Rakentamisen osalta päästöjen vähentämistä koskevat merkittävimmät ratkaisut liittyvät kaavoituksessa yhdyskuntarakenteeseen ja yhdyskuntien toimivuuteen, kaupunginosien sisäiseen rakenteeseen, maankäytön ja liikenteen yhteensovittamiseen, edellytysten luomiseen uusiutuvan energian tuotantoon ja sellaisen elämäntavan mahdollistamiseen, missä hiilidioksidipäästöt ovat vähäisiä. Kaupunkiseuduilla nämä edellyttävät muun muassa lähipalveluita jalankulkuetäisyydellä, hyviä joukkoliikennepalveluita ja kevyen liikenteen verkostoa, elävää ja toimivaa keskustaa sekä virkistys- ja viheralueiden hyvää saavutettavuutta. Käytännön ratkaisut päästöjen vähentämiseksi voivat poiketa maan eri osissa merkittävästi toisistaan.
Komitean mukaan kaupunkiseutujen kasvu ja yhdyskuntarakenteen hajautuminen ovat johtaneet muun muassa työ- ja asiointimatkojen pidentymiseen ja henkilöauton käytön lisääntymiseen. Tätä on voimistanut erityisesti kaupunkiseutujen lievealueiden hajarakentaminen sekä vahvasti henkilöautoilun varaan rakentuva kaavoituspolitiikka. Joukkoliikenteen edellytyksenä on riittävä aluetehokkuus. Hajautuneessa yhdyskuntarakenteessa joukkoliikenteen järjestäminen ei ole kustannustehokasta eikä päästötavoitteita toteuttavaa. Etäisyydet ovat myös monesti liian pitkiä pyörällä tai jalan kuljettavaksi.
Täydennysrakentaminen perempi vaihtoehto
Uusien alueiden kaavoittaminen ja rakentaminen tuottaa lähes aina suuremmat hiilidioksidipäästöt kuin täydennysrakentaminen. Uusien asuinalueiden käyttöönotolla on merkitystä myös hiilinielujen ja päästölaskennan kannalta. Infrastruktuurin tehokkaan hyödyntämisen ja ylläpidon kustannusten minimoimisen kannalta on täydennysrakentaminen uuden asuinalueen rakentamiseen verrattuna yleensä huomattavasti parempi vaihtoehto.
Vuoden 2020 loppuun mennessä kaikkien uusien rakennusten tulee olla lähes nollaenergiarakennuksia. Korjausrakentamisen osalta energiatehokkuuden tasoa on parannettu merkittävästi vuonna 2013 voimaan tulleella rakentamismääräyksellä. Korjausrakentamisen merkitys kasvaa jatkossa ja energiatehokkuusmahdollisuuksien hyödyntämiseksi otetaan tarvittaessa käyttöön uusia kustannustehokkaita ohjauskeinoja.
Uusiutuvan energian käytön osuutta lisätään komitean mukaan edelleen. Viime vuosina uusiutuvan energian osuus rakennuskohtaisten lämmitysjärjestelmien tuottamasta energiasta on ollut noin 60 prosenttia. Rakennuskohtaisten lämmitysjärjestelmien osuus rakennusten lämmitysenergiasta on puolestaan ollut noin 40 prosenttia. Loput 60 prosenttia on katettu kaukolämmöllä ja sähköllä, joiden tuotannossa myös hyödynnetään uusiutuvaa energiaa.
Rakennuksien osalta myös jatkossa korostuvat energian tuotantotapa ja energialähde sekä rakennusten käyttäjien valinnat. Alueella on jatkuva informaatio-ohjauksen sekä kehittämistoiminnan tarve. Rakennusten ja rakennetun ympäristön ennakoiva, rakennusten ominaispiirteet huomioiva kunnossapito ja korjaus edistävät kestävän kehityksen tavoitteita.
Energiaomavaraisuus 50-60 prosenttiin
Komitean mukaan Suomi voi määrätietoisin energiatehokkuus- ja säästötoimin vähentää energian loppukulutusta jopa selvästi alle 250 terawattituntiin kansallista kilpailukykyämme vaarantamatta. Energiaomavaraisuus voidaan nostaa 50-60 prosenttiin, Suomessa tuotettava ydinvoima mukaan lukien 80 prosenttiin. Uusiutuvan energian osuus energian kokonaiskulutuksesta on mahdollista nostaa 50-60 prosenttiin.
Komitea myöntää, että tavoitteiden asettamiseen liittyy merkittäviä epävarmuustekijöitä. Silti pitkän aikavälin tavoitteena on hiilineutraali yhteiskunta. Tämä merkitsee kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 80-95 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Energia- ja ilmastomietintö painottaa täydennysrakentamisen merkitystä”