Kojamossa oivallettiin, miten yhteiskunnan tukimiljardit muutetaan markkinaeuroiksi

Tietoa kirjoittajasta Mikko Kortelainen
Toimittaja, mikko.kortelainen@sanoma.com, Twitter: @toimittaja1
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Ylen MOT-ohjelman tuore selvitys nostaa taas esiin ilmiön, jossa yhteiskunnan tukimiljoonien avulla tehdään onnistunutta bisnestä. Kojamo, aikaisempi VVO, on menestynein esimerkki, mutta vastaava toiminta näkyy myös esimerkiksi Satossa ja vaikkapa Avain Yhtiöissä.

MOT:n mukaan ammattiliitot ovat saaneet tuloja Kojamosta viimeisen vuosikymmenen aikana noin 915 miljoonaa euroa. Summa pitää sisällään osinkotulot sekä osakkeiden myynnistä saadut tulot.

Ja oleellista on, yleishyödyllisinä toimijoina ammattiliitot ovat saaneet tulonsa verovapaana.

Kojamo rakennutti valtion takaamilla tai myöntämillä lainoilla kymmeniä tuhansia asuntoja. MOT on selvittänyt, että yhteensä se sai lainoja lähes kaksi miljardia euroa.

Nykyrahassa summa on vielä tätä suurempi, sillä Aran tietoihin perustuvissa summissa ei ole huomioitu rahanarvon muutosta.

Vuonna 2018 Kojamo listautui Helsingin pörssiin. Uusi pörssiyhtiö syntyi hyvin pitkälle kiinteistöomaisuuden ympärille, jonka Kojamo oli hankkinut valtion lainojen avulla. Rajoitusaikojen päätyttyä asunnot ovat vapaasti myytävissä eikä vuokria säännellä.

Kojamossa on osattu kasvattaa omistajille jaettavaa. Toimintatapojen eettisyys on herättänyt välillä kysymyksiä.

Kojamon osinkomiljoonia ihastellessa on hyvä palauttaa mieleen vielä VVO:na toimineen Kojamon ja Y-Säätiön väliset asuntokaupat runsaan viiden vuoden takaa. Kaupassa Kojamo myi Y-Säätiölle (Kiinteistö Oy M2-Kodeille) yhteensä 8631 Ara-vuokra-asuntoa.

Rakennuslehti nosti julkisuuteen kauppoihin liittyneen kummallisuuden. Vuokralaisilta ennakkoon vuokrissa kerätyt korjausvarat eivät siirtyneet kaupassa, vaan jäivät VVO:hon. Kyse oli tiettävästi kymmenistä miljoonista euroista, vaikka tarkkaa summaa ei ole tiedossa.

Lue asuntokaupasta lisää tästä: Ara ei pystynyt estämään erikoista järjestelyä VVO:n ja Y-Säätiön asuntokaupassa

Kojamo hyödynsi laissa ollutta porsaanreikää. Kun yhtiö tyhjennettiin myymällä se kiinteistö kerrallaan, asuntoihin sisältyvä varallisuus ei siirtynyt kaupassa Kojamolta Y-Säätiölle.

Aralla ei ollut vanhentuneen lainsäädännön takia mahdollisuutta estää kauppaa.

Aikaisemminkin on myyty yksittäisiä Ara-kiinteistöjä, mutta koskaan aikaisemmin ei kokonaista yhtiötä ollut Aran mukaan tyhjennetty kiinteistö kerrallaan myymällä.

Ammattiliittojen ja muiden Kojamon omistajille kauppa teki hyvää, sillä yhtiö jakoi vuonna 2016 ylimääräiset osingot. Kaupat toivat omistajille yli 66 miljoonaa euroa lisäosinkoa.

Ara-asunnoistakin Kojamo peri omistajaystävällistä vuokraa. Runsas viisi vuotta sitten julkistettu Rakennuslehden ja MOT:n vertailu osoitti, että Kojamo peri tuetuista asunnoista kovan rahan vuokria.

Vertailussa käytiin läpi VVO:n pitkien rajoitusten alaisten asuntojen vuokrat. Selvitys osoitti karusti, että valtion tuella rahoitettujen asuntojen vuokrat olivat käytännössä vapaarahoitteisten asuntojen markkinavuokrien tasolla. Ero kunnallisten yhtiöiden perimiin vuokriin oli hämmentävän suuri.

Lue lisää vuokravertailusta: VVO perii tuetuista asunnoista kovan rahan vuokria – jopa yli 22 euroa neliöltä

Tätä artikkelia on kommentoitu 10 kertaa

10 vastausta artikkeliin “Kojamossa oivallettiin, miten yhteiskunnan tukimiljardit muutetaan markkinaeuroiksi”

  1. ARA;n rooli voidaan nähdä myös toisinkin, onko se sittenkään niin puhtoinen kun annetaan ymmärtää, siitä on erilaisia mielipiteitä.

    Merkille pantavaa oli, että Koijaamon toimitusjohtaja Jani Nieminen kuin myös ARA;n ylijohtaja Hannu Rossilahti eivät suostuneet MOT;n haastatteluun, sekin kertoo monille melko paljon.

    Paljon tätäkin asiaa, taas kerran, pidetään otsikoissa, joka on toki erinomainen asia. On kuitenkin melko säälittävää, että tälle korruptoituneelle ydintoiminnalle ei saada tehtyä yhtään mitään. Tässä Kojamo casessa mittakaava on aivan järkyttävän suuri, unohtamatta näitä hieman pienempiä yleishyödyllisiä puhalluksia Avara/Avain Yhtiöt, Nuorisosäätiö jne. ja aina näyttää onnistuvan uudestaan. Kysymys on mädästä alasta. Entä Aran todellinen rooli? Olisiko asialle ollut tehtävissä ennakkoon jotain, esimerkiksi valtion toimesta?

    Poliitikot saavat olla myös melko rauhassa (piilossa), muistetaan, että he kuuluvat myös ydinjoukkoon, kun näitä rahoja vuokramarkkinasta ja tavan kansalaisilta otetaan ja sovitusti jaetaan myös poliittisiin tarpeisiin, jotenkin mahdollisuus on järjesteltävä ja politiikka on yksi tärkeä lenkki toiminnassa. Kuinka moni puolue on jakamassa kyseistä likaista rahaa? Niinpä, aika moni. Sitten joku valopää ammattiliitosta keksii tulla ulos ajatuksella ”tämä on tavallisten liittoon kuuluvien ja muutenkin kansalaisten eduksi” sellainen kommentointi alkaa olemaan jo Turtiaisen juttujen tasolla.

    Jäädään odottamaan seuraavaa ja toki sitä seuraavaa…

    1. Suomi on enemmän Venäjän kaltainen maa kun halutaan tunnustaa. Vaikutusvalta on melko pienellä joukolla, kun lasketaan poliittinen puoluekurikin mukaan. Vivahde-ero Venäjään tulee tämänkaltaisissa asioissa enemmän siitä, että Suomessa saa räksyttää reippaasti enemmän, ennen kuin myrkytetään.

      1. Suomessa myrkytys tapahtuu ammatillisella tasolla. Täällä ei todellakaan saa kritisoida omalla nimellään tiettyjä tahoja, jos haluaa edetä urallaan yhteiskunnallisiin tehtäviin.

  2. Ennen kuin pääkaupunkiseudulla otetaan yhtään uutta asukasta niin jo paikkakunnilla asuvilla tulisi järjestää sellaiset elinolosuhteet että ihmiset tulisivat toimeen ilman sosiaalivirastoa tai KELAa.

    Kelan asumistukitilasto on pöyristyttävää luettavaa. Se järkyttää ja herättää kysymyksiä tukitalouden rahavirroista.
    Asumisen tukia maksettiin viime vuonna yhteensä lähes 2,4 miljardia euroa, joten summa on lähes Suomen puolustusmenojen suuruusluokkaa.

    Koko väestöstä noin 15 prosenttia kuuluu ruokakuntaan, jolle maksetaan asumistukea. Helsingissä yleistä asumistukea saa liki 20 prosenttia ruokakunnista. Turussa (24,5%), Joensuussa (24,4%), Tampereella (23,7%) ja Jyväskylässä (23,5%) ovat yleisen asumistuen saajien osuudet vielä suurempia.

    Kela kertoo, että viime vuonna asumistukea sai yhteensä 831 324 henkilöä. Voi hyvin ymmärtää, miksi näin suurille äänestäjämassoille annettua kainalosauvaa ei katkaista.

    Tuesta ottavat osansa suuret asuntosijoittajat Kojamo ja Sato, jotka ymmärrettävästi maksavat omistajilleen osinkoja. Molemmat ovat suurelta osin ulkomaisessa omistuksessa, joten näin iloisesti suomalaisen veronmaksajan rahoja siirretään ulkomaille.

    Asumistuet ovat osa puolisosialistista systeemiä, eikä juuri mikään Suomessa liikahda subventiotta. Tätä nisää eivät ime yksin vuokralaiset, vaan samalla nännillä ovat asuntosijoittajat.

    On syytä ymmärtää, että aiemmin tehdyt tukijärjestelmän muutokset ovat nostaneet asumistuen määrää. Laskennallisesti valtio kuittaa jo kolmanneksen kansan vuokramenoista.

    Sekin on tietenkin tutkittu, että pelko asumistuen menetyksestä vähentää työhaluja. Lyhytaikaista työtä ei kannata ottaa vastaan, koska useat päällekkäiset tulosidonnaiset järjestelmät leikkaavat palkannousun jälkeisiä käteen jääviä tuloja.

    Yhden ei siis kannata mennä töihin, koska toinen maksaa osan asumismenoista. Asumistuessa riittää toden totta korjattavaa.
    Eihän voi mitenkään olla niin, että töiden tekemisestä rangaistaan.

    Miljardeihin noussut asumistuki on esimerkki siitä, kuinka asumisen kalleus lopulta kaatuu veronmaksajien päälle.

    Koko asumistukihässäkkä on kuin täydessä lastissa alamäkeen kulkeva jarruton malmijuna, jolle ainakaan tukitaloutta kasvattava kurjuudesta kannatuksensa ammentava punavihreä kansanrintamahallitus ja politrukkikaarti ei edes yritä löytää pysäyttäjää.

    Toki fiksuimmat politrukit ymmärtävät että koko hässäkkä tulisi räjäyttää alkutekijöihinsä, mutta kun siinä menee kannatus ja työpaikka

  3. Yleishyödyllisyyden nimissä on tehty kyseenalaista rahaa järjetön määrä. Ihan ensimmäisenä täytyisi uskaltaa tutkia vilpittömästi ARA;n toiminta ja yleishyödyllisyysstatuksen omaavat yritykset. On myös yleishyödyllisyysstatuksen omaavia, jotka tekevät myös RS/omistusasuntotuotantoa.

    Puhdasta yleishyödyllisyyttä asuntomarkkinasta on vaikea enää löytää. Mikä osuus ARA;lla on ollut aikojen saatossa tähän kehitykseen?

    1. Työläisasuntojen rakennuttajasta ay-liikkeen rahantekokone

      Kirjoitin korruptiota käsittelevään historiikkiini, Rakentamisen musta kirja, Kojamon synnystä näin:
      https://www.rakennuslehti.fi/2016/10/rakentamisen-musta-kirja-rotosherroja-ja-kartellien-solmijoita/

      2000-luvulla ay-liikkeen perustama VVO:kin päätti muuttua kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen asuntorakennuttajasta puhtaaksi kiinteistösijoittajaksi. Sosiaalisen asuntotuotannon takuumies Benn Grass joutui vuonna 2004, vain 59 vuoden iässä, väistymään johdosta markkinahenkisempien tieltä. Tilalle tuli Skanskan asuntogryndaustoiminnan vetäjä Olli Salakka.

      Ammattiliitot unohtivat nopeasti sen, että yleishyödyllisen yhteisön tarkoitus oli ollut tuottaa jäsenille kohtuuhintaisia asuntoja eikä verottomia osinkoja ay-liikkeelle.

      Vuonna 2015 VVO (nykyinen Kojamo) ilmoitti luopuvansa kokonaan yleishyödyllisyydestä. Saton tavoin se halusi olla pelkkä kiinteistösijoitusyhtiö.

      (Taustalla väitetään olleen se, että kun Antti Rinnettä ei valittu VVO:n toimitusjohtajaksi, päätti hän tehdä siitä ay-liikkeen rahastusautomaatin.)

      VVO:n vuokrat ovat Rakennuslehden selvityksen mukaan olleet paikoin jopa markkinahintaisia vuokria korkeammat. Siitä hyvästä Rakennusliitto muiden ay-liittojen kanssa on kerännyt muhkeat verovapaat osingot, joista on voitu jakaa vaalitukea vasemmistopoliitikoille. Heille pohdinta siitä, onko VVO:n tehtävä tuottaa kohtuuhintaisia asuntoja liittojen jäsenille vai omistajien kautta esimerkiksi vaalitukea heille itselleen, ei ole ollut vaikea. Millä muulla kuin Rakennusliitolla olisi ollut varaa käyttää varapuheenjohtajansa eurovaalikampanjaan yli 100 000 euroa?

      Ainoastaan naisvaltaisia ay-liittoja ristiriita puheiden ja tekojen välillä on hävettänyt, mutta se ei ole johtanut sisäistä keskustelua pidemmälle. Aran syksyllä 2016 esittämään moitteeseen siitä, että asukkailta keräämiä korjausrahoja ei saisi jakaa omistajille ylimääräisenä osingonjakona, VVO:n johto vastasi uhkaamalla sitä kanteella maineensa lokaamisesta.

      Yhtenä skenaariona on esitetty, että tällä hetkellä VVO:sta otettavat osinkotuotot maksimoidaan, jotta naisvaltaiset liitot voisivat myydä osakkeensa ja esittää sitten parkunsa kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puutteesta.

      Edellisen hallituksen asuntoministeri Pia Viitanen (sd) piti VVO:n 45-vuotisjuhlissa puheen, jossa hän ei millään tavalla kyseenalaistanut VVO:n irtautumista juuriltaan. Sen sijaan hän kehui perustaneensa valtion oman asuntorakennuttajayhtiön A-Kruunun, jonka tehtävänä olisi tuottaa kohtuuhintaisia asuntoja. Siis niitä, joita VVO ei enää tuottanut.

      Saton muutoksesta markkinahenkiseksi pörssiyhtiöksi kirjoitin näin:

      Satossa muutos Sosiaalisesta Asuntotuotanto Satosta nykyiseksi kiinteistösijoitusyhtiöksi tapahtui jo 1990-luvulla. Asuntohallituksen seuraaja Asuntorahasto yritti jarruttaa tätä epätoivottavana pitämäänsä kehitystä, mutta turhaan.

      Muutos alkoi jo vuonna 1991, kun Polarin kiinteistösijoitusyhtiö Ferendan toimitusjohtaja, ekonomi Ilpo Saarinen siirtyi Keskus-Saton toimitusjohtajaksi. Rakennuslehden Mikko Kortelainen kysyi Saariselta heti, tarkoittaako nimitys sitä, että asuntorakentaminen onkin kiinteistöbisnestä.

      ”Ei. Asuntorakentaminen ei minusta voi olla kiinteistöbisnestä, koska siinä puhutaan kuitenkin tietyistä elämisen perusarvoista”, Saarinen vastasi.

      Hänen oma toimintansa kertoi kuitenkin toista.

      Saarisen irtisanottiin Satosta, kun Asuntorahasto ei hyväksynyt hänen suunnitelmiaan rahastaa arava-asunnoilla. Saarisen tavoitteena oli jopa viedä Sato pörssiin.

      Erkka Valkila karisti Satosta sosiaalisuuden

      Saarisen seuraaja vuonna 1998 oli ”vanhan liiton” aravamies Matti Sarnela, mutta pian hänet korvasi markkinahenkinen Erkka Valkila, hänkin Polarista. Valkila lähti viemään Satoa kohti pörssiä, mikä oli ollut Saarisenkin tavoitteena.

      Taustatukea tuli siitä, että Saarisen 1990-luvulla tekemät järjestelyt todettiin jälkikäteen ihan laillisiksi.

      Olen kertonut myös näiden yhtiöiden poliittisista taustoista jutussa Polar-Sato ja Haka-VVO hallitsivat rakenteellisen korruption.
      https://www.rakennuslehti.fi/2016/11/polar-sato-ja-haka-vvo-hallitsivat-rakenteellisen-korruption/

      Samanlaista yhteisten rahojen siirtoa yksityisiksi rahoiksi tapahtui myös demareita lähellä olevassa Riihi-Säätiössä. Siihen puuttui tuomioistuinkin, mikä näissä tapauksissa on jo aikamoista taitamattomuutta.

      Perttu Likun ”puhallus” olisi liiketalouden väitöskirjan aihe jollekin tutkijalle, joka voisi hakea yhtymäkohtia siihen vaikka Jeltsinin ajan Venäjästä.

      Keskustan vaalirahasampo Nuorisosäätiö ja puolueen entinen suurtukija Tarveasunnnot osoittavat, että kaikki isot puolueet ovat olleet näissä puuhissa sulassa sovussa mukana. Sitä sanottiin maan tavaksi.

  4. Asuntojen hinnoista on otettavissa helposti 25% pois. Samalla korjaantuu vuokramarkkinakin asumiselle inhimillisempään suuntaan.

    Rakennusalan rakenteet ovat aivan järjettömiä. Asian voi ilmaista monellakin eri tavalla, mutta käytetään tällä kertaa ilmaisua katetta katteen perään, se kuvastaa sitä miten väärälle ja kalliille raiteelle toiminta on noin 30 vuodessa saatu rakennettua. Pääurakoitsijalla ei todelliseen vastuuseen nähden ole oikeastaan kuin ”sijoittajan rooli” hankkeissa. Varsinainen työntekeminen on alihankintasektorilla ja pääurakoitsija on puolivastuuton sijoittaja järkyttävän raskaalla organisaatiolla siinä välissä ennen maksajaa.

    Konsulttiala kasvaa vastaavalla tavalla ilmapalloksi koko ajan. Katsokaa nyt hyvät ihmiset myös keskisuurten ja isojen konsulttitoimistojen organisaatiorakenteita, ne ovat ilmaa (tyhjän toimittajaa) puolillaan, joiden palkka on näillä rakennushankkeilla rahoitettava. Jatkuvan kehityksen periaatteella saamme koordinaattorin aina silloin tällöin lisää tai mallinnuspakon tai ilmastopakon tai pakon kun jotakin pitää pelastaa ja laatua varjella. Aivan älyvapaata touhua kokonaisuuden kannalta.

    Sitten tulee kiinteistösijoittajat AVARA, NREP, lukematon määrä muita ja lisää tulee, toki osa näistä menee konkurssiin, kun rahat katoavat ulkomaille tms. Nämä ovat puhtaita välistä ottajia vailla mitään sen enempää. Aivan tyhjiä toimijoita välissä ja kallistava välikäsi markkinassa. Joku akateeminen eläkeikää hipova johtajahenkilö saattaa väittää, että niillä on rahaa tuotavaksi markkinaan ja rakentamiseen, mutta se on paskapuhetta, että se raha auttaisi Suomalaista asuntomarkkinaa millään tavalla, päin vastoin, se vääristää sitä entisestään. Asuntojen rakentamisen ideologia on aivan hukassa.

    Kun kaiken tämän avaa palasiksi, ei tarvitse olla erityisen terävä kynä kun tajuaa, että tämähän on aivan järjetöntä touhua. Kaikki ottavat siivua välistä ja mielellään ilman vastuuta.

    Eikä siinä vielä kaikki, rakennusala pohtii, saataisiinko halvempia asuntoja jättämällä kerrostaloista parvekkeet pois tms. kun on niin kallista. Punnataan ns. aivan väärää pilkkua, niin kuin alalla on ollut tapana.

  5. Häikäilemätöntä bisnestä yhteiskunnan rahoittamilla asunnoilla. Kaiken lisäksi vuokrataso kohtuuttoman korkealla tasolla, kun ajattelee mihin tarkoitukseen asunnot on alunperin tarkoitettu; nuorille perheille ja vähävaraisille.

  6. Valtion antamien vanhojen ”tukimiljardien” osalta unohtuu usein, että kyse oli lainoista, joista otettiin aikoinaan hyvin pitkään +1% lisäsiivu rahoittajalle (ara ei kyennyt kertomaan mihin käytäntö perustui). Järjestelmä on toki elänyt paljonkin. Nykyiset ara-korkotukilainathan ovat valtion kannalta sellaisia, ettei niihin ole 2007 jälkeen ole edes varattu valtion talousarviossa varoja. Korkotukea ei siis ole annettu.

    Lainat ja ”tukimiljardithan” on maksettava joskus takaisin – toisin kuin avustukset, joita mm. opiskelija-asuntojen rakennuttajat saavat (suhdanneluonteisina myönnetty jopa 20 % toteuttamiskustannuksista).

    Ilmeisesti Kojamon ja VVO:n olisi pitänyt hoitaa omaisuuttaan huonosti, niin sitten kaikki olisi ollut hyvin ja kunnossa ? Tämä tulee vääjäämättä mieleen näistä toimittajien vanhojen (herraseurojen) muistelusta.

    Kaupunkien vuokranmäärittelyperusteistakin voidaan olla montaa mieltä. Korjausvaraukset ovat usein todella alhaisia ja se ei voi olla näkymättä asumisen arjessakin.

    Kojamon ottaminen tikunnokkaan on historiatausta tuntien aika mustavalkoista. Kannattaisi ainakin kuvata myös mitä valtio on tienannut näillä vanhoilla tukijärjestelmillä.

Jätä kommentti

Viimeisimmät näkökulmat