Ruoppaukset puhuttavat Suomen satamakaupungeissa

Maata poistetaan, jotta suuret laivat pystyvät kulkemaan satamaan ja sieltä pois.

Ympäristöviranomaisten mielestä lähes puhdasta maata voidaan sijoittaa mereen, kunhan se pysyy sille osoitetussa paikassa. Sitä vastoin kalastajien mielestä sataman pohjasta irrotettavaa maata ei pitäisi sijoittaa mereen lainkaan.

Runsaasti haitallisia yhdisteitä sisältävä likainen ruoppausmassa sijoitetaan yksimielisesti eristyspengeraltaisiin. Maalle ei läjitetä, koska se on kallista.

Varsinais-Suomen TE-keskuksen kalastusbiologin mukaan ongelma on lähes puhtaaksi ja likaiseksi luokiteltavien maa-ainesten väliin jäävä maa-aines. Sen haitallisuudesta ja läjityksestä päätetään aina tapauskohtaisesti.

-Tämä niin sanottu harmaa alue on aika laaja. Yleensä se kallistuu niin, että maa-aines läjitetään mereen, Leena Rannikko sanoo.

Myrkyllisyys vaikuttaa kaloihin

Leena Rannikon mukaan hienojakoinen maa ei pysy meressä paikoillaan vaan pöllähtää liikkeelle ja jää lillumaan veteen. Pöllyävä maa laskeutuu kasvien ja levien pinnalle. Niiden kautta maassa olevat myrkylliset yhdisteet siirtyvät kaloihin ja siitä edelleen ihmiseen.

-Laivat pitävät hienojakoisen maan liikkeessä, ja se samentaa vettä. Verkot likaantuvat eivätkä kalat tartu likaisiin verkkoihin. Se haittaa myös kalojen lisääntymistä.

Ongelma on lisäksi se, että merestä on hankala löytää läjitysmassalle sellaista paikkaa, jossa massa pysyisi paikallaan.

-Esimerkiksi Turussa Airiston Rajakaria pidettiin hyvänä paikkana, mutta nyt on havaittu, että sekin vuotaa, Rannikko huomauttaa.

Lounais-Suomen ympäristölupaviraston ruoppauslupahakemusten esittelijä Tapio Pylkkö on sitä mieltä, että puhtaiden massojen haitallinen vaikutus on vain väliaikaista.

-Ruoppausmassat eivät ole syy veden ravinteisuuteen, vaan ravinteisuus on siellä jo. Ne vaan vaihtavat paikkaa. Niiden määrä lisääntyy vain hetkeksi, kun maata pöyhitään ja liikutellaan.