Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisella on kohtuuttoman iso työsarka hoidettavanaan. Kansainväliset tehtävät tuovat vielä paljon matkapäiviä. Hän huomauttikin Helsingissä pidetyssä toimittajatapaamisessa, että viime hallituksessa samoja asioita hoiti kolme ministeriä: Pia Viitanen, Petteri Orpo ja Sanni-Grahn-Laasonen.
Rakennus- ja asuntoasioiden kannalta Tiilikaisen iso urakka on huolestuttava asia. Rakennusalan normien purkamiseen ministerillä näyttää riittävän intoa, mutta vaarana on, että asuntopolitiikka jää sivurooliin.
Ministereiden vähentäminen onkin ainakin osittain pelkkää populismia. Säästyvät palkkakulut ovat pientä sen rinnalla, jos ministerit eivät ehdi hoitaa asioita kunnolla liiallisen työtaakan takia.
Asunto-ohjelmassa listattiin asuntopolitiikkaa poikkeuksellisen yksityiskohtaisesti. Tiilikaisen on kuitenkin otettava ensitöikseen selvää, mitä hallitusohjelman kirjauksilla viime kädessä tarkoitetaan. Hän ei nimittäin ollut mukana Matti Vanhasen vetämässä asuntopoliittisessa työryhmässä, joka valmisteli hallituksen asuntopoliittisia linjauksia. Listalla on monta kiistanalaista toimenpidettä.
Tiilikainen teki kuitenkin heti tuoreeltaan mielenkiintoisen asuntopoliittisen linjauksen koskien uutta välimallia eli 10 vuoden korkotukimallia. Hänen mukaansa ”missään tapauksessa” ei ole tarkoitus kopioida aikaisempaa välimallia. Ministerin mielestä sellaiseen tuotantoon ei kannata laittaa lisärahaa, mikä toteutuu muutenkin. Tukien pitää tuoda uutta tuotantoa.
Asuntorahastobuumi onkin synnyttänyt pilvin pimein vuokra-asuntoja maksukykyisille kansalaisille. Ei olisi mitään perusteluja kohdentaa valtion tukea sellaiseen välimalliin, jossa ei edellytetä vuokratasoltaan kohtuuhintaista asuntotuotantoa.
Jan Vapaavuoren asuntoministerikaudella käytetty välimalli toimi työllisyysnäkökulmasta hyvin lisätessään asuntorakentamista. Asuntopoliittisesti lyhyet rajoitusajat ja kalliit vuokrat oli huono yhdistelmä. Yksi räikeimmistä epäkohdista oli menettely, jossa vakuutusyhtiöt saavat kiinteäkorkoisilla lainoillaan rahoittamiinsa välimallikohteisiin valtion korkotukea.
Lue juttu siitä, miten viime välimallin korkotuki valuu vakuutusyhtiöiden voittoihin.
Nykyisen hallituksen yksi kärkihanke on byrokratian vähentäminen. Kaksi edellistä hallitusta yritti karsia rakentamisen byrokratiaa normitalkoilla, mutta tulokset jäivät todella vaatimattomiksi. Tiilikainen lupaa, että nyt ryhdytään talkoiden sijasta töihin.
Byrokratian karsimisesta on pidetty niin paljon ääntä, että hallituksen on pakko saada aikaan todellisia tuloksia. Muuten pääministeri Juha Sipilän prosessikaavioilta ja hallituksen tulosten mitattavuudelta menee uskottavuus.
Lue tästä Kimmo Tiilikaisen näkemyksiä normien purkamisesta.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Asuntopolitiikka jää Kimmo Tiilikaisella sivurooliin”
Itse en ole niin huolissani ministeriön määristä. Ministerin tärkein päätös kautensa alussa on avustajiensa valinta. He tekevät todelliset päätökset. Ministerit ovat keulakuvia, puheiden pitäjiä, haastattelukohteita lehdistölle jne., ja lisäksi vielä tekevät samaan aikaan monelle muulle täysipäiväistä kansanedustajan työtäkin, ja osa heistä istuu vielä kotikuntiensa valtuustoissa ja monen yhdistyksen tai muun yhteisön hallituksissakin. Ei ministereillä ole koskaan ollut aikaa asioihin tutustumiseen. Olin taannoin tilaisuudessa, jossa eräs Kataisen hallituksen rakennusalan asioistakin vastanneista ministereistä kertoi ilman videokameroiden läsnäoloa jotain siitä, miten paljon ministerit oikeasti ehtivät perehtyä päätösaiheisiin. Vähäistä kuulemma oli, ja vielä vähäisemmän perehtymisen suuntaan oli kehitys menossa. Ministerit ovat pitkälti sen varassa, mitä muut heille kertovat, koska eivät ehdi itse tutustua asioihin. Aineistoa virtaa hirmuinen määrä, josta ministerit ehtivät vilkaista vain pientä osaa. Avustajat ja virkamiehet sekä erilaiset lobbarit suodattavat tietoja, ja sen pohjalta ministeri sitten päättää jotain, pääasiassa jonkun muun tekemän pohjatyön mukaisesti tai korkeintaan vähän siitä poiketen. Jos haluttaisiin, että ministereillä olisi aikaa päätöksentekoon, pitäisi ministereiksi valita sellaisia, joilla ei ole samanaikaista kansanedustajan toimea.
Edellä mainitun asiantilan huomioiden on huomionarvoista, miten vähän mediat kiinnittävät huomiota ministerien avustajakuntaan. Siellä tehdään paljon päätöksiä nimenomaan erilaisten mallien yksityiskohdista, jotka ministeri sitten allekirjoittaa, ja joiden valmistelemien tekstien pohjalta ministerit pitävät puheitaan ja tekevät kannanottojaan.
Ministeri voisi jatkaa lähiökierrosta siinä tapaisi äänestäjiäkin kivasti