Rakennushistorian yliopisto-opettajat: Taloja ylikorjataan ja puretaan Suomessa aivan liikaa
Taloja pitäisi remontoida nykyistä vähemmän ja puhua mieluummin rakennusten hoivaamisesta kuin korjaamisesta, sanovat rakennushistorian asiantuntijat. Vaarassa ovat nyt 40-vuotiaat talot.
Suomessa vanha talo nähdään usein rapistuneena röttelönä, purkukuntoisena ja korjauskelvottomana. Puramme liikaa, tai sitten talot pilataan ylikorjaamisella. Näin sanovat rakennushistorian asiantuntijat Iida Kalakoski ja Panu Savolainen.
Tämä artikkeli on tilaajille
Kirjaudu sisään
Tutustu Rakennuslehteen diginä: 1 kk / 0 € – yksi käyttöoikeus
Kaikki Rakennuslehden tieto kuukaudeksi käyttöösi ilman sitoumuksia – yksittäistilauksen määräaikainen näytejakso, ole hyvä!
Tutustu Rakennuslehteen diginä: 1 kk / 0 € – useita käyttöoikeuksia
Rakennuslehden lukuoikeudet organisaationne avainhenkilöille – ryhmätilauksen testijakso, olkaa hyvät.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Rakennushistorian yliopisto-opettajat: Taloja ylikorjataan ja puretaan Suomessa aivan liikaa”
Mielenkiintoinen juttu, jossa pohdittuja näkökulmia. Se ansaitsee kuitenkin pari kommenttia.
Ensinnäkin toteamuksen siitä, että me rakentajat tai edes kiinteistön omistajat emme viime kädessä päätä, korjataanko vai puretaanko, vaan sen tekevät tosiasiassa tilojen käyttäjät. Jos ”hoivattavaan” rakennukseen ei löydy maksavia käyttäjiä, talon kohtalo lienee selvä: purkaminen, tai ”arvokohteissa” museoiminen.
Mitä tulee rakennusten tiivistämiseen, liiallinen tiivistäminen ei ole mahdollista, tai muutenkaan kosteusvaurioitumisen syy. Sen sijaan puutteellinen tai vääränlainen tiivistäminen kylläkin on.
Nimimerkki ”Pullotalossa jo pitkään asunut erittäin tyytyväinen asukas”