Rakennusalan asiantuntijoiden tulee ensi vuoden alusta osoittaa pätevyytensä ympäristöministeriön hyväksymän toimielimen myöntämällä pätevyystodistuksella saadakseen toimia rakennushankkeissa vastuunalaisissa tehtävissä eli harjoittaa ammattiaan. Pätevyyshakemuksien liitteiksi tarvitaan selvityksiä tutkintojen sisällöistä ja työkokemuksesta. Ammattikorkeakouluissa linjat käyvät kuumina, kun insinöörit ja rakennusmestarit yrittävät selvittää, mitä aikanaan suoritettujen tutkintojen oppiaineisiin on sisältynyt suhteessa nykyisiin pätevyysvaatimuksiin. Onko rakennetekniikkaan kuulunut teräsrakenteita? Missä kohtaa tutkintoa on ollut rakennusfysiikkaa? Vai onko sitä ollut ollenkaan? Miten voin täydentää opintojani jollakin puuttuvalla osaamisella?
Pätevyyksiä ohjaa lainsäädäntö, jonka tarkempi tutkiminen osoittaa, että tilaa on monenlaisille tulkinnoille. RIL onkin laatinut hiljattain asiasta tulkintaohjeen. Säädöksissä ja tulkinnoissa on joitakin erikoisuuksia.
Ensimmäinen erikoisuus liittyy eri aikoina suoritettujen tutkintojen erilaiseen arvostukseen. Keskeisenä osaamista mittaavana yksikkönä ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa on nykyään opintopiste (op), joka on Bolognan prosessin yhteydessä Euroopan unionin sisäisesti luotu standardi opiskelun mittaamiseen. 60 opintopistettä vastaa päätoimisen ja kokoaikaisen opiskelijan lukuvuoden työmäärää eli 1600:aa tuntia opiskelijan työtä. Yksi opintopiste vastaa siis noin 27 tunnin työpanosta.
Tänä päivänä opiskelija saa lähiopetusta ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa keskimäärin 10–12 tuntia opintopistettä kohden, loput 17–15 tuntia on (tai pitäisi olla) opiskelijan itsenäistä työtä. Tämä itsenäinen työ on kotitehtävien, harjoitustöiden ja oppimistehtävien tekoa sekä tenttiin valmistautumista. Ennen vuotta 2005 valmistuneiden todistuksissa oli käytössä opintoviikot (40 tuntia opiskelijan työtä). Ne osataan ilmeisesti toimielimissä muuttaa opintopisteiksi kertomalla opintoviikot luvulla 1,5.
Kun tarkastellaan teknillisistä oppilaitoksista ennen 1990-luvun alkua saatuja tutkintotodistuksia, niin osaaminen toimielimissä loppuukin kesken. Miten todistuksissa ilmoitetut oppiaineiden lähiopetuksen tuntimäärät muutetaan opintopisteiksi? Tällä hetkellä toimielimet ja arviointilautakunnat tulkitsevat asiaa niin, että pelkän lähiopetuksen tuntimäärä jaetaan luvulla 27. Tämä tulkinta on räikeästi pielessä ja syrjivä. Perusteluksi kerrotaan, että vanhan tutkinnon itsenäisen työskentelyn osuutta ei voida todentaa. Kuitenkin jo opintopisteen määritelmän sisään on rakennettu paljon suurempi määrä oletettua itsenäistä työskentelyä, jota ei millään lailla todenneta. Tämä kelpaa toimielimissä.
Teknillisten oppilaitosten aikaan rakennusmestariksi, -insinööriksi tai -arkkitehdiksi opiskelu oli kokopäiväistä työtä. Lukujärjestyksissä oli läpi syksyn ja kevään 36 viikkotuntia, joiden lisäksi tulivat kotitehtävät, harjoitustyöt ja oppimistehtävät sekä tenttiin valmistautumiset. Myös tällöin kokopäiväisen opiskelijan lukuvuoden työmäärä oli hyvinkin 1600 tuntia, mistä noin 1000 tuntia oli lähiopetusta. Yksinkertaisella laskutoimituksella päästään tulokseen 1000 h / 60 op = 17 h / op, eli yksi opintopiste vastaa 17:ää ”tekun” todistuksella ilmoitettua lähiopetustuntia.
Kun ympäristöministeriö on valtuuttanut toimielimet tekemään henkilöiden oikeutta harjoittaa ammattiaan koskevia tulkintoja, siitä seuraa erityinen velvollisuus kohdella pätevyyden hakijoita tasapuolisesti. Teknillisen oppilaitoksen insinööriopiskelija sai opintojensa aikana 4000 tuntia lähiopetusta, kun nykyisin amk:n opiskelija saa neljässä vuodessa noin 2100 tuntia opetusta (lähi-, etä-, hybridi-, yms.).
Onko tällä asialla sitten merkitystä? Otetaan esimerkiksi rakennusmestari (teknikko), jonka kolmivuotisen, 3000 tuntia lähiopetusta sisältäneen tutkinnon arviointilautakunta oli virheellisesti tulkinnut 110 op:n laajuiseksi. Oikea tulkinta siitä olisi 180 op. Hän haluaisi säilyttää pätevyytensä toimia tavanomaisen kohteen rakennussuunnittelijana. Tiukempi tulkinta antaa arviointilautakunnalle mahdollisuuden blokata kokeneet rakennusmestarit ulos näistä tehtävistä, koska virheellisellä 110 op:n tulkinnalla asetuksessa mainittuja ammattiaineiden opintoja todistuksesta löytyykin vain 80 op vaatimuksen ollessa 90 op. Onkohan tämä ollut lainsäätäjän tarkoitus? Asetuksessa vaadittu tutkintotaso on kuitenkin talonrakennuksen opintosuunnan teknikon tutkinto (rakennusmestari).
Toinen erikoisuus liittyy myös tavanomaisen luokan rakennussuunnittelijan pätevyyteen. Asetuksessa edellytetään, että kyseisten opintojen on pitänyt sisältyä tutkintoon. Kaikissa muissa noin 30:ssä asetuksen lakisääteisessä pätevyydessä vaadittujen opintojen on pitänyt sisältyä tutkintoon tai sitä täydentäviin opintoihin. Onko tässä kohtaa asetusta painovirhe, vai onko kysymys jostain muusta? Eli jos jotain asetuksen mukaista osaamista puuttuu, niin eikö sitä voida hoitaa tavanomaisessa luokassa täydennyskoulutuksella, vaan täytyy suorittaa kokonainen uusi tutkinto? Miten tämä sopii opetus- ja kulttuuriministeriön jatkuvan oppimisen periaatteisiin?
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Tunnit, opintoviikot ja opintopisteet”