Hintikka jatkoi yhtiössä Kauko Rastaan aloittamaa työtä ja kehitti Polarista rakentamisemme lippulaivan 1980-luvulla. Ajan tavan mukaan rakentamisen ja politiikan, erityisesti idänkaupan ja aluerakentamisen, suhteet olivat tuohon aikaan läheiset. Niiden turvin oli aloitettu muun muassa Kostamuksen rakentaminen ja suuret aluerakennuskohteet, joita Sato/Polar teki erityisesti Espoossa.
Hintikka jatkoi Rastaan vaalimia suhteita politiikan huipulle. Helsingissä porvarillisen Polarin ja sen vasemmistolaisen vastineen Hakan yhteistyö herätti kilpailijoissa kateutta. Kesken jääneeksi yhteishankkeeksi jäi muun muassa Jumbon alueen eli Vantaanportin rakentaminen.
Yhteiskunnallista aktiivisuutta Hintikka osoitti jo 1970-luvulla, kun hän oli vielä Lemminkäisen toimitusjohtaja. Hän vaikutti Nokian Kari Kairamon ja keskustan Paavo Väyrysen ympärille syntyneessä vaikuttajaryhmässä teollisuuspolitiikkamme ja idänkauppamme suuntaviivoihin. Ryhmään kuuluneet teollisuusjohtajat olivat keskeisiä Väyrysen vaalityön ja Ahti Karjalaisen presidenttiaikeiden tukijoita, jotta idänkauppa olisi saatu jatkumaan entisellä clearing-pohjallaan.
Yritteliäisyyden kannustaja
Harri Hintikka oli pidättyväinen tuomaan omaa persoonaansa esiin haastatteluissa. Hän avautui kuitenkin sen verran 1990-luvun alussa, että kertoi Rakennuslehdelle, että laulamisen ohella hänen musiikkiharrastuksiinsa kuului klassisen musiikin ja jazzin kuuntelu. Lukemisekseen hän valitsi historia- ja tietokirjallisuutta. Kesän ykkösharrastus oli purjehtiminen ja talvella hiihtäminen.
Hän oli johtajana valmentaja jo ennen kuin tuo johtamistermi vielä edes oli yleisessä käytössä. Hän sanoi heittävänsä pallon alaisilleen. ”Alaiset saavat toimia hyvin itsenäisesti. Tärkeintä johtamisessa on, että pystyy motivoimaan ihmiset työskentelemään tavoitehakuisesti ja siinä mielessä tehokkaasti.”
Tämä Hintikan johtamisfilosofia tuotti pitkään kadehdittavan hyvää tulosta. Hän sitoutti Polarin noin 40 tytäryhtiön ja yrittäjäyhtiön johtajat tekemällä näistä yrittäjiä pienellä omistusosuudella. Tätä samaa mallia Lemminkäinen käytti viime vuoteen saakka.
1980-luvulla Polar oli rakennusalan kiistaton ykkönen ja asuntojen gryndauksessa ja kiinteistöjen kehittämisessä esikuva muille. Se oli myös ensimmäinen rakennusliike, jonka kohdalla alettiin kysyä, onko mielekästä unohtaa urakointi ja keskittyä asunto-ja kiinteistögryndaamiseen. Hyvää tulosta tuo strategia kuitenkin tuotti samaan aikaan, kun esimerkiksi YIT paini suurissa ongelmissa.
Ongelmia tuosta alaisiin luottamisesta tuli vasta, kun suhdanteet muuttuivat rajusti 1990-luvun alussa, jolloin Hintikka itse oli jo alkanut tähdätä rakennusalaa korkeampiin teollisuus- ja pankkitehtäviin. Tiukasti keskusjohtoisissa yrityksissä, kuten YIT:ssä, toiminnan jarruttaminen ja karsiminen onnistui nopeammin kuin yrityksessä, jossa aluejohtajilla oli suuri valta tehdä itsenäisiä päätöksiä.
Hintikka joutui jättämään Polarin 1993 yrityksen ajauduttua velkasaneeraukseen. Kiinteistölama oli romahduttanut Polarin taseen ja maksuvalmiuden jo syksyllä 1992. Polaria ei voitu päästää kuitenkaan konkurssiin, sillä se olisi vahingoittanut myös sen suuriomistajia Repolaa, SOK:ta, Metraa ja Partekia, joista osa oli siirtänyt ongelmakiinteistöjäänkin Polariin.
Lemminkäisen Heikki Pentti oli tehnyt pienen nurkanvaltauksen kilpailijassaan, mutta tuon siirron tarkoitusperät eivät koskaan selvinneet.
Kansainvälistymisen hyvä alku sokaisi
Polar teki vuonna 1992 tappiota 1,7 miljardia markkaa (4,7 miljardin liikevaihdolla) eli 350 miljoonaa enemmän kuin mitä konserni oli tehnyt voittoa Hintikan pääjohtaja-aikana 1986-1991. Pelkästään ulkomaan toiminta oli 800 miljoonaa markkaa tappiolla.
Vielä paria vuotta aiemmin Hintikka oli suunnitellut Hakan johdon kanssa YIT:n jakamista. Lemminkäistäkin hän oli yrittänyt saada osaksi Polaria olleessaan vielä Lemminkäisen toimitusjohtaja.
Lemminkäisen palveluksessa hän oli vuosina 1967-1982 aloittaen betonituoteollisuuden johtajana. Kasvuhakuisuus ja kansainvälisyys olivat leimallisia jo silloin Hintikalle. Hän laajensi toimintaa talonrakentamiseen ostamalla Palmbergin, ja vientipuolella päänavauksia olivat Kostamuksen tietyöt ja Nigeriaan meno. Kostamuksesta tulleet jättivoitot kannustivat suomalaisia rakennusyrityksiä laajentamaan vientitoimintaa edelleen ja kotimaassa seurauksena oli valtava yritysostojen sarja, jossa suuret liittivät itseensä valtaosan keskisuurista maakunnallisista rakennusliikkeistä. Polar oli tässä yksi aktiivisimmista.
Polarin aikana Hintikka rakensi Neuvostoliitossa muun muassa silmäklinikoita ja kaukomailla yksi näyttävimmistä hankkeista oli osallistuminen Bagdadin, sinänsä raskaaksi osoittautuneen, konferenssipalatsin rakentamiseen.
Lama iski nopeasti, sillä vielä 1991 vuosikertomuksessa Hintikka oli arvioinut Polarin vuoden 1992 tuloksen olevan voitollinen.
”Rakentamisen nykytilaa ja lähitulevaisuutta ei ole syytä liiaksi dramatisoida”, hän kirjoitti.
Rakennusalan ykkösmiehen arvioilla oli niin paljon painoarvoa, että Helsingin Sanomat kirjoitti, että Hintikalla on varaa olla dramatisoimatta, sillä Polar näyttää tikittävän tasaisesti tulosta olivatpa ajat hyvät tai huonot. Jälkikäteen nähtiin, että omaisuuserissä oli ollut jo jo silloin valtavasti yliarvostusta.
Polar oli hankkinut kiinteistöjä lisää vielä siinä vaiheessa, kun muut olivat jo niistä luopumassa. Valtavaa tyhjien asuntojen varastoa ja alennusmyynnistä kieltäytymistä. Hintikka perusteli Rakennuslehdelle 1990-luvun alussa vuoden 1986 kokemuksilla: kun muut olivat säikähtäneet taantumaan ja laskeneet hintoja, Polar oli pitänyt ne ennallaan, antanut varastojen kasvaa ja myynyt asunnot sitten entistä kovemmilla voitoilla eteenpäin taantuman loputtua. Hän uskoi, että näin tapahtuisi uudelleen. Taantuma syveni kuitenkin nopeasti lamaksi ja kesti peräti kuusi vuotta, mitä moni muukaan raskaan taseen kuormittama yhtiö ei kestänyt.
Lama kariutti Hintikan ja Polarin suuret suunnitelmat nousta merkittäväksi kansainväliseksi rakentajaksi ja kiinteistöjen kehittäjäksi. Euroopasta ja Amerikasta oli ollut helppo saada liikevaihtoa ja kiinteistöomaisuutta rahaa viemällä. Hintikka oli vielä vuonna 1992 kansainvälistä toimintaa harjoittavien eurooppalaisten rakennusliikkeiden järjestön puheenjohtaja.
Hintikka ei ollut ollut näine kansainvälistymissuunnitelmineen yksin, sillä myös Hakan, Partekin ja Lohjan strategiana oli ollut kasvaa ulkomailla yritysostoilla. Laman myötä seuraus oli täysin päinvastainen eli suomalaisen rakennusteollisuuden polkumyynti ulkomaille. YIT:ssä kansainvälisen toiminnan riskit oli opittu kantapään kautta jo 1980-luvun alussa ja lopussa.
Polarista Hintikka siirtyi hetkeksi KOP:in palvelukseen rakennusalan konsultiksi. Seuraava työnantaja oli amerikkalainen liikekumppani BEK. Samasta yhtiöstä tulleen uuden toimitusjohtajan Kullervo Matikaisen paluu Suomeen myrskyisien YIT-vuosien jälkeen jäi lyhyeksi, sillä Polarin omistajat eivät hyväksyneet Matikaisen suunnitelmia jatkaa ennallaan rakennustoimintaa vaan sen karsimista sai hoitaakseen Hakasta tullut juristi Arto Ihto. Ensimmäiseksi lopetettiin koko kansainvälinen rakennustoiminta.
Kiinteistöjä hallinnoinut Polar-kiinteistöt on nykyisin saksalaisessa omistuksessa. Jäljelle jääneen rakennustoiminnan osti vuonna 1998 Skanska, joka oli tullut Suomeen palkkaamalla konkurssin tehneen Hakan vetäjät. Hintikka itse oli taustavaikuttajana sille, että toinen ruotsalaiskonserni, Peab, tuli Suomeen.
Jutun lähteinä on käytetty Rakennuslehden ja Helsingin Sanomien arkistoja.
Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa
4 vastausta artikkeliin “Polarin Harri Hintikka on kuollut”
Lasse Lehtinen kirjoitti äskettäin Suomen Kuvalehteen kriittisen arvion Urho Kekkosesta. Hän päätti sen kuitenkin sanoihin: kaikesta kirjoittamastani huolimatta hän oli suurmies. Tämä samaa koskee pitkälti myös Harri Hintikkaa. Hintikan johtama Polar oli monessa asiassa edelläkävijä, samalla tavalla kuin toinenkin suuressa lamassa hävinnyt rakennusliike Haka. Jälkiviisaana voi tietenkin sanoa niin HIntikasta kuin monesta muustakin suuresta yritysjohtajasta, että jos he ja heidän visionsa ja maailmanvalloitushalunsa olisivat olleet pienempiä, niin aika monilta vaikeuksiltakin olisi vältytty. Viittaan tässä esimerkiksi Partekin ja Lohjan johtajien yltiöpäisiin ostoreissuihin ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa, tai myöhempiiin metsäyhtiöiden ja Soneran vastaaviin operaatioihin. Niistä syntyi hienoja sankaritarinoita, mutta myös savuavia raunioita.
Harri Hintikan entisenä alaisena Lemminkäinen Oy:n palveluksessa (vuodesta 1971 siihen asti kunnes Harri yhtiön jätti) , totean että Harri Hintikan kauaskantoisin saavutus oli kyllä yhtiön kansainvälistäminen 70-luvun alusta lähtien . Hintikka oli äärimmäisen tarmokas liikkeenjohtaja ja vahvan henkilökohtaisen esimerkin näyttäjä.Kansainvälistymisen seurauksena yhtiön kilpailukyky tehostui valtavasti, ja yhtiö myös kasvoi ja jäi henkiin, toisin kuin myöhemmin kansainvälistymisensä aloittaneet urakoitsijat, esimerkiksi Haka.
Hintikan – ja yhtiön – saavutuksen arvoa ei yhtään vähennä se, että yhtiön eräässä – ei ainoassa – jättihankkeessa (Bagdadin Konferenssipalatsi) tuli epäonnistuminen – vastapainoksi tuli paljon enemmän erinomaisia onnistumisia.
Lemminkäisen kansainvälinen toiminta kannusti rakennusalaamme laajemminkin kansainvälistymään. Suomesta johdetun rakennusteollisuuden kansainvälinen toiminta onkin liikevaihdoltaan jo enemmän kuin kotimaan uudisrakentaminen , kun se 70-luvun alussa oli käytännössä olematonta. Tuoteteollisuus on myös hyötynyt merkittävästi Lemminkäisen ja muiden urakoitsijoiden pioneerityöstä . Esimerkiksi Partekin betoniteollisuuden hankkima vahva asema Euroopassa oli suoraa seurausta suomalaisten urakoitsijoiden palveluksessa hankitun kansainvälisen osaamisen soveltamisesta – kokonaan eri asia on, että Partekin omistajat päättivät sitten rahastaa ao. osaamisen ja siihen liittyvän tuotantokapasiteetin konepajateollisuutensa hyväksi.
Toisin kuin Seppo Mölsä muistaa Polarin rakennustoiminta ei päättynyt Harri Hintikan eroamiseen yhtiöstä, vaan Polar-Rakennus Oy jatkoi saneerausohjelman mukaisesti toimintaansa aina vuoden 1998 syyskuukuuhun asti, jolloin Skanska Oy osti Polarin rakennusliiketoiminnan.
Kiitoksia hyvästä muistista.
Tammivuoren täsmennys on paikallaan paitsi, että en kirjoittanut, että rakennusliiketoiminta olisi loppunut heti Hintikan lähdön jälkeen. Uusi toimitusjohtaja Kullervo Matikainen joutui ensimmäisenä lopettamaan koko ulkomaisen rakennustoiminnan mm. Venäjällä ja Ukrainassa. Rakennus- ja kiinteistötoiminta erotettiin toisistaan, ja kun rakentaminen vuonna 1998 myytiin Skanskalle, oli sen liikevaihto runsaat 800 miljoonaa markkaa.
Hintikastakin olisin voinut mainita, kuten Jouko Rantanen ystävällisesti muistutti, että hän ei jäänyt toimettomaksi, vaan oli muun muassa vaikuttamassa siihen, että Peab tuli Suomeen. Pitkäaikainen sairaus kuitenkin rajoitti hänen toimintaansa yritysmaailmassa.