Asfalttikartellin sankarit ja konnat

Ferrari palkitsi tällä viikolla englantilaisen kopioalan työntekijän Italian matkalla. Mies oli ihmetellyt, miksi McLaren kopioi Ferrarille kuuluvaa materiaalia. ”Ilman tätä miestä emme olisi tienneet mitään tästä tarinasta”, Ferrarin pääjohtaja perusteli palkitsemista.

Mielenkiintoisia ”tarinoita” on tapahtunut myös Suomessa. Yksi niistä alkoi paljastua vuosituhannen alussa, kun pienet asfalttialan yrittäjät valittivat Kilpailuvirastolle, että suuret yritykset käyttävät kovia otteita pitääkseen pienet poissa markkinoilta. Tällaisia valituksia oli tullut aiemminkin, mutta nyt niille toi uskottavuutta se, että Skanskan ostaman Asfaltti-Tekran entinen omistaja Heikki Alanen kävi vuonna 2002 kesällä tunnustamassa Kilpailuvirastolle, että hän on oli ollut mukana isojen asfalttiyhtiöiden kartellissa. Saman tien hän soitti ainakin Kauppalehteen ja Rakennuslehteen, jos näitä kiinnostaisi tällaisen ”konnan” haastattelu.

Ruotsissa muutamat NCC:n työntekijät olivat tunnustaneet kartellin jo edellisenä syksynä ja pian myös NCC yhtiönä tunnusti sen.

Tunnustaminen ei ole helppoa, sillä siinä likaa aina myös itsensä. Halpamaisin tapa torjua tunnustus on, että tunnustajien omat motiivit tehdään kyseenalaisiksi, kuten sitten tehtiinkin sekä Suomessa että Ruotsissa. Näihin motiiveihin on tässä yhteydessä turha palata.

Sankareita ja konnia on muutenkin joskus vaikea tunnistaa. Kun itse olin vuonna 2002 pelaamassa rakennusalan golfkilpailussa, niin ihmettelin, miksi edellisten vuosien voittaja ja intohimoinen golfin pelaajaa Heikki Alanen ei ollut mukana. ”Pelatkoon vaan omissa porukoissaan”, tuli vastaus. Jäin miettimään, että oliko tässä ”kunnianarvoisassa seurassa” suurempi synti se, että oli toiminut sopimattomasti vai se, että oli laverrellut muidenkin tehneen samoin.

Myös alan etujärjestöillä oli vaikeuksia päättää mitä mieltä ne olivat kartellitutkimuksista. Urakoitsijapuolella pahastuttiin jopa siitä, että Rakli paheksui niin jyrkin sanoin kartelliyrityksiä. Nyt puolestaan Kuntaliitossa on ihmetelty, mistä Raklin nykyinen passiivisuus johtuu.

Tavalliselle kansalaiselle tunnustajat tekivät joka tapauksessa palveluksen. Asfalttiurakoiden hinnat putosivat heti, kun kilpailuviranomaiset aloittivat tutkimukset. Asfalttiyritykset toki kiistivät pontevasti näiden asioiden yhteyden ja toivat esiin, että Suomessa on ennenkin ollut pohjoismaiden halvin asfaltti. Ne kiistivät jyrkästi kartellin olemassaolon. Helsingin Sanomissa Valtatien toimitusjohtaja Antero Blomberg totesi, että kartellipuheet ovat puppua.

Lemminkäisen toimitusjohtaja Juhani Sormaala piti kartelliväitteitä käsittämättöminä. Nyt tuomion jälkeen hän totesi Rakennuslehdelle: ”Joudumme tunnustamaan ja olemaan häpeissämme siitä, että joillakin paikkakunnilla ja jonakin ajankohtana tällaista on tapahtunut, ja se on yhtiön kannalta masentavaa ja valitettavaa.”

Sormaalan mukaan alan toimintatavat ovat muuttuneet ja puhdistuneet. Syytä onkin, sillä riskiä jäädä kartellista kiinni on olennaisesti lisännyt se, että tunnustaja voidaan vapauttaa sakoista kokonaan tai hänen sakkoaan voidaan lieventää. Sen vuoksi konsernijohto ei voi vain luottaa siihen, että toimintatavat ovat joka tasolla terveitä, vaan sen on luotava sellainen yrityskulttuuri, jossa jokainen ymmärtää, että vilppi ei kannata, sitä ei hyväksytä ja siitä jää aina kiinni.

Kartelleista eivät ole kärsineet yksin pienet kilpailijat vaan koko rakennusala ja yhteiskunta. Kilpailuviraston johtaja Matti Purasjoki sanoi vuonna 2004 Rakennuslehdessä: ”Kartelliin osallistuneiden kädet ovat olleet syvällä veronmaksajien taskuissa, kun valtio ja kunnat ovat olleet merkittäviä asiakkaita.”

Lue myös Rakennuslehden arkistosta:

”Heikki Alanen: Rakennusyritykset jakoivat markkinoita” ja ”Uusilla asfalttiyrittäjillä vaikeuksia” 27.6.2002

”Joensuussa kilpailu asfalttitöistä lähes lisääntyi” 27.6.2002 ja ”Julkisten hankintojen valinnoista riitoja” 19.9.2002

”Asfalttiurakat halpenivat viime vuonna reilusti” 23.1.2003

”Kilpailuvirasto vaatii asfalttiyhtiöille jättisakkoja” 8.4.2004.