mutta uusissa puusilloissa jopa lahosieni, sillä uudet, terveellisemmät lahonsuoja-aineet eivät vastaa teholtaan vanhoja myrkkyjä. Kuva Väylävirasto Lahti.
Ikääntyminen on suurin syy siltakorjauksille. Kolmasosa silloista on rakennettu 1960-70-luvuilla ja niissä alkaa olla ikääntymisen myötä pahenevia vaurioita. Kaikki niistä eivät myöskään kestä uusien rekkojen painoa.

Tämä artikkeli on tarjolla vain Rakennuslehden tilaajille

Olen jo tilaaja

Rekisteröidy

Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa

4 vastausta artikkeliin “Kolmasosa betonisilloista on korjausiässä, mutta uusissa puusilloissa on jopa lahoa”

  1. VTT:n laatiman raportin mukaan sadasta tutkitusta sillasta vain yhdestä löytyi lujuusalitus. Onko se vähän vai paljon, on toki makuasia.

  2. Älähän sie Jussi huoli. Maltahan ootella. Kyllä niitä lujuusalituksia alkaa tulla lisää, kun betonin lujuuden kelpoisuustasoa laskettiin muutamalla prosentilla uusien betonin InfraRYL-vaatimusten astuttua voimaan kuluvan vuoden alussa. Tuo johtuu siitä, että puristuslujuuden tunnistustestaus, jossa lujuuden hajontaa ei oteta oikeamääräisenä huomioon, nostettiin yleisesti hyväksytyksi kelpoisuuden todentamistavaksi. Aikaisemmin sitä käytettiin vain pienissä ja kantavuuden kannalta toisarvoisissa sillan kohdissa.

    Mitä noihin toteamiisi betonin lujuusalituksiin tulee, niin tuossa referoimassasi tutkimuksessa todettiin muistaakseni yksi iso alitus. Mutta, kun betonien ikäkorjaus otettiin huomioon, niin alituksia taisi olla noin 6-7 %. Onkohan tuokin sinun mielestäsi makuasia? Minusta se oli hälyttävä tulos, joka ei mahdu 95% hyväksyttävyysrajaan.

    Olen viimeisen 25 vuoden aikana joutunut antamaan kymmeniä lausuntoja siltojen ja muidenkin infrarakenteiden betonien lujuus- ja säilyvyysongelmista ja arvioita rakenteiden jäljellä olevasta käyttöiästä. Tuota taustaa vastaan eläkeläisvaari toivoisi, että lujuuskompuroinneissa viime vuosina ryvettyneet betoninvalmistajat panostaisivat jatkossa myymänsä tuotteen laatuominaisuuksiin pikkuisen enemmän.

    1. Viimeksi kun olin tässä jokin aika sitten infrabetonipalaverissa Väyläviraston silta-asiantuntijoiden kanssa, esillä oli enemmänkin betonien liian korkea lujuus kuin liian alhainen, mikä asiantila näkyy hyvin myös em. VTT:n tutkimuksen tuloskuvaajista.

      Mitä tulee tuohon mainitsemaasi ikäkorjausmenettelyyn, pidän sitä hyvin erikoisena sinänsä. Väyläviraston käyttämän ikäkorjausohjeen kaavat on nimittäin peräisin Eurokoodin kohdasta, missä todetaan selvästi, että ko. kaavoja ei voi eikä pidä käyttää betonin lujuudenkehityksen ennakoimiseen. Valitsemalla ohjeeseen sopivat kaavat, mikään betoni ei täytä vaatimuksia.

      Arvelenpa myös, että betoninvalmistajan ja asiakkaan välillä ei ole edes sovittu mistään lujuudenkehityksestä betonin lujuudenarviointi-iän jälkeen. Jos sellaista tarvitsee, kannattaa jo lähtiessä tilata lujempaa betonia.

  3. Kun me puhumme portlandsementtibetonin lujuuden ikäkorjauksesta vuositasoilla yli 2 vuotta, voidaan ikäkorjausmuuntokertoimia pitää todella maltillisina, sanoisin jopa turhan pieninä. Lujuudenkehityksen ennakoimiseen niitä ei tietenkään ole syytä käyttää kuten ohjeetkin sanovat, mutta jälkikäteisen esim 10 vuoden ikäisenä testatun lujuustuloksen korjaamiseen laadunarvosteluikää vastaavaksi voidaan toki käyttää.

Viimeisimmät näkökulmat