Osallistuin reilu viikko sitten järjestettyyn Hyöty 2015 –seminaariin, joka on kunnallisalan vaikuttajille ja päättäjille tarkoitettu perinteinen keskustelufoorumi. Päivän loppupuheen piti innostava ja kipinöivä ajattelija, Åbo Akademin organisaation ja johtamisen professori Alf Rehn. Hänen ajatuksensa pitivät hereillä pitkään iltayöhön. Jäin miettimään olemmeko me suomalaiset uskomattoman huonoja kokeilemaan uusia asioita?
Rehnin ja varmasti monen muunkin seminaariin osallistuneen mielestä Suomi junnaa paikoillaan. Kriisi on mittasuhteiltaan suunnaton, hallitusneuvottelujen perusteella ainakin kymmenen miljardin kokoinen, ja meno muistuttaa alaspäin menevien rullaportaiden tasaista, mutta varmaan kulkua – alaspäin.
Erään hulluuden määritelmän mukaan hullu on se, joka kokeilee aina samaa asiaa yhä uudelleen ja odottaa uutta lopputulosta. Suomessa jotain sellaista on meneillään eikä kukaan uskalla aidosti jyrähtää, että se ei vain toimi. Rehn kirvoitti myötäilevää hymähtelyä kertomalla esimerkin samojen asioiden kokeiluista suomalaissa kunnissa. Nehän mainostavat itseään kaikki samoilla tavoilla. ”Olemme historiallinen ja luonnonkaunis paikka, jossa lapsiperheen on hyvä asua ja elää.” Enemmän huomiota ja uutta pöhinää synnyttäisi ja herättäisi taatusti vaikkapa mainoslauseet: ”Tulkaa meille, meillä on maailman paras viemärijärjestelmä!” tai ”Täällä asuvat maailman parhaat vanhukset!”
Kuntien samanlaiset mainosväitteet kertovat siitä, että Suomessa ei ole tapana eriytyä. Uskomme samojen tapojen voimaan, vaikka ne eivät toimisikaan. Olemmeko me siis uskomattoman huonoja löytämään uusia tapoja tai menetelmiä?
Viime vuosina olemme saaneet hallitustasolta kuulla, miten Suomessa on maailman parasta osaamista. Pisa-tulokset nostavat kansallista itsetuntoamme. Professori Rehn sorkki osaamisen korkeaa veisua rajusti. ”Korkean tason osaaminen on tyhjä käsite. Nyt näyttää siltä, että suurehko osa osaamisestamme on huonoa tai väärää osaamista nykyajan ongelmien ratkaisemiseksi”, Rehn kyseenalaisti.
Voisin lyödä vetoa Rehnin kanssa, että uudessa, parhaillaan tekeillä olevassa hallitusohjelmassa ovat mukana sanat innovatiivisuus, globalisaatio ja kestävä kehitys. Ja sen jälkeen olemme taas tilanteessa, jossa kaikki ovat pukeutuneet parhaimpiinsa, mutta kukaan ei tiedä mihin pitäisi mennä. Englanniksi All dressed up but nowhere to go.
Rehnin mukaan on siis aika ottaa esiin ei parhaat best practice -keinot vaan seuraavat next practice -tulevaisuuden konstit. Meidän pitää yrittää päästä pois globalisaatio-, digitalisaatio-, biotalous-aatio -uskojen vankilasta ja lähteä etsimään jotain täysin uutta. Sitä eivät ole koulumaailmaan pikapuoliin tulevat ja juhlistetut yhdysvaltalaisfirma Microsoftin hologrammit vaan esimerkiksi oma suomalainen ja kehittämämme ja rakentamamme viemärijärjestelmä. Hurraa maailman parhaille viemäreille!
Nyt on siis aika kohdata jo täällä oleva tulevaisuus. Iloita poisoppimisen kyseenalaisesta riemusta ja luoda uusi ei koskaan valmiin teoria. Sillä aito johtajuus on riskinottoa ja rohkeutta uskaltaa myös erehtyä, kämmätä. Ilman sitä ei synny mitään uutta.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Tehkää viemärijärjestelmäosaamisesta seksikästä”
”Ihana, kaunis ja valoisa tanskalainen koti. Pääsin ensi kertaa vierailemaan Tanskassa viime syksynä ja menetin sydämeni tanskalaisten iloisuudelle ja vieraanvaraisuudelle. Kaikki se upea muotoilu siihen vielä päälle! Kaikki tanskalainen design on ollut mieleeni jo pitkään, Fritz Hansenin PK22 -tuolit, Louis Poulsenin valaisimet, Hay, Cubus-kynttelikkö… Nam! ”
Tällaisiin ylistyksiä olemme tottuneet näkemään internetissä. Mutta totuus on, että ensimmäinen tanskalainen asunto herättää wau-elämyksen, toisen nähtyään epäilee, että he ovat käyttäneet samaa suunnittelijaa ja kolmannen jälkeen toteaa, että kaikki tanskalaiset käyvät samassa kaupassa, ostavat samoja tuotteita eikä kukaan uskalla olla erilainen kuin naapurinsa. Kaikki alkaa vaikuttaakin tylsän samanlaiselta.
Kuulostaa tutulta myös Suomessa. Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaraara on ihmetellyt, miksi kaikki 1950-luvun jälkeen rakennetut asuntoalueet ovat toistensa kopiota. Miksi arkkitehtuuri pysähtyi yli 50 vuodeksi Suomessa? Miksi kaupunkisuunnittelussa ei ole kuin kaksi koulukuntaa, joista toinen haluaa lisää kaupunkia Helsinkiin ja toinen haluaa paluuta 50-luvun elokuvista tuttuun maaseutuidylliin.
Viemärijärjestelmäalasta ja -osaamisesta tulee seksikästä heti kun alalla on puolet naisia.
Siitä vaan, tasa-arvon nimissä kannustamaan naisia viemärijärjestelmäalalle.
Minusta viemärijärjestelmäalalle pitäisi saada 50% kiintiöt naisille.