Rakennusten teräsrunkojen kustannuslaskentaan kehitettiin menetelmä
Nykyiset teräksisten rakennusrunkojen kustannuslaskennan menetelmät kaipaavat uusia ominaisuuksia, jotta suunnittelijan on helpompi päästä luotettavaan ja kokonaistaloudelliseen lopputulokseen. Diplomi-insinööri Jaakko Haapio perää rakennustekniikan alaan kuuluvassa väitöstyössään kustannuslaskennan menetelmiin läpinäkyvyyttä eli kustannuslähteiden tarkkaa määrittelyä päivitystä varten, parametrisuutta optimointia silmällä pitäen ja kattavuutta konepajalta työmaa-asennukseen asti.

Nykyiset teräksisten rakennusrunkojen kustannuslaskennan menetelmät kaipaavat uusia ominaisuuksia, jotta suunnittelijan on helpompi päästä luotettavaan ja kokonaistaloudelliseen lopputulokseen. Diplomi-insinööri Jaakko Haapio perää rakennustekniikan alaan kuuluvassa väitöstyössään kustannuslaskennan menetelmiin läpinäkyvyyttä eli kustannuslähteiden tarkkaa määrittelyä päivitystä varten, parametrisuutta optimointia silmällä pitäen ja kattavuutta konepajalta työmaa-asennukseen asti.
Haapio on kehitellyt uudenlaisen kustannuslaskentamenetelmän, joka perustuu valmistettavan asennusosan ominaisuuksiin.
”Valmistettavan asennusosan ominaisuudeksi katsotaan tässä kustannuslaskentamenetelmässä piirre, joka aiheuttaa kustannuksia. Tällainen on esimerkiksi palkissa oleva reikä”, Haapio toteaa.
Ominaisuudet tuotetaan konepajan kustannuspaikoilla, joiden prosessit on kuvattu väitöskirjassa. Kustannuspaikalle on määritetty konepajahallista pinta-ala, huonekorkeus, prosessilaitteet ja työntekijöiden lukumäärä. Näiden tietojen avulla voidaan määritellä kustannuspaikan kiinteät kulut.
Haapion mukaan itse valmistusprosessi koostuu tuottamattomasta ja tuottavasta ajasta. Tuottamatonta aikaa ovat esimerkiksi kappaleen siirtely, kiinnittäminen ja prosessilaitteen ohjelmointi. Tuottavaksi ajaksi katsotaan itse prosessin vaatima aika, esimerkiksi porausaika.
Kustannuslaskentamenetelmässä huomioidaan myös prosessissa kuluvat lisäaineet ja energia sekä kuljetuskustannus työmaalle. Työmaa-asennusprosessi on kuvattu väitöskirjassa tarvittavine koneineen ja työntekijöineen. Asennuskustannus perustuu kappalekohtaiseen asennusaikaan, joka määritellään asennuskappaleen sijainnin ja tarvittavien kiinnitysruuvien lukumäärän funktiona.
”Uudessa laskentamenetelmässä kustannuskaavat ovat parametrisiä, joten niitä voidaan käyttää optimointiin. Lisäksi kustannuskomponentit ovat yksityiskohtaisesti eriteltyjä tarvittavaa päivitystä varten. Kustannuslaskentamenetelmä on mahdollista integroida BIM-malleihin, jolloin suunnittelijan saama palaute on reaaliaikaista, eikä vaadi lisätyötä”, Haapio sanoo.
Haapion väitöskirja Feature-Based Costing Method for Skeletal Steel Structures based on the Process Approach (”Piirrepohjainen prosessikuvaukseen perustuva kustannuslaskentamenetelmä teräsrungoille”) tarkastetaan Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) rakennetun ympäristön tiedekunnassa torstaina 22. maaliskuuta.
Haapio työskentelee projektipäällikkönä Metso Power Oy:ssä.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Rakennusten teräsrunkojen kustannuslaskentaan kehitettiin menetelmä”