Talonrakennusala: Kaavoituskäytännöt nostavat rakentamisen hintaa
Talonrakennusteollisuuden hallituksen puheenjohtaja Heikki Koho pitää pääkaupunkiseudun kuntien kaavoituskäytäntöjä keskeisenä esteenä kohtuuhintaiselle asuntotuotannolle. Kohon mielestä kaavoitus on kunnianhimoista ja liian yksityiskohtaista.
Talonrakennusteollisuuden hallituksen puheenjohtaja Heikki Koho pitää pääkaupunkiseudun kuntien kaavoituskäytäntöjä keskeisenä esteenä kohtuuhintaiselle asuntotuotannolle. Kohon mielestä kaavoitus on kunnianhimoista ja liian yksityiskohtaista.
”Pääkaupunkiseudulla kaupungit tuottavat kaavoja, joita ei pystytä yksinkertaisesti halvalla rakentamaan. Kaavoittaja menee rakennussuunnittelun alueelle tehdessään liian yksityiskohtaisia asemakaavoja. Arkkitehdille ei jää paljon tulkinnan varaa, vaan on suunniteltava sellainen kohde, minkä kaavoittaja on valmiiksi miettinyt.”
Toisena kohtuuhintaisen asuntotuotannon esteenä Koho pitää kaupunkien tapaa kilpailuttaa tonttimaata, jotta saadaan tonttimaan hinta nousemaan.
”Kunnat hankkivat lisätuloja tonttimaan myynnillä sen sijaan, että itse huolehtisivat kohtuuhintaisen tonttimaan hankinnasta ja tarjonnasta rakentajille. Jos pohjalla on kallis tontti ja asemakaava sekä arkkitehdin kunnianhimoiset suunnitelmat, niin ei siitä yhtälöstä saada kohtuuhintaista tekemälläkään.”
Keinotekoinen tonttipula
Talonrakennusteollisuuden piirissä julkisessa keskustelussa esillä ollutta tonttipulaa pidetään keinotekoisena, koska reservimaata on pääkaupunkiseudulla monin paikoin. Epäonnistunutta kaupunkisuunnittelua on se, että asuntoalueita on esimerkiksi Espoossa siroteltu hajalleen eikä ole hyödynnetty raideliikennettä.
”Kuntien tulisi käyttää pakkolunastusmahdollisuutta rohkeammin ja ottaa maata haltuun paikoista, jotka mahdollistavat fiksun kaupunkirakenteen kehittämisen.”
Yleishyödyllisen tuetun rakennustuotannon rajoitteet ovat Kohon mielestä vieneet rakennuttajien intressin rakentaa huonoilla ehdoilla sosiaalista asuntotuotantoa.
Tätä artikkelia on kommentoitu 8 kertaa
8 vastausta artikkeliin “Talonrakennusala: Kaavoituskäytännöt nostavat rakentamisen hintaa”
Ihan ekana pitäs määritellä, kuka ja mikä viranomainen saa puuttua rakentamiseen, ja sitten kaikki oheistoiminta asettaa kriittiseen tarkasteluun. Asumistuki pois, se vääristää kaiken asumisesta, valuu hintoihin ja lopulta suurille toimijoille.
Mitä ja kenen etuja nämä kaavoittajaviranomaiset oikein ajavat?
Mielestäni heidän pitäisi ajaa juuri työssä käyvien kansalaisten etuja eikä näiden hyväveli verkostojen etuja??
Onhan se päivän selvää jos nämä diktaattorit ajavat vain jonkin
muun kuin yhteisen edun intressejä niin he ovat jäävejä päättämään mitä ja minne ja minkälaista rakennetaan?
Suomalainen kaavoituskulttuuri taitaa olla kuin oma valtio valtiossa josta täytyy päästä eroon? Myöskin nillä herroilla/rouvilla on liikaa valtaa jota käyttävät väärin?
Lopputilin antaisin jos voisin ja kortistoon ja luottotietoihin merkintä epäluotettavasta toiminnasta yhteiskuntaa vastaan? Saisivat maistaa asumista roskapöntöissä sun muissa tilapäisasunnoissa asumista ja vielä leipäjonon jatkoksi!
Hyvä Heikki!
Tämän kaavoituksen kalleuden ja tonttimaan hinnan huudatuksen johdosta viimeisen 10 vuden aikana on rakentamisen kustannukset tuplautuneet ja kem2-hinta jopa kolminkertaistunut. Helsingin virkamiesjohdon sanoma on tullut nähdyksi jo moneen kertaan, kaupungeilta ei apua kustannuskriisiin tule, koska myös poliittinen tahtotila puuttuu (on puuttunut). Me, jotka toimimme tuottajina (urakoitsijoina) tunnemme kustannusten muodostumisperusteet ja mitä niiden hallitsemiseksi olisi tehtävä. Nämähän ovat olleet esillä niin Rakennuslehdessä kuin Hesarissakin. Rakennusliikkeiden tuloslaskelmista on vuosittain nähtävissä se riiston onnistuminen, jonka virkamiesjohtokin on peräänkuuluttanut asumisen kalleuden syyksi. Vuosikymmeniä pks:llä toimineena voin sanoa, että 80- luvulla kohtuuhintaisuus oli Helsingissä yksi asuntotuotannon tärkein kulmakivi. Helsingin entisen apkj:n 2006 lanseeraama ”arkkitehtuuriohjlema” wau-wau- vaatimuksineen on kaiken asuntorakentamisen kalleuden perusta. Tätä Helsingin kaavoituksen ilosanomaa on käyty kopioimassa ja se on levinnyt jo lähes Lahden tasolle. Hyvänä esimerkkinä muistan, kun kehyskuntien luottamusmies ja virkamiesjohto piti seminaarin, jossa ihmeteltiin miten uudisasuntojen hinta on noussut muutamassa vuodessa käsittämättömästi. Samalla ei kuitenkaan muistettu katsoa peliliin ja verrata kaavoja sekä maan hintaa eri vuosilta. Lienee vanha sanonta sitä saa mitä tilaa! Ongelmaksi on myös noussut sosiaalisen asuntotuotannon tuottajat, jotka ovat unohtaneet rakentamistalouden merkityksen kohtuuhintaisen asuntotuotannon perustana! Nykyisin ainoastaan ARA vahtii kohtuuhintaisuuden perään, mutta tuotantomäärien ollessa pieniä VALTION/ veronmaksajien TUKI valuu järjettömiin kaavakalleuksiin! Olisi hitonmoisesti tehtävää.
Hainari, Kemppinen ja Marjamaa työryhmäksi (kaikki entisiä aravalaisia) avamaan kohtuuhintaisen asuntotuotannon solmut!
Surullisen kuuluisa esimerkki kunnan maa- ja kaavoituspolitiikasta löytyy Järvenpäästä. Valtio rakensi oikoradan Helsingistä Lahteen ja Järvenpäähän Haarajoen aseman. Mitä tekivät kaupungin vasemmistolaiset päättäjät! Vastustivat oikorataa eivätkä suostuneet hyödyntämään Haarajoen asemaa tehokkaasti kaavoittamalla, koska alueella oli yksityistä maata.
Järvenpään keskustassa kerrostalon toisessa kerroksessa asunnon myyntihinta on 350 000 euroa. Täsmälleen sama asunto saman talon viidennessä kerroksessa maksaa 450 000 euroa. Kaavoittajan pitäisi nyt ottaa opikseen ja suunnitella vain matalia taloja, kun asunnot niissä tulevat älyttömän paljon halvemmiksi kuin korkeissa taloissa.
Vai onko niin, että myyntihinta = markkinahinta, jolla ei ole mitään tekemistä rakennuskustannusten kanssa? Esimerkkiasunnon rakennuskustannukset lienevät arviolta 240 000 euroa.
Hallitushan lupasi väliriihessä ottaa kustannusohjauksen osaksi kaavoitusta.
Kuka uskoo tosissaan, että jos rakennuttaja tai rakentaja saisi tontin ilmaiseksi, niin asunnot halpenisivat? En usko ainakaan minä.
Vapaarahoitteisten asuntojen hinnoilla ja tuotantokustannuksilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Me suomalaiset nyt vain satumme olemaan siinä määrin masokisteja, että tunnemme nautinnollista kärsimystä maksaessamme. Emmehän me edes arvosta mitään edullista ja kohtuuhintaista, kuten valtion tukemia vuokra-asuntoja.
Hei ihan oikeasti. Katskokaa mitä tässä maassa tapahtuu. Kaisa Liskit käyvät lipevinä kielineen, stailaajineen ja valokuvajineen vähän pyörimässä asunnossa ja perusrivarin hinta nousee 230 000 eurosta 280 000 euroon. Kyse on vain ihmisten perusteellisestä tyhmyydestä. Nuoret ensiasunnon ostajat on oikeasti älykääpiöitä, joiden elämä pyörii sisustuslehtien ja Facebooki hehkutusmaailmassa.
Tottakai uudisasunnosta saa sen 400k€, kun suuret ikäluokat ovat saaneet omasta 30v loukusta vaihdossa 300k€ ensiasunnon ostajilta. Asumisen kalleus johtuu vain ja ainoastaan siitä, että nuoret aikuiset ovat typerämpiä kuin ennen. TIedän tämän siitä, että olen itsekkin nuori aikuinen ja ihmettelen tätä kaveripiirieni touhua suu auki.