Verkostojen merkitys on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle, kun keskustellaan kotimaan talouden elpymisestä tai ulkomaankaupan kaupan edellytyksistä.
Liikenneverkot tunnetaan verkostoista ehkä parhaiten, koska ne ovat yleisesti nähtävissä. Valitettavasti varsinkin maanteiden korjausvelka on kasvanut merkittävästi ja uhkaa yhä kasvaa, jos lisäpanostuksia ei tehdä.
Pelkällä päällystysmäärien lisäämisellä pääteille ei asiaa kuitenkaan ratkaista, sillä alempiarvoinen tieverkko alkaa olla jo siinä kunnossa, että alemmat tieranteet alkavat kärsiä. Kun turvallisuutemme varmistamiseksi pitää samaan aikaan suunnitella myös uusia yhteyksiä muihin EU-maihin, täytyy myös väyläinfranrahoitukseen löytää uusia rahoitusratkaisuja.
Tietoliikenteen kasvavat vaatimukset edellyttävät myös investointeja niin laajennuksen, turvallisuuden parantamisen kuin toimintavarmuudenkin kasvattamiseksi. Mikäli tietoliikenneverkkomme kapasiteetti riittää ja toimintavarmuus säilyy, on sitä hyödyntävillä palveluntuottajilla suuria mahdollisuuksia liiketoiminnan kehittämiseen esimerkiksi sosiaali- ja terveyshuollon saralla. Sote-alalla olisikin jo nyt käyttöön otettavissa useampia tehoa parantavia ratkaisuja tiedon hallintaan ja käyttöön.
Olemme ennustaneet Roti 2025 -raportissamme investointien kasvua maanteille, radoille, tietoliikenteeseen ja yleisestikin infraan. Arviomme mukaan vesihuollon investoinnit sen sijaan supistuvat. Vesihuoltoverkosto on saavuttanut monin paikoin laskennallisen käyttöikänsä, joten sen saneeraukseen olisi syytä laittaa paukkuja.
Meillä on kymmeniä vuosia puhuttu maan alla muhivasta aikapommista ja pientä esimakua niistä on jo saatu eri puolilla maatamme, kun putket ovat rikkoutuneet odottamatta. Tällöin ei kysytä korjauksen kustannuksia, vaan missä ajassa pystymme korjaamaan.
Jos emme kykene varmistamaan puhtaan veden saantia ja jäteveden pois johtamista, voimme sulkea tällaisen teollisuuslaitoksen. Meidän olisikin nyt keskityttävä vesihuoltoverkoston saneeraukseen. Tässä pitäisi hyödyntää kaivamattomia tekniikoita, jolloin saneeraustyössä vähennettäisiin ympäristöpäästöjä, häirittäisiin vähemmän ihmisten normaalia elämää ja jopa säästettäisiin kustannuksissa. Olisi jo vihdoin asennemuutoksen aika!
Saneeraus ennen verkoston rikkoutumista on aina edullisempi ja laadukkaampi ratkaisu kuin hätätyönä tehdyt pikakorjaukset. Uusi vesihuoltolakikin edellyttää tilaajien olevan tietoisia omaisuutensa tilasta.
Toisin sanoen: ensin nyt selvittämään verkostojen kuntoa ja sitten selkeä saneerausohjelma. Näin korjausvelkaa saataisiin taitettua myös verkostojen osalta. Alalla on puhuttu korjausvelasta, mutta kuinka moni vesilaitos osaa todella laskea korjausvelkansa?
En ole myöskään kuullut alan tilaisuuksissa puhuttavan kunnossapitovelasta. Ja silti, onhan meilläkin nähty hulevesiverkostojen tulvimisia, kun putket ovat olleet täynnä muutakin kuin vettä.
Vesihuolto tarvitsee ammattimaista johtamista, jotta alalla voitaisiin loikata isompia askel eteenpäin. Alan perinteenä on ollut kasvattaa johtajat organisaation sisältä, mutta silloin usein johtaminenkin keskittyy helposti pelkän substanssin johtamiseen.
Tätä ei myöskään edesauta poliittisin perustein valitut hallitukset, joista hallitusammattilaisuus loistaa poissaolollaan. Ensi askel parempaan voisi olla hankkia vähintään puolet hallitusjäsenistä liike-elämän edustajista.
Nykyjohtamisessa on liian usein aikaperspektiivi vuoden, kahden tai enintään neljän vuoden mittainen. Vaalikausien yli ei ole näköalaa! Toimintaa pitää suunnitella paljon pidemmällä aikaikkunalla ja hankintoja tehdä tuotteiden ja palvelujen elinkaaren mittaiseksi.
Hankinnoissa turvaudutaan myös liian usein totuttuun palveluntuottajaan, koska ei osata esimerkiksi hyödyntää kaikkia hankintalakien mahdollisuuksia. Myöskään erilaisia sopimusmalleja ei osata yhdistää hankintoihin laadun parantamiseksi ja turhien riskihinnoittelujen poistamiseksi.
Osin vesihuoltoalan kehittymisen esteenä ovat myös liian pienet yksiköt ilman todellista laaja-alaista osaamista. Lisäksi alalla on osaamattomuutta muiden alan toimijoiden kanssa verkostoitumiseen.
Meillä on mahdollisuuksia, kunhan osaamme hyödyntää niitä. Tuloksia pitää vaatia ja mitata. Uusia kokeiluja pitää rohkeasti toteuttaa, vaikka joskus niissä epäonnistuenkin; sekin on oppimisprosessi. Jos ei lähdetä rohkeasti opintielle, toiminta ei myöskään kehity.
Roti 2025 kokoaa yli 100 asiantuntijan näkemykset Suomen rakennetun omaisuuden tilasta ja sen kehitystarpeista.
www.roti.fi
www.roti.fi/blogit
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Verkostot ovat Suomen hermorata; miksi kansallisomaisuutemme on jätetty oman onnensa nojaan?”