Varten omat miehet eivät olleet moksiskaan, vaikka heidän työaikaansa mitattiin jopa kameralla. Aliurakoitsijat kuitenkin kieltäytyivät.

Kypäräkamera kertoi mitä työpäivän aikana oikeasti tehtiin ja mihin kaikkeen aikaa hukkaantui

Työmaan kameraseuranta kertoi, että ammattimiehet tekivät tilaajalle arvoa tuottavaa työtä vain viidenneksen työajasta. Diplomityössä kehitettiin keinoja, jolla turhaa työtä ja tarpeetonta liikkumista esimerkiksi tavaroita hakemaan saatiin karsittua.

Kirjoittaja(t) Seppo Mölsä

Varten asuinkerrostalotyömaan kameraseuranta kertoi, että ammattimiesten työajasta 20 prosenttia on erilaisia taukoja ja lopusta 80 prosentistakin vain viidennes on tilaajalle arvoa tuottavaa työtä. Aikaa kuluu paljon hukkaan esimerkiksi materiaaleja ja työkaluja haettaessa. Työ saattaa myös keskeytyä, jos joihinkin pulmakohtiin ei löydy heti ratkaisua tai jos esimerkiksi talotekniikkaurakoitsijat ovat jättäneet työnsä kesken.

Logistiikassa oli eniten parannettavaa, mutta myös puutteellisesta työnsuunnittelusta johtuvia häiriöitä oli paljon ja joskus työt menivät kokonaan uusiksi.

Kypäräkamera seurasi tekemistä

Varten kolmen asuinkerrostalon työmaalla Vantaan Koivuhaassa kahden ammattimiesten väliseinä- ja alakattotöitä seurattiin kypärään kiinnitettävän kameran avulla viiden päivän ajan.  Välillä analysoitiin, mihin aika kului ja haettiin keinoja työajan tehostamiseksi.

Teräsrankaisten kipsilevyväliseinien levytys ja alakaton teko vaikuttavat yksinkertaiselta, mutta videolta näkyy, että työtä tehdessä tapahtuu paljon, kertoo videoita diplomityössään analysoinut Hans Pasila.

Väliseinän teko sisältää paljon mittaamista, palojen leikkaamista ja myös miettimistä.

Työntekijöiden oli hänen mukaansa helppo ymmärtää, miksi materiaalihukkaa ja turhaa liikkumista työmaalla kannattaa vähentää. Tutkimus antoi erinomaista oppia myös työnjohdolle oman tekemisen merkityksestä muille.

Kokenut vastaava mestari Jari Laulajainen sanoo, että alku oli hankalaa, sillä vaikka aloituspalaverit oli pidetty, työntekijät saattoivat lähteä tekemään omiaan.

”Valvonnan ja reagoinnin pitäisi olla nopeaa, ettei näin tapahtuisi”, hän sanoo.

Tutkimuksen edetessä tuloksetkin alkoivat hänen mukaansa näkyä.

Hans Pasila analysoi videokuvasta mitä väliseinätyössä oikeasti tapahtui työpäivän aikana. 80-85 prosenttia ajasta oli tehollista työaikaa ja siitä viidennes oli asiakkaalle arvoa tuottavaa. Tavaroiden hakemiseen ja muuhun turhaan liikkumiseen kului paljon aikaa.

Työnjohdon pitää mahdollistaa häiriötön tekeminen

Diplomityö toi Laulajaisen mukaan hyvin esiin ennakkovalmistelun ja suunnittelun keskeisen merkityksen.

Pasila kertoo, että esimerkiksi aikataulun suunnittelussa löytyi karkeita puutteita, samoin töiden suunnittelussa.  Työmaan aikataulu oli suunniteltu määriin perustuen, mutta aikataulullisesta paineesta johtuen oli oiottu. Työntekijöiden kannalta puutteellinen suunnittelu johti siihen, että materiaaleja tai tietoa puuttui tai työ jouduttiin tekemään uudestaan ehkä toisilla suunnitelmilla. Työnjohtaja ei siis tukenut parhaalla tavalla työn tekemisen edellytyksiä.

”Liian usein työnjohtaminen on ollut sitä, että puututaan työmaalla havaittuihin ongelmiin sen sijaan, että työt olisi suunniteltu niin hyvin, että näitä ongelmia ei olisi ilmennyt”, Pasila sanoo.

Hän pitää tärkeänä, että työnjohto suunnittelee yhdessä työntekijöiden kanssa tehtävät hyvin.

”Yhteistyöhalua parantaa, kun ihmiset ymmärtävät, että kyse ei ole vahtimisesta vaan työntekijöiden auttamisesta suoriutumaan paremmin ja sujuvammin töistä.”

Määrät kannattaa laskea tarkasti

Hyvällä suunnittelulla ja ennakoinnilla työ tehostuu, huomasi Pasilan tukena ollut työmaainsinööri Kati Sainiokin.

Tarjousvaiheen määrälaskenta on liian suurpiirteistä tehtäväsuunnitteluun ja logistiikan suunnitteluun.  Sainio teki tarkennetun tilakohtaisen määrälaskennan, jonka ansiosta materiaalit saatiin tilattua juuri oikeaan paikkaan.  Enää niitä ei tarvinnut tilata varmuuden vuoksi yli ja varastoida pihalle vaan ne voitiin nostaa suoraan kerrokseen, missä niitä tarvittiin. Työpäivän jälkeen materiaalit varastoitiin omalle paikalleen, josta ne aamulla oli helppo ottaa käyttöön.

Työntekijät siirsivät ylimääräisiä palasia käytävällä työn edetessä ja pyrkivät näin vähentämään materiaalihukkaa.  Jos he tarvitsivat peltirungon asennukseen pientä palaa, ei sitä tarvinnut leikata täysmittaisesta vaan soveliaampia paloja oli heti oven ulkopuolella.

Aliurakoitsijat kieltäytyivät kameraseurannasta

Diplomityön tavoitteena oli tunnistaa ja tutkia arvoa tuottamattomia eli hukkaa aiheuttavia toimia. Pasilan oli helppo saada kaksi Varten omaa kirvesmiestä, 15 vuotta rakennustöitä tehneet Jani Siven ja Heikki Syrjä ottamaan Garminin videokamera kypäräänsä.

Kahden ammattimiehen työtä seurattiin kypäriin asennettujen kameroiden avulla.

”Meitä valvotaan muutenkin koko ajan, joten ei siinä mitään”, Syrjä sanoo.

Aliurakoitsijat sen sijaan kieltäytyivät kamerasta. Siksi harkkoväliseinien muuraus ja laatoitustyöt jäivät Pasilan alkuperäisestä seurantasuunnitelmasta pois.

Kerätty data jaettiin 14 eri kategoriaan vertailuja ja mittauksia varten.  Tutkimuksessa keskityttiin vain työntekijöiden aktiiviseen työaikaan. Kaikki tarkasteltavaan työhön liittymätön aika jätettiin analysoimatta, vaikka esimerkiksi työmaakopin ja wc-tilojen sijoittamisella voi olla isolla työmaalla merkitystä liikkumisen määrään.

Hukan karsimisessa keskitytään erityisesti turhaan työhön, kuten tarpeettomaan liikkumiseen.

Videoiden analyysiin meni aikaa 2,5 kertaa enemmän kuin itse asennustyöhön. Pasila kertoo, että perusongelmat näkyivät heti videolta, mutta mittauksiin tarvittavan riittävän yksityiskohtaisen datan keräämiseen ja analyysiin meni aikaa.

Analyysissa keskityttiin turhan liikkeen vähentämiseen. Tässä myös onnistuttiin. Työntekijöiden liikettä saatiin vähennettyä alkuperäisestä määrästä noin 20 prosenttia ja kaikkia hukkaa aiheuttavia toimia yli 7 prosenttia.

Ammattimiehen ajasta vain reilu viidennes käytetään niin sanotusti asiakkaalle arvoa tuottavaan työhön.

Työmaalla tulokset näkyvät siinä, että enää kirvesmies ei lähde neljännestä kerroksesta pihalle hakemaan lisää väliseinän teräsrunkoa.  Aikaa ei kulu myöskään hukassa olevien työkalujen etsimiseen, sillä kukin työntekijä sai oman työkalulaatikon, jonka sisällön hän tuntee kuin omat taskunsa.

Tutkimus hukan vähentämisestä koostui kolmesta osasta eli kahdesta mittausvaiheesta sekä niiden välissä suoritettavasta interventiosta, jossa tarvittavat muutokset sekä koulutukset suoritettiin.

Mielenkiintoista oli, kun kahden työparin töitä verrattiin keskenään.  Sivenin ja Syrjän työteho parani 10 prosentilla, mutta vertailupariksi tutkimukseen mukaan tulleen Erno Heikkisen ja Jukka Alajoen teho parani peräti 40 prosentilla. Selitys oli yksinkertainen. Erno Heikkinen sanoo, että edellisessä työkohteessa töissä oli jopa viikon tauko, kun tavaraa ei ollut ja sähkötyöt olivat kesken. Tätä hän kuvaa alalle varsin tyypilliseksi sähläykseksi.

Ykkösvaiheen mittaustulosten pohjalta työtä suunniteltiin uudelleen. Parannukset näkyvät taulukossa.

Datan avulla löytyi arvoa lisääviä ja lisäämättömiä toimintoja

Mittaustulosten hyödyntämis- eli interventiovaiheessa pyrittiin vähentämään työmaan suurimpia arvoa lisäämättömien eli hukkaa aiheuttavien toimintojen osuuksia ja kasvatettiin arvoa lisäävien toimintojen osuutta.

Tutkimus kohdistui erilaisten avustavien sovellusten käyttöön, resurssien tehokkaampaan hallintaan sekä materiaalien toimivampaan toimitukseen, varastointiin ja käyttöön. Työntekijöille pyrittiin luomaan mahdollisimman hyvät lähtökohdat työn tekoon sekä työnjohdolle parannetut seurantamahdollisuudet. Lisäksi korostettiin työmaan henkilöstön sitoutumista tehtyyn suunnitelmaan.

Video paljasti, että paikoitellen työmiehet tekivät liiankin tarkkaa työtä ja mittasivat paloja turhan tarkasti, kun vakiomitallakin olisi pärjännyt. Työtapoihin tutkimuksella ei kuitenkaan puututtu.

Työntekijä on oman työnsä paras kehittäjä

Hans Pasilan mukaan yksi tutkimuksen pääviesteistä on se, että työhön kuluvan hukan minimointi ei edellytä syvällistä lean-filosofian tuntemista. Perustiedoksi riittää se, että asiat voi tehdä paremmin ja tehokkaammin. Monesti jo hyvin yksinkertaisilla ja loogisilla muutoksilla saadaan paljon aikaan.

Tärkeää on, että työnjohto suunnittelee yhdessä työntekijöiden kanssa tehtävät hyvin. Kokeneiden työntekijöiden panosta ei pidä aliarvioida, sillä he ovat oman tekemisensä parhaita asiantuntijoita.

Omia miehiä käytettäessä asiat pysyvät paremmin hallinnassa kuin aliurakoinnilla, ajatellaan Vartessa. Kuvassa tutkimukseen osallistuneet Erno Heikkinen, Heikki Syrjä, Jani Siven ja Jukka Alajoki.

”Lean on itse asiassa hyvin käytännönlähtöinen ajattelutapa eikä sitä pidä pelätä. Meillä kaikilla on sen vaatimat työkalut käytettävissä jokapäiväisessä työssä, kunhan vain opimme niitä käyttämään”, Pasila toteaa.

Hänen mielestään kaikkien kannattaisi sisäistää lean-ajattelutapa prosessien tai työnteon tehostamiseksi ja tuottavuuden parantamiseksi.

”Kun ajattelutapa ja keinot selitetään hyvin ja perustelut esitetään tavoitteineen kaikille osapuolille, lean toivotetaan tervetulleeksi”.

Itse leanista ei työmaalla hänen mukaansa välttämättä kannata puhua isoilla kirjaimilla vaan mieluummin siitä miten asiat voi tehdä paremmin.

Mielenkiintoa ja intoa lisää, kun ihmiset ymmärtävät, että kyse ei ole heidän tekemisensä vahtimisesta vaan heidän auttamisestaan suoriutumaan paremmin ja sujuvammin jokapäiväisistä töistä.

Hans Pasila suosittelee, että rakennusliike ottaisi käyttöön pilottiprojekteja, joilla opetellaan leanin käyttöä ja diplomityössä esiin nostettuja tapoja tehostaa työntekoa. Näitä kokemuksia voidaan sitten käyttää esimerkkeinä muilla työmailla.

Whatsappilla tieto kulkee heti

Informaation kulun merkitys nousi hyvin esiin tutkimuksessa. Siinä havaittiin selviä puutteita.

Työntekijöille pyrittiin luomaan mahdollisimman hyvät lähtökohdat työntekoon sekä työnjohdolle parannetut seurantamahdollisuudet.  Isoin apu oli siitä, että työmaan aikana perustettiin whatsapp-ryhmä, jossa on mukana työvaiheen työntekijät sekä kyseisen työvaiheen työnjohtaja. Työntekijöiden kommenteissa isoimmaksi hyödyksi nostettiin juuri whatsapp-ryhmä.

Työntekijät eivät olleet tottuneet ottamaan oma-aloitteisesti yhteyttä työnjohtajiin pulmatapauksissa, mutta whatsappin myötä kysymyksiä tuli heti ja niitä täydennettiin valokuvilla.  Monesti ongelma ratkesi ilman, että työnjohtajan tarvitsi edes käydä paikan päällä. Iso apu oli myös siitä, että kirvesmiesten ei tarvinnut lähteä kiertämään työmaalle etsimään sähkö- tai putkimiestä laittamaan paikkansa kuntoon, vaan viesti tästä meni työnjohtajalle.

Työntekijät innostuivat, kun heitä kuunneltiin heidän oman työnsä suunnittelussa.  Heikkki Syrjän ehdotus siitä, miten materiaalien mittausta voitaisiin nopeuttaa ja ergonomiaa parantaa mittauspöydän avulla, otettiin heti vastaan. Keskustelua käytiin myös kipsilevyvarastojen ja muiden materiaalien järkevästä sijoittelusta.

Logistiikka oli keskeinen haaste Varten asuinrakennustyömaalla.

Hukkatyö on haaste koko rakennusalalle

Professori Olli Seppänen toteaa, että diplomityössä havaitut havaitut heikkoudet ovat Building 2030 –ryhmässä tehdyn tutkimuksen mukaan yleisiä alalla eivätkä suinkaan rajaudu vain Varten toimintaan. Samanlaisia tuotannon ja logistiikan tehostamiseen ja hukan karsimiseen tähtääviä diplomitöitä on nyt käynnissä monissa rakennusliikkeissä.

Firan putkisaneeraustyömaalla diplomityö paljasti, että materiaalia siirrettiin kahdeksan kertaa ennen asennusta. Tutkimuksen jälkeen määrä saatiin heti puolitettua.

Skanskan Kaupunkiympäristötalolla tehdyt videokuvaukset osoittivat, että tarpeetonta liikkumista on paljon, samoin suunnittelemattomia töitä. Työnteon esteiksi listattiin diplomityössä usein se, että toinen urakoitsija tai materiaaleja oli tiellä.

Muutamilla pilottityömailla työntekijöiden vaatteisiin on kiinnitetty sisätilapaikannusta varten tagit. Niistä tehty kuva paljasti hyvin, milloin työn on ollut tehokasta (työntekijät ovat pysyneet työpisteensä läheisyydessä)  tai milloin aikaa on mennyt hukkaan esimerkiksi tavaroiden hakemiseen. Työaika mitattiin yli kymmenen minuutin jaksoista yhdellä paikalla.  Varsinaisessa työpisteessä saatettiin olla vain kolmasosa työajasta.

”Työntekijän rooli on kriittinen ja leanin periaatteiden mukaisesti työntekijäpuoli täytyy osallistaa jatkuvaan kehitykseen”, Seppänen sanoo.

”Kyse on pohjimmiltaan yksinkertaisista asioista, joita jokainen hukkaa ilmiönä ymmärtävä voi viedä eteenpäin”, hän sanoo ja heittää haasteen siitä miten kaikki työntekijät ja työmaahenkilöstö saataisiin osallistumaan hukan vähennystalkoisiin.

Hans Pasila sanoo, että tällaisten diplomitöiden isoin haaste on se, että niiden päätyttyä työmaa palaa helposti vanhoihin tapoihin. Näin on logistiikan osalta osin päässyt tapahtumaan Vantaallakin. Selityksenä on vanha tuttu: kiire.

Uutena Varten kehityspäällikkönä hän pääsee kuitenkin varmistamaan, että kehitystyön tuloksia voidaan hyödyntää koko yhtiössä. Hän on käynnistämässä pilottiprojekteja, joilla harjoitellaan leanin käyttöä ja verrataan tuloksia muihin työmaihin.

Varten alkaviin kohteisiin on tarkoitus luoda uusi malli ja työnjohtajille helppo työkalupaketti. Koulutuksessa tähdätään siihen, että työnjohto suunnittelee tehtävät ja laskee määrät aiempaa tarkemmin ja hoitaa samalla myös logistiikan suunnittelun.

Apuna hän saattaa käyttää myös videokameraa.

”Kameradatan läpipureskelu on työlästä. Sitä voisi tehdä pienemmässä, parin päivän mittakaavassa”, hän sanoo ja arvioi, että apua voi tulla myös käynnissä olevasta ICONS-hankkeesta, jossa videokuvan analyysi tehdään nopeasti tekoälyn avulla.

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa

5 vastausta artikkeliin “Kypäräkamera kertoi mitä työpäivän aikana oikeasti tehtiin ja mihin kaikkeen aikaa hukkaantui”

  1. Jos putkiremontissa on kaksi työntekijää 4000-5000 m2 kerrostalossa, työtaktiikalla ei mihinkään mittariin voida vaikuttaa, paitsi vaihtamalla lakeerikengät sieviläisiin.

  2. Hans Pasilan diplomityö esiteltiin Rakennuslehden nettisivulla kesäkuussa. Hänen ja tutkimukseen osallistuneiden työntekijöiden haastattelu onnistui työmaan tiukan aikataulun vuoksi vasta elokuun alussa. Siksi olen päivittänyt tämän Rakennuslehdessä viime viikolla ilmestyneen jutun nyt nettiin. Samalla olen lisännyt siihen muutamien muiden vastaavaan aiheeseen liittyvien diplomitöiden alustavia tuloksia.

  3. Rakentamisessa työvaihekohtainen suunnitteluosaaminen on jostain syystä aivan liian usein tekemättä tai sillä ei ole käytännön tasolla merkitystä (syitä on paljon ja osa pitkällä aikavälillä syntyneitä). Laadukkaassa ja ammattitaitoisessa työvaihesuunnittelussa toteutuu kaikki hyvä; tehokkuus/ tuottavuus, työn laatu ja työturvallisuus.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi