Peruskorjaus on elinkaariedullinen ilmastoteko, kertoo tuore tutkimus -silti Suomessa purkutahti kiihtyy

Tampereen yliopiston ja VTT:n tutkimus osoittaa, että peruskorjaus on hiilijalanjäljen ja elinkaaritalouden kannalta parempi ratkaisu kuin purkaminen ja uuden rakentaminen. Edes puurakentaminen ei ole korjaamista parempi vaihtoehto ympäristön kannalta. Lisäksi se on kallista.

Heteniityn koulu Helsingin Vuosaaressa oli esimerkkinä, kun tarkasteltiin laskennallisesti koulun purkamista ja uudisrakentamista toisiinsa hiilijanjäljen ja elinkaarikustannusten kannalta. Korjaaminen kannattaa lähes aina ja sitä puoltaa paitsi pieni hiilijalanjälki myös kaupunkikuvalliset syyt.

Suomessa puretaan vuosittain noin 4000 rakennusta.  Vaarassa ovat erityisesti vanhat koulut ja 1970-luvun kerrostalot, mutta onpa Helsingissä pantu segregaation torjumisen nimissä purkulistalle myös 1990-luvulla rakennettu Meri-Rastilan osa. Purkamalla tiivistämistä on perusteltu myös ilmastonmuutoksen torjunnalla. Euroopan toiseksi kerrostalovaltaisimpaan maahan niitä halutaan lisää ja yhä korkeampina.

Valtaosa purkamisista tehdään suurissa kaupungeissa. Tampereella purettujen rakennusten volyymi vastaa neljäsosaa uudisrakentamisen volyymista, kun keskiarvo Suomessa on kymmenesosa. Purkuun jo päätyneiden rakennusten lisäksi rakennuskanta pitää sisällään runsaasti tyhjillään olevia ja vajaakäyttöisiä rakennuksia, joiden kohtalo on vielä avoin.

Toinen innokas purkaja on Rovaniemi, joka tunnettiin sodan jälkeen Suomen moderneimpana kaupunkina, koska kaikki talot olivat uusia. Ehkä juuri siitä syystä niille ei ole  nähty historiallista arvoa.

Korjaaminen kannattaa lähes aina

Tampereen teknillinen yliopisto on tehnyt yhdessä VTT:n kanssa selvityksen Purkaa vai korjata?. Se osoittaa kuinka järjetöntä sekä kustannusten että Suomen ilmastotavoitteiden kannalta turha purkaminen on.

”Peruskorjaus on ilmastoystävällisempi vaihtoehto kuin uudisrakentaminen. Sitä se on myös niissä tapauksissa, joissa uudisrakennus tehtäisiin puusta”, dosentti Satu Huuhka Tampereen yliopistolta kertoi vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaarissa.

VTT:n Terttu Vainion mukaan myös elinkaarikustannukset puoltavat peruskorjausta.  ”Uuden rakennuksen rakentamiselle löytyy kuitenkin myös hyväksyttäviä perusteita, kuten rakenteelliset vauriot, erittäin vakavat terveyshaitat tai tontin hyödyntämätön potentiaali”, hän sanoi viime syksynä Rakennuslehden haastattelussa.

Rakennus matalaksi ja tilalle uusi vai pitäisikö korjata? VTT:n Terttu Vainiolla on vastauksia hiilijalanjälkeen ja muihin alan kysymyksiin

Tapaustutkimusten kohteina olivat 1950-luvun ja 2010-luvun koulujen peruskorjaus ja mahdollinen laajennus. Koulut, joiden tietoja selvityksessä hyödynnettiin, ovat Helsingin Vuosaaressa ja Tampereen Tesomassa.

1970-luvun asuinkerrostalo, jonka korjaamista ja lisäkerrosten rakentamista verrattiin purkamiseen ja uudisrakentamiseen on Helsingin Malmilla. Tätä selvitystä ei voi täysin yleistää, koska näin raskasta korjausta kannattaa Suomessa tehdä vain arvokkaimmilla alueilla, jotta se olisi kannattavaa.

Kouluvertailuissa tarkasteltiin peruskorjauksen vaihtoehtona koulun purkamista ja uuden rakentamista joko betonista tai puusta (CLT). Vaihtoehtona oli myös peruskorjaus ja koulun laajennus puurakenteisena ja sille vaihtoehtona ison koulun rakentaminen betonista tai puusta.

Peruskorjaus on tutkimuksen mukaan ilmastoystävällisempi ja elinkaaritaloudellisempi vaihtoehto kuin uusi koulu riippumatta koulun koosta tai siitä rakennetaanko uusi koulu puusta tai betonista.

Pienen koulun peruskorjauksen hiilijalanjälki on 50 vuoden tarkastelujaksolla 4 prosenttia pienempi ja elinkaarikustannukset 15 prosenttia vähemmän kuin purkamisen ja uuden betonirakenteisen koulunrakennuksen. Puurakenteisen uudisrakennuksen päästöt alittavat peruskorjatun koulun päästöt 30 vuoden kohdalla. 50 vuoden tarkastelujaksolla puurakenteisen koulun päästöt ovat 5 prosenttia pienemmät kuin peruskorjatun koulun.

Puun käyttö rungon rakennusmateriaalina vähentää hiilipiikin suuruutta lähes kolmanneksella betonirakennukseen verrattuna. Hiili-investoinnin takaisinmaksuaika on Huuhkan mielestä puukoulullakin kuitenkin liian pitkä, sillä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta nopeat keinot ovat arvokkaampia kuin vasta vuosikymmenten päässä toteutuvat.

Suuren koulun eli peruskorjauksen ja betonirakenteisen laajennuksen hiilijalanjälki on 50 vuoden tarkastelujaksolla 8 prosenttia pienempi ja elinkaarikustannukset 6 prosenttia matalammat kuin purkamisen ja uuden betonirakenteisen koulun. Peruskorjaus ja laajennus on vähähiilisempi vaihtoehto koko elinkaaren ajan myös puurakenteisia vaihtoehtoja tarkasteltaessa.

VTT:n laskelmien mukaan uuden rakennuksen elinkaarikustannukset ovat 17 prosenttia korkeammat kuin peruskorjauksen. Peruskorjauksessa investointien osuus on lähes 60 prosenttia ja uuden rakennuksen rakentamisessa lähes 70 prosenttia elinkaarikustannuksista. Uudisrakennuksen säästöt energiakustannuksissa eivät riitä kuromaan eroa peruskorjattuun rakennukseen tarkastellussa 50 vuodessa.

Vertailu tehtiin vain betonikoululle. Puukoulun osalta hintaero olisi vain kasvanut, sillä puurakentaminen on Vainion mukaan betonirakentamista kalliimpaa. Esimerkiksi Keravanjoen koulussa hirsivaihtoehto osoittautui YIT:n vertailussa liian kalliiksi ja koulu rakennettiin betonirunkoisena ja puuta on käytetty lähinnä vain julkisivussa.

Tutkimuksissa ei ollut mukana hybridivaihtoehtoa eli sitä, että uudisrakennus olisi tehty vanhojen perustusten päälle, jolloin olisi säästetty iso määrä betonia.

Seminaarissa Huuhkalta kysyttiin sitä voisiko neliöiden sijaan vertailukohtana olla oppilasta tai käyttäjää kohden laskettu hiilijalanjälki. Ajatuksena oli, että uusi rakennus voisi olla toiminnallisesti vanhaa parempi ja tilankäytöltään tehokkaampi.

Huuhkan mukaan tutkimuksessa käytetyt koulut olivat tilatehokkuuksiltaan samanlaiset. Tutkijat eivät löytäneet kovaa dataa sen tueksi, että uudiskoulut todella olisivat vanhempia tilatehokkaampia.

(Oikaisu: Alun perin jutussa luki, että Huuhkan mukaan kouluvertailussa tällaisia toiminnallisia eroja ei havaittu. ”Uudessa arkkitehtuurissa  on usein esimerkiksi korkeita ja näyttäviä aulatiloja, eikä pelkkää puhdasta toiminnallisuutta.”)

Rakennuksen peruskorjaamista purkamisen ja uudisrakentamisen sijaan voivat puoltaa myös rakennuksen merkittävyys maisemassa, kaupunkikuvassa tai alueen historiassa tai sen arkkitehtoniset arvot. Esimerkiksi tutkimuksessa mallina käytettyä 1950-luvulla valmistunutta  Heteniityn koulua Helsingin  Vuosaaressa voidaan pitää tällaisena rakennuksena. Helsingin keskustassa taas monia arvorakennuksia on korjattu kaupunkikuvallisista syistä, vaikka uudisrakentaminen olisi voinut tulla edullisemmaksi. Arvotalojen arvo on näkynyt myös erittäin korkeina myyntihintoina eli ostajat ovat arvostaneet vanhat julkisivut moderneja korkeammalle.

Elementtikerrostaloon lisäkerroksia puusta

1970-luvun kerrostalon toimenpidevaihtoehtoina tarkasteltiin helsinkiläisen nelikerroksisen talon peruskorjausta ja kahden lisäkerroksen rakentamista puusta sekä sille vaihtoehtona purkamista ja uuden kuusikerroksisen betonirakennuksen rakentamista. Näille oli tehty hiilijalanjälkilaskelmat jo aiemmin.

Rakennusala tarvitsee kiertotalousmallia

Vaikka peruskorjauksen korjausaste on tapauksessa poikkeuksellisen suuri ja lisäkerrosten rakentamisen osalta se vastasi uudisrakentamista, on se hiilijalanjäljeltään 26  prosenttia ja elinkaarikustannuksiltaan 15 prosenttia edullisempi vaihtoehto kuin purkaminen ja uuden betonikerrostalon rakentaminen.

Tulosten yleistettävyyttä hankaloittaa se, että Suomessa löytyy vain harvoja 1970-luvun alueita, missä näin hintaviin hankkeisiin kannattaa ryhtyä. Esimerkiksi VVO teetti jo 1990-luvulla Imatralle vastaavanlaisen puisen lisäkerroskokeilun, mutta kovin montaa vastaavaa ei ole tehty.

Helsingissä suunnitellaan radikaalia kasvojenkohotusta 70-luvun lähiöön – Mutta mitä kunnianhimoiset suunnitelmat tulevat maksamaan?

Puurakenteisia lisäkerroksia voi perustella niiden keveydellä eli ne rasittavat vanhaa runkoa vähemmän kuin betonirakenteiset. Toisaalta niiden rakentamiskustannuksia voivat nostaa merkittävästi puuhun kohdistuvat paloturvallisuusvaatimukset, jotka edellyttävät automaattista sammutusjärjestelmää.

Tarkoituksenhakuisia tutkimuksia varottava

Huuhka varoittaa, että hiilijalanjälkivertailuja ei  pidä tehdä tarkoitushakuisesti niin, että haetaan perusteluita purkamiselle. Esimerkiksi monet energiataloutta parantavat toimenpiteet on mahdollista tehdä myös peruskorjattavaan kiinteistöön.

Purkaminen saadaan näyttämään kannattavalta myös, jos muutetaan mittausperusteita eli sijaan tarkastellaankin hiilijalanjälkeä asukasta. Silloin hyvällä sijainnilla olevan matalan rakennuksen purkamista voidaan perustella sillä, että hyvistä liikenneyhteyksistä pääsee nauttimaan paljon suurempi määrä ihmisiä.

Kannattaako korjata vai purkaa ja täydennysrakentaa? A-Insinöörien selvitys yllättää

Huuhkan mukaan on harhaanjohtavaa esittää hiilipäästöt yhtenä könttänä, jolla sitten perustellaan purkamista. Yhdessä kirjallisuustapauksessa uudisrakentamisen hiili-investoinnin takaisimaksuajaksi saatiin 60 vuotta. Suomessa purettavien talojen keski-ikä on 50 vuotta, joten mitään luvatuista ilmastohyötyjä ei ehkä ehditä saavuttaa.

Huuhkan mukaan vertailu hiilijalanjälkivertailu on syytä esittää aina ajan funktiona, jolloin hahmotetaan purkavan uudisrakentamisen hiili-investoinnin takaisinmaksuaika. Jo 30 vuoden takaisinmaksuaika on liian pitkä.

Takaisinmaksuaikaa ei voi arvioida suoraviivaisesti niin, että tietyn vuoden jälkeen uudisrakentaminen tulee edullisemmaksi ja ero kasvaisi sitten vakiona. Laskelmissa on otettava huomioon myös se, että energiantuotannon päästöt laskevat, jolloin käytönaikaisen energiankulutuksen merkitys vähenee ajan myötä. Tähän perustu ympäristöministeriön laskentaohjekin.

Oikaisu 5.5.: Viimeisessä käyrässä peruskorjaus ja purkava uudisrakentaminen ovat vaihtaneet paikkaansa. Ylempi käyrä kuvaa purkavaa uudisrakentamista ja alempi peruskorjausta.

Hiilijalanjälkisääntely estämään turhia purkamisia

Myös kirjallisuusselvitys 55 vertailukelpoisesta kohteesta vahvisti Huuhkan ja Vainion johtopäätökset. Peruskorjaaminen on uudisrakentamista vähähiilisempää 30-50 vuotta tai enemmän ja yleensä myös elinkaaritaloudellisempaa.

”Koska tulokset ovat näin selvät, tätä näkökulmaa ei voi jättää vähähiilisyysohjauksen ulkopuolelle”, Huuhka sanoi. Tutkimukseen onkin listattu parikymmentä keinoa, jolla peruskorjaamiseen kannustetaan vetoamalla juuri sen uudisrakentamista pienempään hiilijalanjälkeen.

Kun hiilijalanjälkinäkökulmaa ei ole säännelty tai sanktioitu, vain taloudellinen harkinta ja uudisrakentamisen helppous yleensä merkitsee. Kyseessä on Huuhkan mukaan iso ohjauksellinen kysymys.

”Puuttuminen hankkeisiin on vaikeaa, koska ne eivät yleensä ole riittävän arvokkaita, jotta säilyttämiseen päästäisiin kiinni suojelunäkemyksen kautta.”

Kuntien omaehtoiseen vähähiilisyysohjaukseen on Huuhkan mukaan tarkoituksenmukaista tarjota maankäyttö- ja rakennuslakia nyt uudistettaessa useita vaihtoehtoisia ohjausvälineitä, sillä erilaiset ohjauskeinot voivat soveltua erilaisiin kunnissa esiintyviin tilanteisiin. Niistä keskeisimpiä ovat lisärakennusoikeuden myöntäminen asemakaavassa, alueellisena poikkeamisena ja rakennusluvan yhteydessä ja hiilijalanjälkirajan asettaminen asemakaavassa.

Tiukahkon hiilijalanjälkirajan määrittely edistäisi rakennusten säilymistä. Sitä voi perustella sillä, että korjaaminen on purkamista ja uudisrakentamista vähähiilisempi vaihtoehto.

Mahdollisia ohjauskeinoa, joilla peruskorjausta voitaisiin painottaa ilmastosyistä

  • Purkamisen perusteluvelvoite purkulupaa haettaessa
  • Asemakaavassa tai rakennusmääräyskokoelmassa annettu säilyttämään kannustava CO2-raja
  • Maankäyttömaksun alentaminen lisärakennusoikeutta kaavoitettaessa, olevat rakennukset säilytettäessä
  • Erilaisten maksujen alentaminen (tonttivuokrat, maankäyttömaksu, rakennuslupa- ja kaavoitusmaksut) rakennuksia säilytettäessä.
  • Kiinteistöverotuksen mahdollisuudet rakennusten säilyttämiseen kannustamiseksi.

Tutkimuksessa havaittu tärkein lisätutkimuksen tarve on niissä kasvavien kaupunkiseutujen tapauksissa, joissa tavoitellaan huomattavaa asukas- tai käyttäjämäärän lisäystä. Mikäli olemassa olevia rakennuksia laajentamalla ei voida saavuttaa purkavalla uudisrakentamisella tavoiteltua käyttäjämäärää, osa uudisrakentamisesta joudutaan rakennuksia säilytettäessä sijoittamaan muualle joko kaupunkia täydentämällä tai uusia alueita perustamalla. Tämän rakentamisen sijoittamisella on vaikutusta paitsi maa- ja pohjarakentamisesta aiheutuviin päästöihin, myös odotettavissa olevien liikenteen päästöjen kannalta.

Lähde:

Purkaa vai korjata? Hiilijalanjälkivaikutukset,elinkaarikustannukset ja ohjauskeinot

Satu Huuhka, Terttu Vainio, Malin Moisio, Emmi Lampinen, Mikko Knuutinen, Samuel Bashmakov, Arto Köliö, Jukka Lahdensivu, Paula Ala-Kotila ja Pertti Lahdenperä

 

 

 

 

 

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 8 kertaa

8 vastausta artikkeliin “Peruskorjaus on elinkaariedullinen ilmastoteko, kertoo tuore tutkimus -silti Suomessa purkutahti kiihtyy”

  1. Kuinkakohan moni rakennusliike innostuu grynderiksi noihin hankkeisiin, jossa nelikerroksisen talon päälle rakennetaan yksi tai kaksi kerrosta puusta ja asunnot myydään AskL mukaisesti? Kovin suuria menestystarinoita vastaavat hankkeet eivät ole olleet, ja niiden määrä on jäänyt kokonaisuudessaan melko maltilliseksi. Kannattavuusvaatimus ylipäätään voi toteutua vain isojen kaupunkien ruutukaava-alueella.

    Lisäksi hieman ihmettelen tuota kokoluokkaa, jolla hankkeet on laskettu: nelikerroksisen vanhan asuinrakennuksen purkaminen ja korvaaminen kuusikerroksisella uudella pohjan pinta-alan säilyessä samana (=huoneistoala noin 1,5-kertaistuu) lienee aniharvoin taloudellisestikaan mahdollinen hanke. Jos ajattelee vaikka Helsingissä käynnissä olevaa A-insinöörien vetämää ”kortteliprojektia” on toteutettavan uudisrakentamisen määrä noin kuusinkertainen verrattuna purettavaan. Tässäkään osakkaat eivät mitään taloudellista jättipottia saa verrattuna siihen, mitä kukin osakas voisi asunnostaan saada sen myymällä, jos vain ostaja löytyisi.

    Edelleen kiinnostaisi tietää, miksi tuo per capita -laskentatapa on Huuhkan mielestä väärä. Perustelu siitä, että esimerkiksi tehokkaan joukkoliikenteen varrelle tulee uusia asukkaita jotka muuten sijoittuisivat kaupungissa muualle ja huonommilla saavutettavuusvyöhykkeille vaikuttaa varsin pätevältä asiaan vähemmän vihkiytyneestä. Viittaamassani esimerkkiprojektissa määrä on kaavaselostuksen mukaan 1750 asukasta, mikä ei liene enää ihan merkityksetön väkijoukko.

    Se pitää epäilemättä paikkansa, että laskelmia tilataan tarpeeseen ja käytetään jo valitun toimintatavan perustelemiseen.

  2. Riippuu siitä, miten nopeasti tuollainen rakennus saadaan saneerattua, jos huoltohistoria on kunnossa ja ei tule käyttötarkoituksen muutosta, betonia säästyy mittavasti. Sijainti ratkaisee, jos se halutaan purkaa ja rakentaa uddelleen, eikö se osoita, että sijainti ei huono ole ja yli-innokkaat rakennusterveysasiantuntijakoordinaattorit varmaan löytävät kaikki mahdolliset puutteet, kun sillä he liikevaihtonsa tekevät näissä keskittyneissä piireissä.

  3. hohhoijaa , tuleeko joskus saneeraamisen vaihtoehtona täysin vastaava uusi talo tilalle, ei tietenkään, tekeekö sama taho saneeratun tai uuden tilalle , no ei tietenkään,
    kyllähän näiden asioiden syyt löytyvät ihan muualta, mitä sitä päiväkoteja helsingissäkään ruveta tekemään kun voi kantaa työmaaparakkeja riviin lähimpään puistoon ja saada niistä vuokratuloja seuraavat 25 vuotta, suurin homma on asetella sisäilmamittarikojeet haluttuun tilaan, ennen päätöksiä.

    kun lopettaa järjellä ajattelun ja siirtyy mahdollisimman paljon voittoa ajatteluun pääsee juoneen kiinni.

  4. Olipas kovin yksipuolinen artikkeli, jossa ei lainkaan pureuduttu syihin, miksi rakennuksia puretaan?

    1. Onhan noita syitä tullut vuosikymmenten aikana seurattua. Joten en viitsinyt kaikkea toistaa.

      Juttuni Turun taudista kertoi ahneudesta, jolla Turun vanhoja taloja purettiin. Keinona oli härski korruptio, sillä grynderit ja kaupungin päättäjät saattoivat tehdä purkamisista sopimuksia hilpeillä ulkomaanmatkoilla viinilasin ja iloisen seuran merkeissä.

      Oulussa seurasin 1970-luvulla, kun keskustan puutaloja poltettiin salaa tai niitä pistettiin luvatta nurin ennen kuin viranomaiset ehtivät paikalle. Ahneus oli Oulussakin syynä purkamisille, kuten monissa muissakin kaupungeissa.

      Tänään purkamisia perustellaan usein sisäilmaongelmilla. Yksikin homeaktivisti kertoi koulun vanhempainillassa ylpeänä kuinka monta koulua hän on Suomessa purattanut. Sädesienestä on tullut ahneen kiinteistösijoittajan paras ystävä.

      Vihreässä Helsingissä purkamisia perustellaan jopa sillä, että rakentamalla korkeampia taloja tilalle pelastetaan maapallo. Ajatuksena lienee, että kun ihmiset asuvat tiiviisti kuin muurahaiskeossa, luonto ympärillä kukoistaa. Muutamalla asemanseudulla, missä on kolmikerroksia taloja, voi purkamiselle ja korkeampien talojen rakentamiselle olla perusteluja. Tämä pitää tehdä kuitenkin asukkaita kuulemalla, sillä esimerkiksi Helsingin Puistolassa, jota Aran Hannu Rossilahti esitti ensimmäisenä purkavan tiivistämisen kohteeksi, taloissa oli jo ehditty tehdä paljon kalliita, laatua kohentaneita remontteja.

      1960-1970-luvuilla yksi syy vanhojen jugendtalojen purkamiseen oli se, että niissä huonekorkeus oli suuri. Purkamalla sai rakentaa enemmän kerroksia. Tästä syystä jopa kuuluisa Kämp purettiin Helsingissä. Tänään sama logiikka toimii niin, että jos purkaa matalan talon, saa tilalle rakentaa selvästi korkemman. Tätä sanotaan kaupungin tiivistämiseksi. Esimerkiksi Vantaan Tikkurilassa tätä on käytetty ahkerasti hyväksi.

      Yhden kerran olen onnistunut estämään merkittävän rakennuksen purkamisen. Kun haastattelin 1980-luvun lopulla Helsingin ylipormestari Raimo Ilaskiveä, hän paheksui rakentajien intoa purkaa Tennispalatsi. Ihmettelyn aihe oli se, että vaikka kaupunki ei ollut edes päättänyt mitä sen tilalle tulisi, tiedettiin jo, että rakentajiksi tulevat Haka ja Polar. Niillä oli tästä sopimus kaupungin johtavien puolueiden demarien ja kokoomuksen kanssa. Kun asia nousi julkisuuteen, purkaminen peruuntui. Siihen oli muitakin syitä kuin tuo juttu.

      Toki purkaminen on joskus paikallaankin, jos esimerkiksi pitkään tyhjillään seisoneelle toimistorakennukselle ei löydy järkevää käyttöä. Ei ole mikään ilmastoteko lämmittää tyhjiä tiloja. Silti näissäkin tapauksissa voisi käyttää luovaa mielikuvitusta. Esimerkiksi Pasilan konepajasta on muodostumassa haluttu asuntoalue, ja yksi syy on siinä, että siellä vanhat, uuden käyttötarkoituksen saaneet rakennukset luovat sopivaa rosoisuutta moderniin ympäristöön.

      Eniten ihmettelen entisen kotikaupunkini Rovaniemen intoa purkaa kaupunkia. Rommelin kenttä on säilytetty nimeään myöten, mutta iso joukko kaupungin tunnetuimmista rakennuksista on jo purettu tai tullaan pian purkamaan. Valistustaloa olisi tarvittu valistamaan päättäjiä, sillä jopa legendaarinen Lapin jätkien Pisto aiotaan purkaa. Paikalle tulee kymmenkerroksinen asuinkerrostalo. ”Painavat syyt” purkamiselle on, että korjaaminen ei kannata ja rakennuksen sijoittelu tontille ei ole nykynäkökulmasta taloudellinen. Taloudellisemmalla sijoittelulla tontille saadaan kolme rakennusta, millä keskeisellä paikalla oleva tontti saadaan osaksi ”viihtyisää ja toimivaa kaupunkikeskustaa”, kuten kiinteistöyhtiön hallituksen jäsen purkupäätöstä perusteli Lapin Kansalle. Itse Pistoon hän ei ottanut kantaa, kun ei ole kanta-asiakas, mutta myönsi tietävänsä sen kansalliseksi merkkipaikaksi.

  5. Kortteli kerrallaan dynamiitillä alas ja uutta toimivaa tilalle. Näin tekevät isot pojat maailmalla, saa käyttää.

  6. Kroonisessa rahapulassa olevat julkisyhteisöt purkavat harvoin huvikseen, yleensä purkavan uudisrakentamisen taustalla on teknisesti perusteltavissa olevat faktat. Kuinkahan moni meistä hyväksyisi käyttöautoksi kalliisti peruskorjatun 1950-luvun auton, jos vaihtoehtona olisi uusi auto?

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat