Liikennevirasto on tyytymätön asfalttikartellipäätökseen – valitus mahdollinen
Liikennevirasto on ilmaissut tyytymättömyytensä Helsingin käräjäoikeuden päätökseen asfalttikartelliasiassa. Liikennevirasto vaati kanteessaan yhtiöiltä yhteensä 56,7 miljoonan euron vahingonkorvauksia. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan ja velvoitti valtion maksamaan yhtiöille oikeudenkäyntikuluja yhteensä 2,6 miljoonalla eurolla.
Liikennevirasto on ilmaissut tyytymättömyytensä Helsingin käräjäoikeuden päätökseen asfalttikartelliasiassa. Liikennevirasto vaati kanteessaan yhtiöiltä yhteensä 56,7 miljoonan euron vahingonkorvauksia. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan ja velvoitti valtion maksamaan yhtiöille oikeudenkäyntikuluja yhteensä 2,6 miljoonalla eurolla.
”Päätös oli Liikennevirastolle yllätys ja pettymys. Haluamme perehtyä päätöksen perusteluihin vielä tarkemmin ja harkitsemme valituksen jättämistä”, Liikenneviraston lakiasiainjohtaja Laura Kuistio sanoo.
Käräjäoikeus hylkäsi valtion kanteen, koska oikeus katsoi Tielaitoksen ja Tieliikelaitoksen osallistuneen valtion töitä koskeneeseen kartelliin ainakin vuodesta 1998 alkaen. Lisäksi Tielaitoksen edustajat ovat olleet tietoisia kartellin olemassaolosta jo vuodesta 1994 alkaen.
Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa
5 vastausta artikkeliin “Liikennevirasto on tyytymätön asfalttikartellipäätökseen – valitus mahdollinen”
Valtio haluaa valittaa kartellista, jossa itse oli mukana. Herra jestas sentään. Oikeudenkäynnissä oli mukana 2 entistä valtion työntekijää, jotka kertoivat ykskantaan valtion olleen täysin tietoinen asiasta ja lisäksi saaneen oman osansa urakoista. Muutoin oma tuotantotoiminta ei olisi ollut kannattavaa vaan tappiollista. Ja nyt valitus? Anna mun kaikki kestää – nähtävästi valtio haluaa hukata edelleen lisää miljoonia asianajapalkkioihin juttuun, jonka ovat jo hävinneet 100-0. Minun verorahojani ette siihen käytä!
”Valtio haluaa valittaa kartellista, jossa itse oli mukana. Herra jestas sentään. Oikeudenkäynnissä oli mukana 2 entistä valtion työntekijää, jotka kertoivat ykskantaan valtion olleen täysin tietoinen asiasta ja lisäksi saaneen oman osansa urakoista. Muutoin oma tuotantotoiminta ei olisi ollut kannattavaa vaan tappiollista. Ja nyt valitus? Anna mun kaikki kestää – nähtävästi valtio haluaa hukata edelleen lisää miljoonia asianajapalkkioihin juttuun, jonka ovat jo hävinneet 100-0.”
Tuo on kaikkea muuta kuin selvä asia, että siitä, että jos pari valtion omistaman organisaation työntekijää on mukana jossakin, seuraisi, että ”valtio” tietää asiasta. Saati sitä, että siitä seuraisi se, että kartellin ylläpitäminen ja ylihintojen periminen veronmaksajien rahoin kilpailutetuissa asfalttiurakoissa olisi tällöin oikeutettua, ja rankaisukelvotonta.
Päätöksestä valitettaneen, koska tuollaista tulkintaa ”valtiosta” ei Suomen oikeusjärjestelmä ole tavannut tähän asti kai käyttää. Eri asia olisi se, jos asfalttihankkeita kilpailuttavan yksikön vastuuhenkilöt olisivat olleet asiasta tietoisia. Mutta se, että joku valtion kymmenistä tuhansista työntekijöistä on tiennyt jotain, on outo perustelu. Jos samaa alettaisiin käyttää yritysmaailman oikeudenkäynneissä, riittäisi, osoitukseksi organisaation ”mukanaoloon” jossain laittomassa toiminnassa riittäisi se, jos vaikka organisaation keittäjä olisi sattunut tietämään jotain.
Valtion teettämän selvityksen mukaan kartellin hintalisä oli Tiehallinnon/Tielaitoksen kilpailuttamien urakoiden osalta veronmaksajille ainakin 21 miljoonaa euroa:
http://www.vatt.fi/julkaisut/uusimmatJulkaisut/julkaisu/Publication_6093_id/891
Ketkä tästä sitten tiesivät? Sitä tietoa ei tarvitse kaivaa edes oikeuden papereista. Kartellista ei ole voinut sopia kuin vajaa kourallinen Tieliikelaitoksen asfalttiliiketoiminnoista vastaavista henkilöistä. Jos he olisivat tulleet esiin jo ensimmäisessä oikeudenkäynnissä, heille olisi voitu langettaa virkarikossyyte ja ainakin 56 miljoonan euron korvausvaade yhteisesti maksettavaksi. Nyt kartellikaverit ovat varmaan niin tyytyväisiä myönteisestä todistuksesta ja sen tuomasta supertuplajättipotista, että ura voi jatkua ruusuisissa yhteistyömerkeissä ainakin niillä, jotka ovat vielä työelämässä. Tai mitäpä sillä enää on väliä, sillä kai sitä pärjää todistajapalkkiollakin ja hyvällä mielellä, kun on saanut tunnustaa.
Tuossa tosiaan ilmeisesti Tieliikelaitoksen kohdalla tilaajapuoli on kärsinyt siitä, että tuotantopuoli on ollut mukana kartellissa. Tilaajapuoli ei ole silti välttämättä tiennyt siitä, mitä asfalttiliiketoimintojen puolella on sovittu. Tilaajan etu ovat olleet alhaiset hinnat, asfalttiliiketoiminnan tavoitteena taas on ollut saada paljon urakoita korkein hinnoin.
Valtio olemme me ja kärsijöinä meistä jokainen. Minä en yhtenä valtion jäsenenä ollut tietoinen, että joukossamme on mätämunia. Riittääkö kollektiiviseen syyllisyyteen se, että mätämunia oli kaksi tai kolme? Pitääkö meidän kaikkien nyt ripottaa tuhkaa päällemme ja anoa syntejämme anteeksi, kun kuulumme tällaiseen rikoksia tekevään ja sitä suosivaan valtioon? Voiko EU enää luottaa meihin? Olemmeko nyt kreikkalaisiakin alhaisempia pettureita?
Vai onko joukossamme lakimiehiä, jotka ovat kierompia kuin kuvittelimmekaan ja toivat viime hetkellä esiin todistajia syyttäämään koko valtiota teoistaan, joista itse eivät vastuuta kanna.