Suomen rakennusala on digitalisoitunut nopeasti viime vuosina. Samalla geopoliittinen epävarmuus, tiukentuvat tietoturvavaatimukset ja kasvava riippuvuus globaaleista teknologiatoimittajista ovat tehneet yhdestä asiasta täysin selvää: digitaalinen suvereniteetti ei ole enää pelkkä teknologiaan liittyvä aihe, vaan se osuu myös organisaatioiden johtamisvastuiden ytimeen.
Keskustelut ja jännitteet Yhdysvaltojen, EU:n ja Kiinan välillä vaikuttavat myös suomalaisiin rakennusliikkeisiin, tilaajiin ja infraomistajiin. Projektinhallinnan, dokumentaation, turvallisuuden (HSE) ja laskennan ohjelmistot ovat kriittinen osa päivittäistä tuotantoa ja hankkeiden hallintaa. Silti Suomesta puuttuu edelleen yhtenäinen kansallinen linjaus digitaalisen suvereniteetin varmistamiseen – ja siksi vastuu jää yksittäisille organisaatioille ja niiden hallituksille.
Kyse ei ole ulkomaisten teknologioiden välttämisestä. Kyse on siitä, ettei riippuvuudesta saa tulla haavoittuvuutta. Rakennusalalla, jossa katteet ovat tiukat, hankkeet monimutkaisia ja dokumentointivaatimukset raskaita, jopa pieni digitaalinen häiriö voi aiheuttaa merkittäviä viivästyksiä, kustannusylityksiä ja sopimusrikkeiden riskejä. Siksi yritysten on varmistettava riittävä näkyvyys, kontrolli ja valinnanvapaus.
Jotta organisaatio kykenee toimimaan digitaalisesti häiriönsietokykyisesti, sen on ymmärrettävä omat riippuvuutensa erityisesti näillä kolmella alueella:
1. Sovellukset: Kuka hallinnoi ja operoi niitä kriittisiä työkaluja, joilla projektejamme ohjataan ja jotka tuottavat tietoa päätöksentekoamme varten?
Mitä teemme, jos pilvipalveluntarjoaja muuttaa hinnoittelua, teknologista suuntaa tai tietoturvavaatimuksia tai palvelun jatkuvuus vaarantuu?
2. Data: Missä projektidatamme sijaitsee – BIM-mallit, dokumentaatio, anturidata?
Kenen lainkäyttövaltaan data kuuluu ja kuinka nopeasti saamme toiminnan palautettua esimerkiksi kyberhäiriön jälkeen?
3. Infrastruktuuri: Kuinka haavoittuvia olemme, jos pääsy pilvipalveluihin tai integraatioalustoihin vaikeutuu geopoliittisten jännitteiden, EU-sääntelyn tai toimitusketjuongelmien vuoksi?
Nämä eivät ole pelkkiä it-kysymyksiä. Ne ovat liiketoiminnan kriittisiä riskitekijöitä, jotka tulee sisällyttää osaksi jokaista riskienhallintaprosessia.
Vahva digitaalinen toimintavapaus on suorastaan kilpailuetu aloilla, jotka elävät tarkkuudesta, ennustettavuudesta ja tehokkaasta yhteistyöstä.
Digitaalinen suvereniteetti tuottaa arvoa vasta silloin, kun se näkyy käytännön päätöksissä ja toimintamalleissa. Siksi jokaisen yrityksen tulisi:
- nostaa digitaalinen suvereniteetti pysyvästi agendalle
- kartoittaa riippuvuudet sovelluksissa, datassa ja infrastruktuurissa
- määritellä teknologiapartnereille periaatteet, jotka painottavat vastuullisuutta, läpinäkyvyyttä ja siirrettävyyttä
- vaatia toimittajilta dokumentaatiota datan käsittelystä, tietoturvasta ja pilviratkaisujen siirrettävyydestä.
Digitaalinen suvereniteetti ei tarkoita eristäytymistä, vaan kurinalaista ymmärrystä siitä, mitkä ovat juurisyyt riippuvuuksien muodostumiselle ja miten varmistamme toimintakyvyn kaikissa tilanteissa.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Digitaalinen riippuvuus on strateginen riski, jota Suomen rakennusala ei voi sivuuttaa”