Raiteiden sillansiirtäjät mielivät tieurakoille
Paikalla rakennettavat ja sijoilleen liu’utettavat sillat ovat tuttuja suomalaisessa rautatierakentamisessa jo pitkältä ajalta. Menetelmän etuna on, että liikennettä ei tarvitse pysäyttää rakentamisen vuoksi usein edes yhdeksi vuorokaudeksi.
Paikalla rakennettavat ja sijoilleen liu'utettavat sillat ovat tuttuja suomalaisessa rautatierakentamisessa jo pitkältä ajalta. Menetelmän etuna on, että liikennettä ei tarvitse pysäyttää rakentamisen vuoksi usein edes yhdeksi vuorokaudeksi.
Kokenut sillansiirtäjä VR Track tahtoisi rakentaa ja siirtää siltoja maantieverkkoonkin. Ehdotuksen porkkanana on säästyvä aika, kun ihmisten ei tarvitse körötellä kiertotietä.
”Pääkaupunkiseudulla hiljaisemmallakin tieosuudella on helposti 10000 käyttäjää vuorokaudessa. Vaikka kierto veisi vain puoli minuuttia, aika haaskaantuu 5000 minuuttia päivässä”, VR Trackin rakennuspäällikkö Jyrki Kataja sanoo.
Siltatyömaiden kestot lasketaan kuukausissa, joten 5000 minuuttia saattaa kertautua sadalla. Siirtosilta voidaan parhaassa tapauksessa työntää paikalleen yhdessä yössä, ja liikennehaitat on käytännössä taiottu olemattomiin.
Raha ratkaisee
Liikenneviraston taitorakennusyksikön päällikkö Minna Torkkelille ajatus ei ole uusi. Kouvolaan on juuri keväällä valmistunut maantieristeyksen siirtosilta.
Torkkelin mukaan maanteillemme vuosittain valmistuvasta noin 150 sillasta muutaman voisi toteuttaakin siirrettävänä.
”Suurten kaupunkien lähistöllä moottoriteillä se voi kannattaa. Ongelma on siinä, että usein rakennetaan samalla muutakin.”
Paikalla rakennettava siirtosilta vaatii kohtalaisen paljon tilaa, mikä saattaa kaupungissa asettaa työlle rajat. Kaltevat maantiesillat ovat rakenteeltaan suoria rautatiesiltoja hankalampia siirrettäviä.
Keskiössä on kuitenkin raha. Kiertotien rakentaminen on halpaa. Autoilijoille kiertoreitin tuomat tappiot ovat Torkkelille ”virtuaalirahaa”. VR Trackin Kataja puolestaan kehottaa katsomaan asiaa yleisemmältä tasolta, säästöt ja työ- ja tieturvallisuus ovat aitoa valuuttaa.
”Jos silta maksaa 300000–500000 euroa, niin siirto voi olla 40000–50000 euroa”, Kataja kertoo. Hän pitää hintaa pienenä.
”Jos liikenteen haitta on vähäinen, en mielelläni maksa siitä ilosta”, havainnoi veronmaksajan silmin puolestaan Torkkeli.
Torkkeli näkee edun myös siinä, että tavallisesta siltatyömaasta kilpailee useampi urakoitsija. Siirtovaatimus pudottaa yrittäjät kouralliseen.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Raiteiden sillansiirtäjät mielivät tieurakoille”
Tämä Liikenneviraston Torkkelihan on varsinainen Einstein: ”Jos liikenteen haitta on vähäinen, en mielelläni maksa siitä ilosta”. Muistaakohan hän, kuka palkan maksaa – ettei vain olisi autoilijat ja veronmaksajat? Luuleeko tämä samainen järjen riemuvoitto myös, että ikinä syntyy uusia toimijoita jollekin alalle, jos aina perusteena uusien, liikennettä vähemmän haittaavien menetelmien käyttöönotolle on ”vain kourallinen yrittäjiä”. Tämä kaikki kertoo Liikenneviraston surkeasta asenteesta markkinatoimijoita kohtaan – toimijat kilpailutetaan hengiltä ja nsitten ihmetellään, miksi laatu on huonoa.
taisi olla parempi, kun läksi pois livistä.ei livin vika ole jos urakoitsijan kilpailevat itsensä hengiltä.peiliin katsominen voisi kannatta niin voisi huomata sen,että töitä ei voi eikä kannata tehdä tekemisen riemusta.