Energiaymmärrys kateissa ammattilaisillakin

Ympäristöministeriön, Sitran ja Tekesin teettämässä kyselyssä 60 prosenttia rakennusalan päättäjistä tai asiantuntijoista vastasi, että rakennetun ympäristön ilmastovaikutuksia ei Suomessa ymmärretä riittävän hyvin. Kyselyn tekijät voisivat tässä asiassa katsoa myös peiliin. Käsitteet eivät ole muuttuneet ainakaan yhtään selkeämmiksi.

Esimerkiksi U-arvoista siirrytään vuonna 2012 kokonaisenergiatarkasteluun epämääräisine energiamuotokertoimineen ilman, että näiden kertoimien valintaperusteita olisi kerrottu selvästi. Insinöörille ei riitä selitys, että hiilidioksidipäästöt vain ”heijastuvat” valinnoissa. Esimerkiksi sähkölle ehdotetaan korkeinta haittakerrointa, vaikka tiedetään, että kun uudet ydinvoimalaitokset valmistuvat, sähköntuotannon ilmastopäästöt laskevat lähes norjalaisen vesivoiman tasolle.

Rakennusvalvonnan puolestaan on vaikea entiseen tapaan ohjata kuluttajia energiatehokkaisiin ratkaisuihin, kun suunnittelusta tulee kokonaisenergiakäsitteen rajoissa täysin vapaata. Suomesta ei taida löytyä kuin kourallinen suunnittelijoita, jotka osaavat tehdä kaikki vaadittavat lämmitys-, energiamuoto- ja jäähdytyslaskelmat.

On helppo yhtyä asuntoministeri Jan Vapaavuoren toiveeseen, että voimme hillitä ilmastonmuutosta tehokkaasti vain pureutumalla päästölukujen takana oleviin tekijöihin. Mutta ensin pitäisi päästä yksimielisyyteen, mistä luvuista puhutaan. Ministeriön mukaan rakennettu ympäristö vastaa 42 prosentista kaikesta energiankulutuksesta ja siitä aiheutuu 38 prosenttia hiilidioksidipäästöistä. Tilastojen mukaan rakennusten lämmityksen osuus energiapotista on kuitenkin vain 21 prosenttia. Tämä on se osuus, johon ympäristöministeriö normiohjauksellaan pystyy vaikuttamaan!

Toki rakennuksilla on merkitystä myös teollisuuden jopa tuhlailevaan energiankäyttöön, mutta sillä puolella vaikuttamiskeinoksi on katsottu päästökauppa. Maatalouden rakennuksia ja Närpiön avaruuteen asti loistavia kasvihuoneita ei edes otettu mukaan ilmastotalkoisiin. Kaikesta muusta suomalainen voi tinkiä, mutta ei kotimaisesta tomaatista tai leikkokukasta keskellä talvea!

Ministeriö haluaisi vaikuttaa yhdyskuntarakennetta tiivistämällä myös liikenteeseen. Sen osuus päästöistä on 17 prosenttia. Rakentamisen ja liikenteen päästöjen ohjauskeinoissa on kuitenkin vakavia ristiriitoja. Kun öljy vaihdetaan rakennusten lämmittämisessä sähköön, väittää asuntoministeri Jan Vapaavuori, että päästöt kaksinkertaistuvat. Kun taas dieselöljy vaihdetaan autoissa sähköön, väittää liikenneministeri Anu Vehviläinen sitä vihreän autoilun ilmastoteoksi. Hallituksen tavoitteena on, että vuonna 2020 Suomessa myytävistä uusista henkilöautoista joka neljäs olisi sähköverkosta ladattavia. Ilmeisesti ministereillä on aivan erilaiset töpselit?

Ilmastopäästöjen kanssa näillä valinnoilla ei ole mitään tekemistä. Selkeintä olisi puhua eurooppalaisen autoteollisuuden halusta päästä irti öljyriippuvuudesta. Samasta on kyse silloin, kun kasveja jalostetaan öljyiksi. Päästöt jäisivät paljon pienemmiksi, jos biomassa poltettaisiin suoraan lämmitysenergiaksi.

Hallitus on halunnut ummistaa silmänsä puun polttamisen ja biopolttoaineiden kasvihuonepäästöiltä. Ne on pyyhitty pois laskelmista. Tällaisten poliittisten lehmänkauppojen vaara kasvaa entisestään, kun MTK:n lobbarina tunnettu Esa Härmälä siirtyy elinkeinoministeriöön vastaamaan maamme energiapolitiikasta.

Polttopuusta on tulossa nykyisillä tuki- ja pakotepäätöksillä niukkuushyödyke. Puuta kerätään metsästä jo sillä vauhdilla, että sitä pitää kuivata koneellisesti, sähköllä, jotta sen voisi polttaa ilman merkittäviä pienhiukkaspäästöjä. Ilmaston kannalta järkevämpää olisi käyttää puu rakentamiseen.

Puun polttamistakin järjettömämpää on haihattelu, että energiantuotannossa pieni, tehoton ja hajautettu olisi ympäristöystävällisempi kuin iso, tehokas ja keskitetty. Päinvastoin, siinä haaskataan paitsi rahaa myös luontoa. Siksi myös ajatus plusenergiataloista on mieletön. On keksitty paljon kustannustehokkaampiakin tapoja tuottaa energiaa kuin tehdä se kodeissa.

Ratkaisuksi ei kelpaa ehdotus, että rakennus myisi tilapäisen  ylijäämäenergiansa veronmaksajien subventoimana voimayhtiöille.  Kärjistettynä tämän syöttötariffeihin turvautuminen johtaa siihen, että taloyhtiö myy talvella kaukokylmää ja kesällä ylijäämälämpöä Helsingin Energialle ja veronmaksajat maksavat markkinahinnan ja myyntihinnan erotuksen.

Ei väkisin mallimaaksi

Suomi on ilmastoltaan niin kylmä maa ja kesän ja talven lämpötilaero jopa 70 astetta, että siitä ei kannata väkisin tehdä nollaenergiarakentamisen mallimaata. Visio siitä, että Suomi olisi itsenäisyyden juhlavuotenaan 2017 energiatehokkuuden näyteikkuna maailmalle, on kaunis mutta kallis. 

Tärkeää on, että energiansäästötoimenpiteet tehdään EU:n energiadirektiivinkin vaatimalla kustannusoptimaalisella ja luonnontalouden kannalta kestävällä ja läpinäkyvällä tavalla. Muuten vaarana on, että kansalaisten luottamus ilmastotavoitteiden tärkeyteen katoaa ja se koetaan pelkäksi keppihevoseksi, jolla karautetaan kuluttajan kukkarolle.