Hukka ja tehoton ajankäyttö on edelleen arkea rakennushankkeissa – jopa niin, ettei sitä edes tiedosteta.
Tämä on yksi Building 2030 –konsortion rahoittaman “Hukan mittaaminen suunnittelussa ja tuotannossa” -tutkimushankkeen loppupäätelmistä. Hanketta vetää Aalto-yliopiston professori Olli Seppänen.

Tutkimuksessa arvioitiin ja testattiin erilaisia tapoja tunnistaa ja mitata arvoa tuottamattoman tekemisen määrää rakennushankkeissa suunnittelusta toteutukseen. Tutkimuksessa ilmeni, että esimerkiksi suunnittelutyössä arvoa tuottavan työn osuus saattoi olla vain noin 17 prosenttia. Tuotantokohteessa puolestaan 34-prosenttinen läsnäolo riitti viemään putkiremontin läpi aikataulun mukaisesti.

Tutkimusprojektin mukaan suunnittelun hukka on peräisin pääosin suunnittelun epävarmuudesta ja puutteellisesta suunnittelun ohjauksesta. Tiedonkulku on epävarmaa ja muutoksia tehdään myöhäisessä vaiheessa.
Myös ulkoiset tekijät, kuten viranomaispäätökset lisäävät ennakoimattomuutta. Puutteellinen ohjaus taas ilmenee mm. heikkona koordinointina eri alojen välillä, puutteellisena viestintänä ja tiedon saatavuusongelmina.
Tuotannossa paljon tyhjäkäyntiä
Tuotantovaiheessa hukka konkretisoituu tutkimuksen mukaan heikkona työn tuottavuutena, epäoptimaalisena resurssien käyttönä ja aikatauluhaasteina.
Myös tahtituotantoon sisältyy edelleen paljon hukkaa. Esimerkiksi Skanskan Helsingin Kaupunkiympäristötalon työmaan käytävän tapahtumia seurattiin kuuden viikon ajan. Tahtiaikataulun suurten aikapuskureiden vuoksi käytävät olivat tyhjiä suuren osan ajasta. Tuottavaa työtä oli vain noin kaksi tuntia päivässä.

NCC:n Vallila Folks Hotelin työmaalla puolestaan mestan käyttöaste oli kahden viikon aikana 31 prosenttia työajasta, kun arvoa tuottavan työn rajaksi laskettiin viisi minuuttia yhtäjaksoisesti. Lyhyitä käyntejä yhdessä hotellihuoneessa oli työpäivän aikana noin 80.

Maisterivaiheen opiskelijoiden erikoistyö vertaili kolmesta valmistuneesta hankkeesta kulunvalvontadataa, aikataulutietoa sekä työmaakokousten pöytäkirjoja. Niiden tuntikirjaukset paljastivat, että urakoitsijoiden työt jatkuivat jopa kuukausia senkin jälkeen, kun työvaiheet olivat kustannusten ja aikatauluvalvonnan osalta valmiita. Sähkö- ja putkitöiden tekijöiden haastattelut nostivat suurimmiksi hukan lähteiksi suunnitelmaviiveet ja -muutokset sekä aikataulujen hallinnan.
Tutkimuksen mukaan hukka onkin rakennusalalla niin jokapäiväistä, että suuri osa alan tekijöistä pitää sitä luonnollisena osana työtä.
Paljon parannusta pienillä asioilla
Suunnittelun hukan vähentämiseen tutkijat ehdottavat tehtävien eräkoon pienentämistä. Se mahdollistaa tavoitteiden ja tulosten seurannan nopeammin kuin viikkojen tai kuukausien jaksot. Lisäksi se auttaa nostamaan ongelmat esiin ajoissa.
Tuotannon hukan eliminointi lähtee kokonaisuuksien johtamisesta osaoptimoinnin sijaan. Tahtituotantoon siirtyminen ja siinä prosessivirtauksen parantamiseen tähtäävät toimet ovat hyvä pohja tuottavuuden kasvattamiselle. Nykyistä tarkempi ennakkosuunnittelu ja tavoitteiden konkretisointi viikkotasolle helpottavat hukan havainnointia ja korjaavia toimia ajoissa.
Työnjohdon on otettava tehtäväkseen tuottavan työn edellytysten varmistaminen ja työntekijöiden on puolestaan osallistuttava suunnitteluun ja kommunikoitava johdolle työn edistymisestä ja mahdollisista esteistä. Myös pieniltä tuntuvat asiat, kuten työvälineiden ja tarvikkeiden mukana pitäminen vähentävät hukkaa, tutkimuksen yhteenvedossa todetaan.
Lisätietoa:
Hukka suunnittelussa ja tuotannossa,
Aalto-yliopiston tutkijat: Olli Seppänen, Joonas Lehtovaara, Petteri Uusitalo, Eelon Lappalainen
Diplomityöntekijät: Anton Ruohomäki, Hans Pasila, Saara Salerto, Ossi Koniel, Teemu Järvinen
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Koruton tutkimustulos: Hukka ja tyhjäkäynti on normiarkea rakennustyömailla”
Täysin turha tutkimus. Tuon saman asian voisi todeta jokainen puolijärjellinen ihminen, joka on työskennellyt yli 2 -vuotta rakennusalalla.
Tähän olisi myös hyvä lisätä, että laadukkaasta työnjohdosta sekä suunnittelusta pitäisi olla valmis maksamaan. Nykyinen mentaliteetti ja hinnoittelu pakottaa käytännön työnjohdon ja suunnittelun tehtävät harjoittelijoiden ja vastavalmistuneiden tehtäväksi. Sitten odotetaan, että he tuottavat virheetöntä ja nopeasti toteutettavaa priimaa.