Infrahankkeiden toteutusmuodot ja suunnittelijan rooli

Uudet hankintamenettelyt ovat olleet viime aikoina paljon esillä infratilaajien toimintaympäristöissä tapahtuvien muutosten takia. Vähemmän on sen sijaan ollut keskustelua eri toteutusmallien vaikutuksesta suunnitteluprosessiin, suunnittelun tavoitteisiin ja lopputulokseen.

Iso muutos koettiin toistakymmentä vuotta sitten, kun ST-urakat alkoivat yleistyä. Ensivaiheen kokemukset olivat häkellyttävät; tutun ja turvallisen julkisen tilaajan sijaan vastassa olikin tehokkuutta ja aikataulua korostava urakoitsija, joka vaati laatua tiukassa kustannusraamissa. Uudessa mallissa oli kuitenkin niin paljon etuja, että paluuta pelkästään perinteiseen tapaan ei enää ollut.

Kehittämistä tarvitaan myös siksi, että nykyiset toimintamallit eivät anna riittäviä valmiuksia suunnittelijoiden johdolla tapahtuvaan kustannusohjaukseen eikä etenkään ylläpitovaiheen osaaminen ole vielä riittävällä tasolla.

ST- ja elinkaarimalleissa toimintatavat ovat viime vuosina hioutuneet, ja nyt voidaan jo puhua monessa tapauksessa aidosta kumppanuudesta. On opittu toimimaan yhdessä, mikä tarkoittaa suunnittelijan kannalta avoimempaa ilmapiiriä: uskalletaan innovoida kustannustehokkaampia ratkaisuja ilman pelkoa epäonnistumisesta ja sen seurauksista. Ollaan selvästi menossa kohti ­Lean-ajattelutapaa, joka epäilemättä tarjoaa jatkossa uudenlaisia palkitsemismalleja ja yhteistyön edelleen kehittämistä.

Nuori suunnittelijapolvi on jo oppinut ja sopeutunut uusiin toimintatapoihin. Yhtä lailla ilahduttavaa on, että urakoitsijat ovat ryhtyneet panostamaan suunnitteluun osana toteutusta. Hankkeista, joissa urakoitsijalla on erillinen suunnittelun ohjaus, on pelkästään positiivisia kokemuksia.

Tulevaisuudessa suunnittelijakunnan eläköityminen pitää huolen siitä, että suunnittelijoista – ja varsinkin kokeneemmista projektipäälliköistä tulee olemaan huutava pula. Näin ollen on ratkaisevan tär­keää, että suunnittelijan asema säilyy ryhmässä tasavertaisena, jolloin osaltaan varmistetaan tehtävän houkuttelevuus.

Viime aikoina paljon esillä ollut allianssimalli tarjoaa mielenkiintoisen uuden roolin myös suunnittelijalle. Ensikokemukset ovat lupaavia, vaikkakin suunnittelijalta sitoutuu alkuvaiheessa avainresursseja pitkäksi aikaa ennen varmuutta jatkoon pääsystä. On toivottavaa, että suunnittelijoiden ”esikarsintavaiheen” työmäärää saadaan kohtuullisemmaksi.

Infra-ala odottaa innokkaana seuraavaa kehitysaskelta tai jopa loikkaa, jonka tietomallien tulo päivittäiseen suunnitteluun tuo mukanaan. Alan yhteistoimin toteutettavat hankepilotit nopeuttavat uusien työkalujen ja toimintamallien omaksumista. Tietomallien käyttöönotto edellyttää myös hankintamallien kehittämistä; odotukset RYMin Infra FINBIM -ohjelmaan ovat tässäkin suhteessa suuret.

Toteutusmallista riippumatta onnistunut lopputulos edellyttää avointa ja saumatonta yhteistyötä. Nähtävissä on, että toimiva kumppanuus tuo kustannustehokkuutta ja kilpailuetua ja mahdollistaa myös osaamisen arvonmukaisen palkitsemisen. Tällä on iso merkitys alan houkuttelevuudelle, sillä kamppailu eri alojen suunnittelijoista tulee jatkossakin olemaan varsin kovaa.