Jaksamista on pakko jokaisen miettiä, kun mittari tikittää vääjäämättä eteenpäin. Tiukkatahtisessa työelämässä ei jaksa, jos käyttää kaiken vapaa-aikansa ”radalla”. Meno on rakennusalallakin siistiytynyt.
Työmarkkinajärjestöjen saavuttaman sovun mukaan eläkeikä nousee 65:een. Neuvottelujen saaminen päätökseen ei ollut mikään itsestäänselvyys, sillä niin pitkään ja hartaasti sopua hierottiin. Akava jättäytyikin arvostelemansa neuvottelutuloksen ulkopuolelle.
Eiköhän eläkeikä vuosien ja vuosikymmenien aikana nouse entisestään. Joku vitsaili jo, että me nelikymppiset köpöttelemme töihin vielä 80-vuotiainakin. Hymy hyytyy sitä ajatellessa.
Vastuu on jokaisella itsestään, ja omilla valinnoillaan voi vaikuttaa omaan jaksamiseensa. Toisaalta myös työnantajan täytyy huolehtia osaltaan siitä, että ihmiset jaksavat työskennellä yhä pidempään. Kun se kerran on tavoite.
Työkykyä ylläpitävään toimintaan ja työsuojeluun täytyy satsata oikeasti, ei vain juhlapuheissa. Sillä on yllättävän iso merkitys, jos henkilöstölle tulee sellainen olo, että työnantaja on kiinnostunut jokaisen hyvinvoinnista. Ettei vain olla yksi kustannuslisä.
Työolosuhteiden pitää olla sellaiset, että ihminen pystyy tekemään työtä vaarantamatta terveyttään. Se ei voi olla muuta kuin itsestäänselvyys. Rakentamisessa se tarkoittaa muun muassa tinkimätöntä suhtautumista työturvallisuuteen. Sitä ei ole varaa jättää onnen varaan.
Minkälainen tahansa muu reagointi on lyhytnäköistä ja tuo inhimillistä kärsimystä ja lisäkustannuksia. Se tuskin on kenenkään etu.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Mittari tikittää”