Kesäkuussa eläkkeelle jäänyt Olavi Louko on kuollut
Espoon entinen teknisen toimen johtaja Olavi Louko kuoli sunnuntaina 9. elokuuta Espoossa. Hän ehti olla eläkkeellä vain lyhyen ajan, sillä hän vietti läksiäisiään vasta juhannusviikolla.
Asiasta kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat. Lehden mukaan Louko menehtyi vaikeaan nopeasti edenneeseen sairauteen.
Helsingissä Louko toimi pitkään Helsingin rakennusvirastossa ja kaupungin omistaman asuntotuotantotoimiston toimitusjohtajana. Hänet valittiin vuonna 1994 kiinteistöviraston päälliköksi.
Espoon teknisen toimen johtajana hän aloitti vuonna 2001. Hän toimi myös Länsimetron hallituksen puheenjohtajana.
Louko oli kymmeniä vuosia keskeinen vaikuttaja Helsingin ja Espoon kaupunkien suurissa rakennushankkeissa. Esimerkiksi Helsingin Vuosaaren Aurinkolahden alueen rakentaminen oli hänen ideansa. Loukolla oli iso merkitys myös Helsingin Ruoholahden, Arabianrannan ja Pikku Huopalahden rakentumiseen.
Helsingin Kampin keskuksen kehittäminen oli myös iso sulka Loukon Hattuun. Hänen vaikutuksensa näkyi myös Helsingin Tennispalatsin muuttamisessa elokuvateatteriksi.
Espoossa Loukon yksi tärkeimmistä saavutuksista oli se, että Länsimetroa ryhdyttiin vuosikymmenten vatvomisen jälkeen rakentamaan. Hänellä oli keskeinen vaikutus myös monen muun hankkeen kehittämiseen Espoossa.
Kokenut rakennuttaja
Louko muisteli vuonna 2013 Rakennuslehdelle lähettämässään kolumnissa olleensa rakennuttamassa Helsingin ja Espoon kaupunkien palveluksessa 43 vuoden ajan julkisia rakennuksia, asuntoja, laitoksia ja infraa.
”Jälkeenpäin tarkasteltuna takavuosina on pahasti epäonnistuttu monien julkisten rakennusten rakennuttamisessa, rakentamisessa ja ylläpidossa. Aivan liikaa on sisäilmaongelmaisia rakennuksia, erityisesti kouluja. Nyt saamme osoittaa rakennuttamistaitoa niiden korjaamisessa.”
Loukon ratkaisu oli koulujen korjaaminen ja myös rakentaminen elinkaarimallilla, jossa rakennusliike otti pitkän, jopa 25 vuoden vastuun työnsä laadusta ja kiinteistön hoidosta. Tässä asiassa hän oli yksi edelläkävijöistä. Tätä mallia hän perusteli muun muassa sillä, että ei sillä ainakaan huonompaa tulosta saada kuin vanhalla mallilla, jossa koulujen korjaukset lyötiin laimin kuntien hakiessa säästöjä.
Länsimetron rakennuttamisessa Louko joutui ensin taivuttelemaan Espoon päättäjät ymmärtämään hankkeen tärkeyden. Sitten aikaa meni vielä vuosien valitusprosessiin. Espoossa valittaminen on yleisempää kuin missään muussa kaupungissa.
”Kaavoihin pannaan hyvää tarkoittaen kaikkien asiantuntijoiden ja paikallispoliitikkojen kaikki toiveet. Sitten, kun kaava, yleensä valitusten jälkeen, vahvistuu, havaitaan, että se on aivan liian kallis toteuttaa.”
Kokeneena rakennuttajana Louko ymmärsi hyvin, että kuntien kannattaa rakennuttaa silloin, kun se on halpaa eli suhdanteita kannattaa käyttää hyväksi. Näin hän teki Helsingin kaupungilla 1990-luvun talouskriisissä sekä Espoossa vuonna 2008 alkaneessa finanssikriisissä. Syksyllä kun kansainvälinen talouskriisi iski Suomeenkin, hän sanoi Rakennuslehden seminaarissa, että nyt ei pidä jäädyttää vaan lisätä rakennuttamista, koska nyt se on edullista.
Loukon vahvuus Helsingin ja Espoon rakentamisesta vastanneena johtajana oli hänen vahva rakennusalan osaamisensa. Rakennusalan osapuolet kiittivät häntä monesti siitä, että hän on osasi puuttua hankkeiden ongelmiin riittävän ajoissa ja näkemään heti mikä on oleellista hankkeen saamiseksi takaisin raiteilleen.
Kovakuntoinen johtaja
Kovakuntoinen Louko piti hiihtämisestä ja veteraani-iässä myös juoksemisesta. Kun Rakennuslehti haastoi rakennusalan vaikuttajat vuonna 2004 maratonille, Louko oli heti valmis tähänkin haasteeseen. Ensimmäisen Berliinin maratonin jälkeen hän osallistui moneen muuhunkin juoksuun, joista rakkaimmaksi muodostui Espoon oma maraton kevyen liikenteen väyläksi rakennettua hienoa rantaraittia pitkin.
Louko oli uskollinen Rakennuslehden lukija, sillä hän kertoi aloittaneensa säännöllisen lukemisen jo heti, kun lehti perustettiin vuonna 1966. Hän oli silloin opiskelemassa Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä. Hän oli aina valmis hyvin suorapuheiseen tapaansa vastaamaan toimittajien kysymyksiin.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Kesäkuussa eläkkeelle jäänyt Olavi Louko on kuollut”
Olavi Louko sai pääkaupunkiseudun rakentamisessa paljon näkyvää aikaan. Valitettavasti hän ei kuitenkaan päässyt nauttimaan ansaituista eläkevuosista.
Vielä kesäkuun puolivälissä läksiäisissään hän oli intoa täynnä. Sovimme, että haastattelemme häntä Rakennuslehden 50-vuotishistoriikkiin liittyen elo-syyskuussa. Syynä oli muun muassa se, että yhteisellä juoksumatkallamme Louko oli kertonut olleensa Rakennuslehden uskollinen lukija sen ensimmäisestä numerosta alkaen. Tämä haastattelu jäi nyt tekemättä.
Yksi asia, joka konkreettisesti yhdisti meitä molempia, oli Helsingin Tennispalatsin kohtalo. Aina kun kuljen sen ohi, tunnen iloa siitä, että olen pieneltä osin voinut vaikuttaa sen säilymiseen. Ymmärrän hyvin, että Loukolla oli aihetta paljon suurempaan tyytyväisyyteen lenkkeillessään Espoon ja Helsingin kaduilla itse ideoimiensa tai rakennuttamiensa suurhankkeiden keskellä.
Nuorena toimittajana 1980-luvun lopulla olin haastattelemassa Helsingin ylipormestari Raimo Ilaskiveä, joka opasti tietämättömiä toimittajia rakentamismaailman harmaasta alueesta. Hän muun muassa kertoi miten Polar ja Haka yhdistivät Helsingissä ja osin Vantaallakin voimansa ja taustoillaan olleiden puolueiden, kokoomuksen ja demarien poliittisen tustuen aina, kun jotain isoa hanketta ryhdyttiin puuhaamaan kaupunkeihin. Esimerkkinä hän mainitsi Tennispalatsin, joka oli tarkoitus purkaa. Ainoa mitä tontin tulevaisuudesta silloin tiedettiin, oli se, että sen rakentavat Polar ja Haka eli Poka yhdessä.
Tuon haastattelun julkaisemisen jälkeen asiat eivät sujuneetkaan, kuten rakentajat olivat kuvitelleet (mikä tietenkin oli ollut Ilaskiven tarkoituskin.) Käyttämättömäksi tuo vanha olympiarakennus ei kuitenkaan jäänyt, vaan Olavi Louko ideoi siitä upean elokuvateatterikeskuksen.
Myöhemmin sen viereen nousi Kampin keskus, jonka kehittämisestä voi antaa kiitosta Loukon lisäksi erityisesti Pekka Korpiselle, Pekka Helinille ja Ilpo Kokkilalle, mikä kertoo siitä, että rakentaminen on parhaimmillaan yhteistoimintaa, jonka arvon Louko hyvin ymmärsi.