Valtion omistajaohjausta tarvitaan

Työministeri Lauri Ihalainen on seurannut valtionyhtiöiden toimintaa paitsi omistajaohjausta johtavassa ministeriössä myös VR:n hallituksessa. Hän ihmetteli Taloustoimittajien tilaisuudessa, miksi kaksi valtionyhtiötä VR Track ja Destia kilpailevat toisiaan ”hengiltä” ratapuolella. Ihalainen kaipasi toimintojen järkeistämistä

VR Track ilmoitti jo irtisanoneensa työntekijät, jotka menettivät työnsä Destian laajentumishalujen vuoksi, ja nyt Destia ilmoittaa osavuosikatsauksessaan tehneensä ratapuolella tappioita. Molempien yhtiöiden ulkomaan toiminnat ovat kannattavuudeltaan hyvin kyseenalaisia eli sielläkin kannattaisi miettiä järkeistämistä. Mitä Suomen valtion tienrakentaja tai radanrakentaja edes tekee Norjassa tai Ruotsissa, jos sieltä ei tule edes rahaa? Jos Ruotsista jotain oppia haluaa hakea, niin yksi asia ainakin on se, että siellä kaivosyhtiöt maksavat itse ratansa eivätkä maksata niitä veronmaksajilla.

Destian ja VR Trackin yksityistämisen etenemisen suhteen Ihalainen oli kielteinen eli tällä hallituskaudella sellaista ei ole ilmeisesti nähtävissä. Ehkä aikaisempien yksityistämisen ja myyntien jäljet pelottavat, sillä niistä ei ole ollut valtiolle kuin harmia ja kuluttajille kasvaneita laskuja. Räikeimpänä esimerkkinä oli Kemiran lannoitepuolen myynti norjalaisille, mikä johti heti lannoitepulaan ja hintojen rakettimaiseen nousuun. Espoon vuosien takainen energiayhtiönsä myynti osoittaa, että osataan sama toki kunnallispuolellakin.

Ihalainen  ei osannut tai halunnut kommentoida TEM:n alaisuudessa olevan Kilpailuviraston kielteistä kantaa Destian asfalttitoimintojen myymiseen NCC:lle. Uudessa budjetissa Kilpailuviraston mahdollisuuksia keskittyä olennaisiin kilpailua rajoittaviin järjestelyihin aiotaan kuitenkin parantaa. Virasto saa miljoonia myös harmaan talouden torjuntaan.

Jos Destian asfalttitoimintaa ei voi myydä keskeiselle kilpailijalle, niin ketkä jäävät jäljelle? YIT meni jo kerran 1990-luvulla asfalttimarkkinoille ostamalla Valtatien. Strategian oikeellisuutta ei ehditty edes testata, sillä tanskalaiset halusivat silloin ostaa yrityksen hinnalla millä tahansa saadakseen omille kartellisoituneille kotimarkkinoilleen tulleen Lemminkäisen ruotuun. Ehkä YIT voisi kaivaa nuo vanhat strategiapaperit esiin. Ne eivät varmaan ole vieraita YIT:stä tulleelle Destian nykyiselle toimitusjohtajalle Hannu Leinosellekaan. Kuluttajan kannalta huonoin vaihtoehto ei olisi sekään, että valtio jatkaisi asfaltti- ja kiviainesbisneksessä eikä päästäisi markkinoita keskittymään kotimaisille eikä varsinkaan ulkomaisille toimijoille.

Valtio voisi ajatella yritystoimintaa eri tavalla kuin kvartaaleihin tai yritysjohtajien bonuksiin tuijottavat pörssiyhtiöt. Esimerkiksi Outokumpu olisi nyt valtiolle varsinainen ”kultakaivos”, jos se ei olisi siirtynyt tuohon pikavoittoja tavoittelevien yritysten joukkoon. Kekkosen aikana meillä oli vielä malttia vaurastua, mistä tuloksena olivat mm. Rautaruukin sijoittuminen Raahen ja jaloterästehtaan perustaminen Tornioon. Silloin omistajaohjaus toimi kansakunnan hyväksi.

Nyt meno on välillä kuin Venäjällä pahimmillaan eli  yhteistä rahaa jaetaan ”hyvien veljien” kesken ja kansallisaarteita jaetaan surutta pois. Ministeritkin saattavat vuodattaa krokotiilinkyyneliä, kun maa on niin pääomaköyhä, että että tänne oikein pitää hakemalla hakea sijoittajia huolehtimaan kulta-, platina- ja nikkelikaivoksistamme.