Infra-alalla kasvava työnjohtajapula nousi keskustelun aiheeksi, kun Eero Nippala (TAMK) ja Terttu Vainio (VTT) tekivät selvityksen alan osaamistarpeista. Sen mukaan infra-alalle valmistuvien määrää pitäisi lisätä.
Infrarakentamista opetetaan insinööripuolella enintään kymmenessä ammattikorkeakoulussa. Näistä neljässä on infrarakentaminen ollut tarjolla suuntautumisvaihtoehtona myös rakennusmestarikoulutuksessa. Infra-alan rakennusmestareiksi on valmistunut vuosittain kuitenkin korkeintaan kymmenen opiskelijaa.
Rakennusmestarikoulutuksessa aloitusryhmän koko on Tampereen ammattikorkeakoulussa 30. Näin pienen ryhmän jakaminen kahteen eri suuntautumiseen ei ole taloudellisesti järkevää. Mikäli rakennusmestarikoulutusta halutaan lisätä infra-alalla, pitäisi osa aloitusryhmistä suunnata ainoastaan infrarakentamiseen. Tällöin aloituspaikat pitäisi siirtää inframestareille rakennusalan muista paikoista.
Voisiko työnjohtopulaa vähentää sittenkin pääsääntöisesti insinöörikoulutuksen avulla? Tampereen ammattikorkeakoulun sadasta aloittaneesta insinööriopiskelijasta infran suuntautumisen valitsee vuosittain 20–40 opiskelijaa. Valmistuvista infrainsinööreistä noin puolet työllistyy työnjohtotehtäviin. Tuoreet insinöörit viihtyvät työmaatehtävissä myös myöhempinä vuosina, eli työmailta ei välttämättä haluta hakeutua muihin tehtäviin.
Mielestämme ongelma ei ole siis rakennusalan koulutuspaikkojen määrässä tai inframestarikoulutuksen puutteessa, vaan siinä, että riittävä määrä rakennusalan opiskelijoita ei valitse infraa. Tampereen ammattikorkeakoulussa tehtiin syksyllä kysely toisen vuosikurssin opiskelijoille suuntautumisvaihtoehdon valintaperusteista. Ensimmäisen kesän harjoittelupaikalla on keskeinen merkitys jatko-opintojen kannalta. Jos opiskelija ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen työllistyy hyvään infra-alan kesätyöpaikkaan, on todennäköistä, että opiskelija myös suuntautuu infraan. Kysely tuki aiempia havaintoja.
Tampereen seudulla on tehty hyvää yhteistyötä alan yritysten ja oppilaitosten kesken. Tavoitteena on ollut mm. lisätä infra-alan tunnettuutta ja houkuttelevuutta opiskelijoiden keskuudessa sekä varmistaa mahdollisimman monelle opiskelijalle laadukas infra-alan harjoittelupaikka. TAMK on myös panostanut infra-alan opetuksen kehittämiseen. Näin TAMK on kasvanut infra-alan suurimmaksi kouluttajaksi amk-tasolla.
Infra-alan vahva insinöörikoulutus antaa myös halukkaille talopuolen rakennusmestariopiskelijoille mahdollisuuden hankkia joustavasti infran osaamista. Mikäli mestariopiskelija suorittaa harjoittelut, opetussuunnitelman mukaiset projektityöt ja opinnäytetyön infra-työmaalle ja ottaa valinnaiset opinnot infra-insinöörien tarjonnasta, on hän valmistuttuaan varsin hyvä infra-alan työnjohtaja.
Paras lääke infra-alan työnjohtopulaan on tarjota alan laadukkaita harjoittelupaikkoja ensimmäisestä vuodesta alkaen.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Kouluttajan lääkkeet infrarakentamisen työnjohtajapulaan”
Näköjään lääkkeenä infra-alan työnjohtaja pulaan on työvoimakoulutus (25op rakennusala+ aikaisempi korkeakoulututkinto) esim Metropoliassa.
Tällä opintomäärällä ei valitettavasti saa vastuullisia työnjohtajia vastaamaan tarpeita. Tärkeintä olisi lisätä rakennusmestareiden aloituspaikkoja. Toisaalta onko porukkaa oltava niin paljon että ns. suhdannehuiput saadaan tasattua, laskusuhdanteen aikana hommia ei kuitenkaan riitä kuin osalle.