Lähiöohjelma tuotti enemmän tietoa kuin tekoja
Asukkaat, suunnittelijat ja kunnat ovat ottaneet innolla vastaan valtakunnallisen lähiöohjelman, mutta korjaus- tai täydennysrakentaminen on toistaiseksi vähäistä. Ilman sitä on vaikea pitää kiinni edes nykyisistä palveluista.
Asukkaat, suunnittelijat ja kunnat ovat ottaneet innolla vastaan valtakunnallisen lähiöohjelman, mutta korjaus- tai täydennysrakentaminen on toistaiseksi vähäistä. Ilman sitä on vaikea pitää kiinni edes nykyisistä palveluista.
Kun puhutaan lähiöistä, kyse on jopa puolentoista miljoonan suomalaisen kotiseudusta, laskee erityisasiantuntija Jaana Nevalainen ympäristöministeriöstä.
”Ihan pienillä ei kokonaisuuden kanssa pärjätä, sillä valtaosa noin 300 lähiöstä kaipaa uudistamista.”
”Lähiöitten rakentajat mainostivat aikanaan huoltovapaita taloja, mutta siinä vain katkaistiin jatkuvan kunnossapidon perinne”, moittii Nevalainen.
”Omistusasunnot olivat lähiöissä halvempia. Asukkaitten eläke ei nyt riitä putki- ja sähköremontteihin. Hissejäkin kaivataan, sillä rakentajat hyödynsivät mahdollisuutta pistää pystyyn kolme kerrosta ilman hissiä.”
Vuokratalojen suuri osuus on johtanut monissa lähiöissä eriytymis- ja syrjäytymiskehitykseen.
Palvelut karkaavat
Lähiöitten palvelut suunniteltiin aikanaan lapsiperheille. Päiväkodin ja ala-asteen sijaan nyt kysytään vanhusten palveluasuntoja ja päiväkeskuksia.
Nevalainen moittii kuntien lopettaneen lähiöistä palveluita, joita asukkaat pitävät tärkeinä. Yksityisiä palveluita ei kovin paljon ole – ehkä kioski, kampaamo, ravintola tai kauppa.
Lähiöhankkeen projektipäällikkö Kari Salmi Asumisen rahoitus- kehittämiskeskuksesta Arasta tunnustaa, että oli Lahden kaupunginjohtajana 90-luvun laman kourissa karsimassa juuri lähiöitten kouluja ja kirjastoja.
”Nyt pitäisi jo ajatella toisin.”
Asukkaat suunnittelemaan
Lähiöhankkeen yhdeksää miljoonaa euroa on jaettu 50 kohteeseen, enimmäkseen tutkijoitten ja kuntien yhteishankkeisiin. Rakentamista ei ole rahoitettu.
Selvitykset koskevat muun muassa ostarien tulevaisuutta, lähiöitten imagoa ja täydennysrakentamista.
Asukkaat on otettu entistä tiiviimmin mukaan suunnitteluun. Kuopiossa on osallistumista helpotettu Asumisakatemialla. Lappeenrannan yliopiston Lahden-keskus loi kaupunkisuunnittelun palikkaleikin, jonka ääressä kansalaiset päättävät lisärakentamisesta, purkamisesta ja uusista palveluista.
Kari Salmen mielestä dataa on jo paljon. Toteutukseenkin on kehitetty uusia ratkaisuja. Esimerkiksi Helsingin Maunulassa taloyhtiöt löivät remonttihankkeet yhteen ja kilpailuttivat rakentajia kimpassa.
”Ostoskeskusten kehittämistä vaikeuttaa hajanainen omistus.”
Salmi harmittelee rakennusliikkeitten heikkoa intoa korjausrakentamiseen. Ammattimiehistäkin on pulaa.
Jatkoa seuraa?
Jaana Nevalainen kaipaa jonkinlaista lähiöohjelmaa myös tulevalle hallituskaudelle. Kari Salmi näkee jopa slummiutumisen uhkaavan, ellei lähiöitä kehitetä. Hän kuitenkin luopuisi irrallisista ohjelmista.
”Kuntien pitäisi ylläpitää tervettä yhteiskuntarakennetta niin, että lähiöt ovat samalla viivalla muitten alueitten kanssa. Esimerkiksi Porissa on tehty hienoa työtä ”haulikolla kartalle ammuttujen” lähiöitten sitomiseksi paremmin keskustaan ja toisiinsa.”
Salmi suosittelee ylikunnallista maankäytön suunnittelua muuallekin kuin pääkaupunkiseudulle ja Tampereelle.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Lähiöohjelma tuotti enemmän tietoa kuin tekoja”