”Edellisvuotta oleellisesti heikompi tulos johtui muutamasta isosta tekijästä: Norjan toimintojen merkittävistä projektiheikennyksistä, yhden rataliiketoiminnan kunnossapitourakan hinnoittelun ja käynnissä olevien urakoiden jaksotusten virheellisyydestä sekä yhden kalliorakentamisen projektin epäonnistumisesta. Projekteista johtuvat tappiokirjaukset olivat yhteensä 19,2 miljoonaa euroa. Konsernin kassavirran kehitys oli vahvasti positiivinen”, Leinonen sanoo.
Destia tarkentaa vielä tilinpäätöksessään, että sen projekteista tekemät 19,2 miljoonan euron tappiokirjaukset sisältävät myös tilauskannan arvioidut tappiot.
”Destian tuleva vuosi näyttää edellisvuotta paremmalta johtuen käynnissä olevista suurista hankkeista, kuten PPP- ja allianssihankkeet. Infra-alan kysynnän elpymisen arvioidaankin ajoittuvan vuosille 2012–2013. Destian olemassa oleva vahva tilauskanta sekä aiemmin käynnistetyt kannattavuuden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet vaikuttavat vuoden 2012 näkymiin myönteisesti. Destia-konsernin vuoden 2012 liikevaihdon arvioidaan kasvavan hieman ja tilikauden liiketuloksen olevan selvästi positiivinen.”
Destia-konserni 1-12 2011/1-12 2010
- Liikevaihto milj. euroa 495,9/538,6
- Liikevoitto % -1,6/2,2
- Tulos ennen satunnaiseriä milj. euroa -11,8/7,0
- Omavaraisuusaste % 25,7/31,5
- Tase milj. euroa 262,0/262,3
- Tilauskanta milj. euroa 805,1/646,5
- Henkilöstö (keskimäärin) 1 813/2 096
Tätä artikkelia on kommentoitu 60 kertaa
60 vastausta artikkeliin “Vanhat projektit painoivat Destian tuloksen tappiolle”
Kuinkahan kauan tämä tappiollinen toiminta saa jatkua ja kuinkahan kauan omistaja (=valtio=me kansalaiset) haluamme omistaa tappiollisen maanrakennusyrityksen?
Destia ei koko elinaikanansa ole tuottanut omistajalleen latin latia. Firma joka sai huomenlahjakseen mittavat maa-ainesalueet, rakennuksia ja toimipaikkoja strategisesti tärkeiltä alueilta sekä runsaslukuisen kaluston, on onnistunut elinaikanaan vain kadottamaan suuren osan omaisuudestaan ja kaupanpäälle vielä velkaantumaankin. Asiaa ei paranna sekään, että irtautuessaan silloisesta tiehallinnosta tämä valtion maanrakennusliike pystyi siirtämään tappiolliset sijoituksensa valtiolle ja kuorimaan parhaat päältä.
Tilinpäätöstiedotteen otsikosta voisi päätellä, että firmalla menee loistavasti. No meneekin varmaan, mutta ikävä kyllä ei taloudellisesti. Nyt syytellään vanhoja tappiollisia töitä mutta kehutaan saadun paljon hyvää työkantaa. Tuota lukiessa tulee deja vu -olo, näinhän sitä on eri sanoin kehuttu joka vuosi. Jostain kumman välissä nuo hyvät työkannat ja kovat tuotto-odotukset muuttuvat tappiollisiksi. Ihmetellä täytyy jos nuo nyt talouden matalapaineessa saadut työt korjaavat suuntaa.
Destia tuntuu panostavan pitkäkestoisiin urakoihin ja kilpailee itsensä verille mm. toisen valtionyhtiön kanssa. Samalla aiheuttavat hallaa koko alalle, kun estävät terveen kilpailun ja uusien yritysten muodostumisen alalle, niiden omistajat ja rahoittajat kun eivät varmaan vuosikymmeniä pysty odottamaan tuottoa sijoittamalleen rahalle.
Villinä veikkauksena voisi vielä heittää, että kesällä ilmoitetaan rinta rottingilla saadun taas leijonanosa valtion tämän vuoden tienhoitourakoista, työkantaa piisaa ja rahaa on tulossa ovista ja ikkunoista ihan just…jos ei sitten vanhat työkannat ehdi muuttua tappiollisiksi.
Motiivi-lehti | JHL ry
”Destia on niitä valtionyhtiöitä, joihin valtion kolkko omistajapolitiikka on osunut kovalla kädellä. Toimintoja on ulkoistettu nopeammin kuin mihin kilpailuttajien käsitys on riittänyt. Esimerkkinä muutama vuosi sitten virolaiselle As Teholle ulkoistettu tienhoito. Halvalla hinnalla saatiin lopulta vain tienhoidon rauniot”.
”Kauniiseen ääneen puhutaan laadusta ja osaamisesta ja korkealaatuisesta kalustosta. Esimerkiksi As Tehon tapaus osoitti mikä todella vaikuttaa: raha. Tienhoitoon tullaan vaikka puutarhatraktoreilla, heittomiehillä ja muovikassiin mahtuvalla toimistolla, jos hinta vain on riittävän halpa.
Luonnollisesti tämä näkyy sitten kaikessa”.
Ei ihme, ettei tulosta tule.
Kivalla tavalla Motiivi-lehti / JHL on onnistunut sekoittamaan omistajapolitiikan, kilpailulle avatun valtion infratuotannon, yksittäisen urakoitsijan ja Destian toiminnan.
Destiahan on avoimilla markkinoilla toimiva osakeyhtiö, sen omistajana vain toimii valtio. Osakeyhtiön tehtävä on tuottaa omistajan siihen sijoittamille rahoille korkoa, joka yleensä maksetaan osinkona. Tällä hetkellä näyttää vain siltä, että valtio omistajana ei halua/vaadi osakeyhtiön toimivan niinkuin osakeyhtiö toimii. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että tällainen 100% valtio-omisteinen osakeyhtiö ei näytä olevan oikea yhtiö vaan jonkin sortin ”välimallin osakeyhtiö”. Syyt tähän lienevät poliittisia. Siinä mielessä tuo Motiivi-lehden lainaus valtio-ohjauksen kovasta kädestä tuntuu oudolta, käsihän on ollut pehmeä, suorastaan veltto.
Esimerkkinä otettu AS Tehon tapaushan ei taas liity esitetyllä tavalla omistajaohjaukseen, eihän valtio sitä omistanut. Valtion infra-alan urakointhani on päätetty kilpailuttaa ja Destian tehtävä olisi toimia yhtenä tasavertaisena urakoitsijana kentällä, aivan kuten AS Tehokin toimi. Mutta koska Destialta ei ole vaadittu tuottoa osakkeenomistajalle, eli yksinkertaistettuna riittävää katetta toteuttamiinsa urakoihin, niin muut alalle pyrkivät toimijat joutuvat tekemään saman urakan ainakin katteensa verran halvemmilla työkustannuksilla. Eli sen takia ne joutuvat ne ”puutarhatraktorit” töihin valjastamaan, siis määräävässä markkina-asemassa olevan Destian tuottovaatimuksen puutteessa. Ja elleivät onnistu, niin kaatuvat konkurssiin kuten AS Teho. Destia vastaavassa tapauksessa ilmoittaa vain vanhojen projektien painaneen tuloksen jälleen miinukselle, myy tarvittaessa vaikka (valtion) omaisuuttaan tai velkaantuu omistajansa piikkiin.
Tuo tienhoitourakointi näyttää erityisesti paljastavan lepsun omistajaohjauksen haitat. Destiahan tuntuu vuosittain nappaavan urakoista suurimman osan, kilpailijat ympärillä kaatuvat tai luopuvat kilpailusta. Joku hullu yrittää silloin tällöin verisesti kilpailla markkinaosuuksista Destian kanssa, kunnes joutuu myöntämään ettei pysty pelaamaan markkinatalouden säännöillä sellaista yritystä vastaan, jota nämä säännöt eivät koskekaan. Yli 60 % markkinaosuutta näistäkin markkinoista pitää yhtiö, joka vuodesta toiseen voi ilmoittaa omistajalleen, ettei taas tänäkään vuonna tuottanut omistajilleen senttiäkään. Tuollaisen markkinaosuuden ylläpitäminenhän vapailla markkinoilla edellyttää yleensä esimerkiksi ylivoimaista tuotetta tai tuotantotapaa, Destian tapauksessa se ylivoimainen tuotantotapa vain on luvallinen tappion tekeminen.
Lujatalolla oli aikoinaan kova uho vallata pääkaupunkiseudun korjausrakentamismarkkinat, vaikka pikku tappiolla.
Töitä otettiin väkisin, kaikki jotka kävelivät ovesta sisään palkattiin.
Lopputulkosena oli täysi katastrovi, onneksi Lujabetoni elätti.
Destialla on samat oireet, nyt on elättäjänä veronmaksajat
Destialla on ollut pitkän aikaan Infra-alan töistä vakiintunut
65 % markkinaosuus.
Onks se oikein, että tätä markkinaosuutta ylläpidetään valtion varoilla?
Kaikkiin yhteiskunnan tiehankkeisiin rahoitus tulee aina veronmaksajilta valtio budjetista. Valtio harrastaa valtionyhtiön Destian tapauksessa ”rikkaan miehen politiikkaa”. Oikeasti Suomen valtio on köyhä ja velkaantunut.
Rikas mies tekee näin. Ottaa 100 miljoonaa pussista ja kysyy kaikilta urakoitsijoilta, kuka tekee urakan tällä summalla. Kaikki urakoitsijat pyytävät urakasta 200 miljoonaa, paitsi yksi Destia, joka ottaa tieurakan hoidattavakseen 100 miljoonan urakkasummalla. Muut eivät pääseet lähellekkään voittanutta urakkahintaa. Destialla menee urakkaan 120 miljoonaa. Koska rikas mies omistaa yhtiön maksaa sille 20 miljoonaa lisää kulujen peittämiseksi. Kaikki kuitenkin itkevät julkisuudessa, että urakka on saatu sen perusteella, että rikas mies tukee omaa firmaa. Maksaa vielä sen tappiot.
Näillä muilla urakoitsijoilla rikas mies teettää kalliilla ne urakat mitä omalla firmalla (Destialla) ei kerkiä.
Olin aikoinaan vastaavanatyönjohtajana eräässä pörssiyhtiössä.
Päälliköt saivat oikein loistavan idean. Kolme eri osastoa tekee kimpassa erittäin vaativan kohteen. Koska urakka oli yhtiön sisäinen, niin työt teetettiin omakustannushintaan osastojen välillä.
Urakkamuodosta johtuen kukaan ei välittänyt kuluista, kun laskun päälle sain sen 12% takuuvarmasti.
Lopputulos oli aikataulullisesti ja taloudesti täydellinen pannukakku.
Joku totesi työn valmistuttua: ”vaikka budjetti ylitettiin niin rahat pysyivät kuitenkin talon sisällä”. Voiko typerämpää lausahdusta olla ?
Rahat menivät: työntekijöille, aliurakoitsijoille ja yleiseen tehottomuuten. Osakkeen omistajien etua ei kukaan ajatellut.
Tilaaja ajatelee aina, hankkeen maksajana kuitenkin näin.
Jos tiehankkeeseen on varattu 100 miljoonaa, niin ottaa varmasti vaikka oman tieurakoitsijan, joka lupaa tehdä sillä urakkasummalla. Vaikka loppukustannus tilaajalle olisi 120 miljoonaa euroa on sen loppusumma selvästi halvempi, kuin tarjouspyyntökierroksella saadut 200 miljoonan tarjoukset. Kysymys on aina tilaajalle (Suomen valtiolle) tiehankkeesta maksettavasta loppukustannuksesta.
Miksi Destia urakoi myös yksityisellä puolella ?
Mitä me veronmaksat siitä hyödymme?
Yksityisiä valta- ja moottoriteiden tilaajia, ei taida olla Suomessa. Tilaajana on kyllä ”valitettavasti” valtio veronmaksajien rahoilla.
Destia on levittäytynyt tiepuolelta myös monttuhommiin, esim. Kalasatama Helsingissä.
Rakennetaanko sekin veronmaksajien rahoilla ?
Yksityisen tiehankkeiden rahoituksen voisi hoitaa näin. Esimerkiksi YIT antaisi koko konsernin voiton teiden korjausrakentamiseen. Annetun rahan voisi korvamerkitä tiettyihin tiehankkeisiin tielaitoksen toimesta. YIT:lle voisi antaa suoraan näiden tiehankkeiden rakentamisen. Näin tämä yksityinen tiehankkeiden rahoitus toimisi veronmaksajien näkökulmasta ajatellen hyvin. Destialla ei olisi lupa näitä hankkeita tarjota. YIT työllistäisi itsensä hyvin.
Tietenkin YIT saisi tieurakoita itselleen, jos tekee tiehankkeet omilla voittorahoillaan ja kalustollaan. Eikä esitä laskua tehdystä työstä kenellekkään. Kyllä yhteiskunnan tulisi olla myötämielinen tälläistä yritystoimintaa kohtaa.
Tietenkin YIT saisi tieurakoita itselleen, jos tekee tiehankkeet omilla voittorahoillaan ja kalustollaan. Eikä esitä laskua tehdystä työstä kenellekkään. Kyllä yhteiskunnan tulisi olla myötämielinen tälläistä yritystoimintaa kohtaa.
Destian omistajataho valtio tuntuu vuodesta toiseen uskovan samoja selityksiä ”kertaluonteisista alaskirjauksista”. Kauanko omistaja tällaistä nielee – ikuisuuden, jos historiaa katsoo.
Rakentamiseen kuuluvat tappiourakat, joita tulee kaikille. Pointti kannattavassa liiketoiminnassa onkin siinä, että muu toiminta on niin ammattimaista, että kertaluonteiset erät eivät paina tulosta tappiolle. Destia on täynnä ihmisiä ylintä johtoa myöden, jotka tuhoavat markkinoiden toimivuuden tappiota tekemällä vuosi toisensa jälkeen ja omistaja vain katselee sivusta. Missään normaalin lainalaisuuksien yhtiössä ei katseltaisi moista.
Pitää ihan kysyä, mitä helv… Destia tekee Norjassa? Eikö riitä, että veronmaksajien rahoja kuluteta Suomessa vaan niitä pitää lähteä lahjoittamaan myös öljyköyhälle Norjan valtiolle tappiollisina hoito- ja asfalttiurakoina? Sama meno ja meininki oli Virossa pari vuotta sitten, kun Destia teki vuodesta toiseen 10 %:n tappiota. Mikä maa seuraavaksi? Venäjä?
Olisi mielenkiintoista tietää, onko tappiollinen kalliorakennusprojekti Länsimetro? Siellä Destia raijasi itse tunnelintekoon tsekkiläisen Metrostavin (Destia ”laajensi” tunnelintekoon), joka mm toi vuoden projektiin tsekkirekisteröidyt autot ja työvoiman ties millä kaksoistyösopimuksella. Ts valtio kilpaili auttamalla ulkomaisen yrityksen suomen markkinoille.
Autohomma on käsittämätön. Miten suomessa voi tehdä bisnestoimintaa kalustolla joka ei ole tänne vakuutettua?
MOT, Laaksovirran jälkeen voisi taas vähän kaivella..
Naulan kantaan ja autoista puheenolleen.
Destialla on liian monta työsuhde-Volvoa
Tästä säästövinkki, eikä maksa mitään
Destia pystyy toimimaan ja toimiikin niin hoitourakoissa kuin mittaus- ja suunnittelutoimialalla markkinahäirikkönä, koska yhtiöltä ei käytännössä vaadita tuottavuutta. Jo v. 2009 norjalaiset tienviranomaiset olivat pahoillaan suomalaisten veronmaksajien puolesta, sillä Destian tarjoukset Norjan hoitourakoista oli totaalisen alihinnoiteltuja. Ainahan Norjan epäonnistumista voi syyttää entistä toimitusjohtajaa, vaikka tosiasiallisesti tarjouslaskenta ja hinnoittelu ei ole toimitusjohtajan tehtävä vaan sen hoitaa ylempi keskijohto eli edelleen sama porukka, joka laskee nykyisetkin urakat. Mittaus- ja suunnittelupuolella Destian nykyinen ”markkinahinnoittelu” alkaa olla jo vitsi.
Tästä markkinahäiriköstä ei päästä ennen kuin se on täysin yksityistetty, joka toivottavasti tapahtuu ennen kuin tappiot lopullisesti kapsahtavat veronmaksajien syliin.
Ilman päällystystoimialan myyntiä NCC:lle ja siitä saatua kertaluontoisia korvauksia, Destian vuositappiot lienevät lähes 20 miljoonaa €. Mutta mikä on todellinen tulos, sitä ei varmasti tiedä kukaan, koska projektijaksotuksilla pystytään pelaamaan aivan rajattomasti ja niitä voi aina syytellä. Olisiko syytä katsoa peiliin ja tunnustaa tosiasiat: hinnoittelu ja talousosaaminen on edelleen sitä mitä se oli Tieliikelaitoksen aikana, kun tuloksesta ei tarvitse välittää tippaakaan. Mihin valtio tarvitsee omaa tierakennusfirmaa?
Valtio ”tarvitsee” omaa tienrakennusyhtiötä ns. kiilapojaksi, ettei suurien hankkeiden hinnat karkaa käsistä.
Desti on ainoa aidosti yleishyödyllinen yhtiö valtiolla. Eli se ei tavoittelekaan voittoa vaan pitää olemassa olollaan kilpailutilanteen sopivan kireänä. Siinä suhteessa asfalttitoiminnan myyminen oli emämunaus, sillä kilpailun toimimattomuus todettiin ihan oikeusteitse, ja nyt valtio myi yhtiö Pohjoismaisen asfalttikartellin yhdelle pääjärjestelijöistä.
Destian mallia kannattaisi kokeilla myös asuntomarkkinoilla. Esimerkikksi Helsingin ATT:n rinnalle voitaisiin perustaa valtion ja kaupungin yhteinen asuntourakointiyhtiö joka urakoisi asuntoja joita ATT gryndaisi omistus- ja vuokrapuolellle voittoa tavoittelematta. Pieni tappiokin olisi silloin yhteiskunnan etu sillä samoille alueille rakentavat muut yhtiöt eivät voisi pitää hintatasoa kovin paljoa korkeammalla. Sillon riitttäisi, että ATT:lle annettaisiin ”markkinahäiriötontteja” kaikkialta siellä missä muutkin grynderit toimivat.
ATT ei kuitenkaan kannattaa päästää rakennuttamaan mihinkään edellisen kirjoittajan rakennuskohteeseen. Tällä hetkellä ovat rakennuttajana Helsingin kaupungin vuokra-asuntokohteissa. Ottavat rakennuttamispalkkiona 20 % rakennuskohteen kokonaisrakentamiskustannuksesta. Eli kymmenen miljoonan rakennuskohteessa rakennuttamispalkkio on kaksi miljoonaa euroa. Rakentamiskohteen kokonaiskustannukseksi tulee 12 miljoonaa euroa. Ottavat paljon suuremman rakentamispalkkion, kuin pää- sivurakoitsijoiden kate yhteensä on. Vaikka siitä vähentää rakennuttamis-, valvonta ja suunnittelukustannukset kateeksi jää suurempi, mitä kaikilla urakoitsijoilla yhteensä on. Vuokra-asunnon asukkaat maksavat nämä kustannukset vuokrassa. Helsingin kaupunki ryöstää näissä omissa vuokratalokohteissa ottamalla ylimääräisen oman ”laittoman” katteen rakennuttajaorganisaatio ATT avulla.
Valtiolla ja kaikilla kasvukeskuksien kaupungeilla voisi olla omat rakennusliikkeet, jotka rakentavat myytäviä asuntoja. Valtiolla ja kaupungilla olisi yhteinen omistus kaupungin rakennusliikkeessä. Kaupungit antaisivat asuntorakentamiseen tontit ARA-hinnalla tai alle sen. Rakennuttamisen hoitasivat yksityiset insinöritoimistot.
Rakennustoiminta ja asuntojen myynti toimisi omakustannusperusteella.
Edelliseen kirjoitukseen kommentit. Asuntojen rakentamisen määrä esim. pääkaupunkiseudulla tulisi olla vähintään 15 000 asuntoa vuodessa. Joista puolet 7500 olisi vuokra-asuntoja ja toinen puoli 7500 omistusasuntoja. Eiköhän tällä alkaisi asuntomarkkinoilla hintavaikutusta olla. Asuntojen myynti ja vuokraus tapahtuu omakustannusperusteella. Vuokra-asunnot jäisivät kaupunkien kiinteisyhtiöiden haltuun.
Toimihenkilöt saataisiin helposti näihin valtion ja kaupungin omistamiin rakennusliikkeisiin esimerkiksi isommista rakennusliikkeistä. Maksettaisiin 20 % kovempaa palkkaa, mitä tällä hetkellä saavat. Siitä voisi sanoa vain, että tässä palkka-asiassa sovelletaan Helsingin kaupungin ”ATT n mallia.” Ei tulisi tästäkään asiassa ”mölinää” yhdestäkään isommasta rakennusliikkeestä. Ovat niin paljon rakentamisessa tekemisissä kaupunkien rakennusvalvonnan kanssa ja tonttiostoissa kaupungin kanssa, pysyisi varmasti mölyt mahassa. Korkeintaan sanoisivat, että ATT n malli toimii hyvin ”hampaat kalisten”.
Helsingin kaupunkien tontit luovutetaan vuokratalon käyttöön Hitas-ehdoilla. Perittävään vuokraan sisältyy tontin vuokraa n. 2,20€/asm2/kk. Esimerkiksi sadan neliön vuokra-asunnossa tontin vuokraa on 220 euroa kuukaudessa. Maksettava tontin vuokra-aika on vuokrataloissa loputon. Eli maksat tontin vuokraa Helsingin kaupungin vuokra-asunnossa, esimerkiksi 60 vuodessa sadan neliön asunnosta yhteensä 158.400,00 euroa. Jos yhtiössä on 65 asuntoa, joiden keskipinta-ala on 73 m2, kaupunki saa itselleen vuokratuottoina 60 vuodessa 6.937.920,00 miljoonaa euroa. Rakennushankkeen alussa kaupungin yhtiö ATT saa noin (rakennutamiskulujen vähentämisen jälkeen) 1,5 miljoonaa euroa rakennuttamispalkkiona. Tämänkin vuokrataloyhtiö maksaa rakentamisen lainakuluissa, joka maksetaan vuokrilla.
Koko järjestelmä on vuokralaisen ja yhteiskunnan kannalta ihan perseestä.
Valtion ja kaupunkien omistamille rakennusliikkeille olisi todellista käyttöä omakustannusperiaatteella. Helsingin kaupungilla on oma kovanrahan Hitas-järjestelmä, joka on kaupungin tekemä oma ”huijaus” asuntomarkkinoille.
Helsingin kaupungin kovanrahan Hitas-asuntojen velaton myyntineliöhinta on tällä hetkellä noin 4 259 euroa. Hoitovastike on noin 340-812 euroa kuukaudessa. Hoitovastike sisältää tontin vuokran n. 2,20€/asm2/kk.
Esimerkiksi sadan neliön asunnossa tontin vuokra on 220 euroa kuukaudessa. Maksettava tontin vuokra-aika on tällä hetkellä 60 -100 vuotta. Eli maksat tontin vuokraa esimerkiksi 60 vuotta ja 220 euroa kuukaudessa. Tontin hinnaksi tulee asunnolle 158.400 euroa. Sadanneliön Hitas-asunnon hinnaksi tulee 425.900 euroa + 158.400 euroa, eli 584.300 euroa.
Kaupunki saa asuntojen myynnissä, asunnon velattoman myyntihinnan (425.900 euroa) ja rakentamiskulujen (n.210.000 euroa) välisen erotuksen itselleen, eli 215.900,00 euroa. Lisäksi tulevat tontin vuokrasta saatavat vuokratulot kaupungille kuukausittain.
Näillä asunnoilla ei ole 10 vuoden asuntokauppalain mukaista takuuta omistusasunnon ostajalle, koska ovat urakkakilpailun perusteella tuotettuja. Tämä on kaupungin puolesta asuntokauppalain vastaista toimintaa. Helsingin kaupunki itse myy asunnot ja kaupungin oma rakennuttajatoimisto ATT rakennuttaa.
Valtion tulisi muuttaa nykyistä lainsäädäntöä niin, että Suomessa valtateiden rakentaminen ja ylläpito kuuluu kokonaan Destian vastuulle. Isommat siltaurakat Destia voi kilpailuttaa Infra-puolen rakennusliikkeiden kesken. Samoin asfalttiteiden päällystämisen Destia kilpailuttaisia Infra-puolen asfalttirakennusliikkeiden kesken. Tämä järjestely olisi kaikkein paras laadun ja veronmaksajien kannalta. Nyt jokainen toimija joutuu käyttämää alihintaisia ”paska aliurakoitsijoita”, että voisi saada tieurakan itselleen. Lopputulos on nykyisin kaikkien kannalta aina huono.
Tämä myös tiellä liikkujien kannalta. Liikenneministeri Merja Kyllönen vaan muuttamaan hallituksessa nykyistä lakia. Yleisten teiden rakentaminen ja kunnossapito on yhteiskunnassa tärkeitä perustoimintoja, jonka rakentaminen ja ylläpitäminen on parasta olla yhteiskunnan vastuulla. Jos Destia poistuisi markkinoilta hintataso nousee tieurakoissa kunnolla. Laatu tuskin nykyisestä paljon parantuisi.
Valtion ja kuntien yhteisomistuksessa olevat rakennusliikkeet voisivat ottaa asuntorakentamishankkeissa 10 % katteen urakoilleen. Yksityiset rakennusliikkeet eivät pääsisi sanomaan, että ne toimivat veronmaksajien rahoilla. Katesummalla rahoitettaisiin esim. liiketoimintakuluja ja kalustohankintoja. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla ei ole yhtään ”rehellistä” asuntorakennuttajaa tai asuntorakentajaa.
Helsingin, Vantaan ja Espoon kaupungilla tulisi olla oma yhteinen rakennusliike, joka rakentaisi näiden kaupungien alueille. Kaupungit myysivät rakentamiseen tarvittavat tontit rakennusliikkeelle ARA-hinnoilla. Katteeksi rakennusliike laskisi rakennuskohteisiin 10%. Rakennuttamisen hoitaisivat rakennusliikkeen kanssa yhteistyössä yksityiset insinööritoimistot. Valtion tulisi olla myös yhtiössä mukana. Kaikilla olisi samansuuruiset omistussuhteet yhtiössä. Asuntojen rakentamisen määrä olisi kolmen kaupungin alueella vuodessa yhteensä n. 15 000 asuntoa. Joista puolet 7500 olisi vuokra-asuntoja ja toinen puoli 7500 omistusasuntoja. Vuokra-asunnot jäisivät rakennuspaikan kaupungin perustaman kiinteistöyhtiön omistukseen. Helsingin alueelle on oma Hitas-järjestelmä. Se voi toimia Helsingissä entiseen malliin, sillä ei ole merkitystä tässä asiassa. Asuntoministeri Kiuru voisi olla aktiivinen tälläisessä uudessa järjestelyssä.
Tälläisestä rakennusliikkeestä tulisi pääkaupunkiseudulla vahva ja markkinoita tasapainottava toimija. Tarvitsee vain hyvän toimitusjohtajan vetäjäksi, sopivia henkilöitä varmasti tulisi yksityisten rakennusliikkeiden puolelta. Rakennuttaminen ja suunnittelun hoitaisivat yhteistyössä yksityiset insinööritoimistot. Silloin toiminta olisi aina nykyaikaista, eikä kankean ja vanhanaikaisen organisaation pyörittämää toimintaa. Tästä hyvänä esimerkkinä tällä hetkellä on Helsingin kaupungin ATT.
Edelliseen kirjoitukseen voisi kommentoida: Julkisella rakennusliikkeellä täytyisi olla 5 vuodeksi eteenpäin ARA-hintaisia tontteja varattuna tulevalle rakennuskannalle kaupunkien toimesta. Tälläinen 5 vuoden päähän ulottuva tonttivaranto on pääkaupunkiseudulla suuremmilla gryndirakennusliikkeillä. Tietysti nämä grynderit hidastavat heti rakentamistahtia, jos ylihintaiset asunnot eivät mene kaupaksi.
Julkisella rakennusliikkeellä ei lama-aikanakaan tarvitse hidastaa omaa rakennustoimintaa pääkaaupunkiseudulla, koska kohtuuhintaiset vuokra-asunnot menevät aina käyttöön. Muiden hidastaessa asuntorakentamista tälläinen julkinen rakennusliike voi halutessaan lisätä asuntotuotantoa yli 15 000 vuokra-asuntoa vuodessa Helsingin, Vantaan ja Espoon alueelle. Lama-aikana urakkahinnat halpenevat ja kokonaisrakentamiskustannukset tietenkin laskevat. Tämä toimisi myös elvyttävänä toimintana yhteiskunnassa, jota ei tarvitsisi keinotekoisesti lama-aikana käynnistää.
Mitä yleishyödyllistä Destiassa oikein on? Se on pahimman luokan markkinahäirikkö, joka estää alihinnoittelulla muiden toimijoiden tulon markkinoille. Katsokaahan ympärille ja miettikää, millaista laatua nykyään Destian hoitourakatkin tuottavat: ei niillä ole omaa kalustoa, vaan projektipäällikkö ottaa mistä halvimman aliurakoitsijan saa. Jos Destiassa on jotain yleishyödyllistä, ei niitä pitäisi silloin kilpailuttaa, vaan antaa Destian sitten hoitaa hommat monopolin turvin.
Eiköhän olis jo aika antaa Leinoselle monoa ja hommata kunnon tj firmaan.. Ei oikein vakuuta kyseisen hepun taidot yritysjohtajana näiden 2 vuoden aikana.. Niin tai onhan sekin meriitti, jos pystyy puolittamaan henkilöstön ja liikevaihdon, pitämällä tämänkin jälkeen tuloksen reilusti tappiolla.. 😉
Keskustelijat kaipailevat kovasti julkista rakentajaa pääkaupunkiseudulle, joka laittaisi rakentamiskustannukset kuriin. Jostain syystä useimmat näyttävät uskovan, että Destia on esimerkillinen julkinen toimija ja rauhoittaa markkinoiden ylihinnoittelua. Kuinka väärässä voikaan olla: Destia ei todellakaan ole mikään esimerkillinen vastuullisesti johdettu julkinen toimija, vaan sitä johdetaan kuin mitä tahansa monopoliyritystä (kuten Fortum) ylimmän johdon tulospalkkioiden ohjaamana. Toimiva ja vastuullisesti johdettu valtion yhtiö on yhtä harvinainen näky kuin jääkarhu Helsingin kadulla.
Destia on tuskin mikään malliesimerkki, hyvin hoidetusta yhtiöstä. Korkeintaan esimerkki valtion päättäjien sekoilusta valtion yhtiöiden yksityistämisen osalta. Koko yksityistämistä ei olisi kannattanut tehdä. Destia pystyisi kilpailuttamaan tiehankkeet tarvittaessa omalla organisaatiolla, jos päävastuu teiden rakentamisesta ja ylläpidosta kuuluisi sille. Varmaan yhteiskunnallle näin tulisi mahdolliset säästöt kaikkein varmimmin.
Julkinen kaupungien ja valtion omistama rakennusliike esim. pääkaupunkiseudulla ei ole mikään ”monopoli” nykyisten isojen rakennusliikkeiden rinnalla vähään aikaan. Vastuullisesti toimiva julkinen rakennusliike tarvitsee vain, kunnollisen toimitusjohtajan vetäjäksi.
Hinnoittelu tapahtuisi todellisten kustannuksien perusteella 10 % kate lisättynä. Tämän kustannusrakenne tulisi näkyä avoimesti asuntojen myyntiesitteissä.
Asuntokauppalakia tulisi muuttaa muutenkin siten, että asunnon ostajalle on näytettävä asunnon velattoman neliöhinnan kustannusrakenne. Esimerkiksi ison grynderin osalta. Tontin hinta 3200 euroa + rakentamiskulut 2200 euroa + kate 5400 euroa. Asuinneliön velaton myyntihinta on: 10.800,00 euroa. Julkinen rakennusliike voisi aloittaa hintojen esittämisen myyntiesitteissä vastaavalla tavalla. Loppuhinta olisi vain paljon pienempi edellä esitetystä, koska tontin hinta ja kate olisi pienempi. Edellyttäen, että tontin saa ostettua ARA-hinnalla. Mutta miksi ei saisi, koska myyjä ja ostaja ovat sama taho.
Kaupunki voi antaa omalle organisaatiolle omistamansa asuntotontin, vaikka ilmaisella. Korkeintaan kunnallistekniikan liittymismaksun veloittavat. Tässä ei ole varmaan kenelläkään mitään sanomista. Käyttävät vain omistajan oikeutta.
Mitä jos Destia ja Peab ovat jo YIT:n miesten hallussa, milloin SKANSKA?
Otteita Rakennuslehden verkkosivujen jutuista.
”Leinonen totesi jo Destia-nimityksensä yhteydessä 2009 syyskuussa, että uudessa toimessaan hänen tärkeimpänä tehtävänään on yhtiön kannattavuuden kohentaminen. Vielä vuosi sitten YIT Oyj:tä luotsannut Leinonen sanoi myös aikovansa saattaa Destia ”pörssikuntoon” ja väläytti henkilöstövähennysten olevan mahdollisia” .
”Destian lehdistötilaisuudessa Leinonen kertoi keskustelleensa myös SRV Yhtiöt Oyj:n toimitusjohtajan tehtävistä SRV:n hallituksen puheenjohtajan Ilpo Kokkilan kanssa”.
Yllä olevan tekstin perusteella SRV voisi ottaa nykyisen Destian toimitusjohtajan Hannu Leinosen, vaikka infra-johtajaksi. Aloittaisi siellä asfalttipuolen, isojen siltaurakoiden ja valtateiden rakennushankkeiden vetämisen. SRV:llä ei ole tätä toimintaa ennestään. Siellä voi näyttää kyntensä, miten SRV yhtiöiden pörssikurssi pistetään nousuun. Destialle uusi toimitusjohtaja ja lakimuutoksella yhtiölle takaisin Suomessa valtateiden rakentamisen ja ylläpidon vastuu. Uusi toimitusjohtaja paikkaisi nopeasti Leinosen repimän Destian kuntoon.
Destia ajoi perjantaina Norjan tytäryhtiön konkurssiin http://www.destia.fi/ajankohtaista/destia-vetaytyy-pohjois-norjasta.html.
Se siitä valtion omistamasta, toimivasta ja hyvin johdetusta yhtiöstä.
Jokohan se uskoo pysyä Suomen rajojen sisäpuolella, kun turpaan tuli ensin Virosta ja nyt Norjasta. Venäjälle eivät onneksi uskaltaneet, vaikka firma ehti kuulemma palkata lähes tusinan myyntipäällikköitä sitä varten. Näyttääpä noilla olevan projekti Azerbaitsenissa, joten vielä lisää ”kokemusta” on odotettavissa.
Eikös tämä nykyinen toimitusjohtaja ole sama tyyppi, joka sai lähes YIT:n kontalleen Venäjän toimintojen vetäjänä?
Hannu Leinonen on YIT:n mies. Oli aika vaarallista ottaa näistä isoista kilpailija infrafirmoista esimerkiksi YIT:stä, Destiaan toimitusjohtaja. Leinonen oli YIT:n jälkeen SRV:ssä ja sai varmasti hallituspaikan YIT:n avulla. YIT on järjestänyt osaltaan paikan Leinoselle Destian toimitusjohtajaksi. Todennäköisesti on saanut ohjeeksi YIT:n Reino Hanhiselta lyödä ”paskaksi” koko Destia. Tämän jälkeen saadaan Infra-alan markkinat kokonaan muutaman ison rakennusliikkeen haltuun. Hannu Leinonen noudattaa vain saamiaan ohjeita YIT:n Vuorineuvos Reino Hanhiselta. Tuskin muuten Leinonen ohjaisi Destiaa nykyisellä tavalla. YIT:llä on tapana panna miehet kentälle tekemään pahojaan, näyttävien ”potkujen” jälkeen. Niillähän oli tämä YIT:stä lähtöisin oleva Petri Suuperko tapaus, joka melkein kaatoi toimitusjohtajana Luja-Talon.
Suuperko on nykyisin rakennusliike Peabin toimitusjohtaja
”kummisetä” Hanhisen järjestämänä.
”YIT:n ja Destian konsortio valittiin Koskenkylä-Kotka-moottoritien toteuttajaksi”
21.11.2011 16:58
”Koskenkylä-Kotka-moottoritie toteutetaan elinkaarimallilla, jossa Liikennevirasto tilaa konsortiolta tien suunnittelun, rakentamisen, kunnossapidon ja rahoituksen käsittävän kokonaisuuden myönnetyn sopimusvaltuuden puitteissa. Hankkeen toteutuksesta vastaa YIT:n ja Destian muodostama työyhteenliittymä”. ”Liikennevirastolle on myönnetty 650 miljoonan euron sopimusvaltuus hankkeen toteuttamiseksi”.
”Noin 53 kilometrin pituinen tieosuus pyritään avaamaan liikenteelle osittain vuonna 2013 ja kokonaisuudessaan se otetaan käyttöön vuoden 2014 aikana. Tieosuuden valmistumisen jälkeen konsortio vastaa tien kunnossapidosta ja rahoituksesta vuoteen 2026 saakka”.
Tiehankkeessa YIT:n osuus on voitollinen. Destia tekee tiehankkeesta tappion. Näin on saatu tiehankkeen tarjoushinta halvemmaksi. Destian nykyinen toimitusjohtaja Hannu Leinonen on yhä YIT:n mies.
Hohoo! Täällä väki katselee punaisten lasiensa läpi ja haaveilee valtion ja kuntien rakennusliikkeistä. Onhan näitä viritelmiä ollut ja tulee varmaan tässä hyvinvointivaltiossa aina olemaankin, sillä näitten tappiot ja byrokratian kulut on niin helppo maksattaa veronmaksajilla.
Lahden seudun kuntatekniikka, Turun uusi kyhäelmä, Tampereen infratuotanto, Tieliikelaitos, Senaattikiinteistöt, ihan vaan muutama mainitakseni.
Ja kaikki (okei, Turku vasta aloittelee) tekevät ylihintaisia urakoita tai muuten vaan tappiota veronmaksajien piikkiin, ainoat kilpailun kautta saamansa urakat rahoittavat neuvottelumenettelyllä saamiensa urakoitten katteesta. Hintataso näillä liikelaitoksilla monopolinsa turvin on 10 – 40% markkinahintoja korkeammalla. Eli vanhoja veteliä byrakratioita, uusilla nimillä ja kujeilla vaan. Ja täällä vain haaveillaan uusista vastaavista toimijoista, ehdotellaan lakisääteisiä 10% katteita. Voi vide. Ja tuotanto saa maksaa mitä vaan, niinkuin nykyisilläkin liikelaitoksilla…. Ei taida tuolla hommalla tuottavuus paljon nousta.
Destian osalta tilanne toinen, yrittää toimia avoimilla markkinoilla osakeyhtiön tavoin. Mutta omistaja ei muista, että päätti perustaa osakeyhtiön. Yhtiö on omistajansa lepsuuden huomannut: tekee tappiota ja pitää kynsin hampain kiinni markkinaosuuksistaan vuodesta toiseen. Eli otetaan urakoita vaikka alihintaan, omistajan pussistahan se lopulta on pois. Käydään ulkomaita myöten ottamassa selkään, omistajahan yllä ymmärtää. Kilpaillaan saman omistajan toisen firman kanssa ja tehdään tappiota. Kyllä omistaja tykkää.
Se joka on joskus vähänkään perehtynyt talouteen, ymmärtää että tuollaisen omistajarahoittajan piikkiin ei kukaan voi jatkaa tappion tekemistä vuosikausia, omistaja kaikkoaa pian firmasta joka syö hänen rahansa. Mutta ei valtion ollessa kyseessä. Siellä taas määräävät poliittiset tarkoitusperät, maksoi mitä maksoi.
Kyllä se niin on, että jos valtion tai kunnan tuotanto lähtee avoimille markkinoille, niin silloin on käytettävä avoimien markkinoiden sääntöjä. Toiminta on oltava kannattavaa, läpinäkyvää ja säännöt samat kuin muillakin alan toimijoilla.
Haaste teille, jotka haaveilette yhteiskunnan osallistumisesta markkinoille: Näyttäkää yksi valtion tai kunnan täysin omistama firma, joka saa kaiken työnsä avoimen kilpailun kautta ilman monopoliaseman luomaa kilpailuetua, noudattaa osakeyhtiölain mukaista avoimuutta ja tekee tulosta. Jos tällainen kummajainen löytyisi, niin tehdään asia vielä hitusen vaikeammaksi. Yhtiön on tullut vakiinnuttaa asemansa ja sen tuotto ei perustu omaisuutensa hukkaamiseen. Ehdotuksia kuunnellaan….
”Kyllä se niin on, että jos valtion tai kunnan tuotanto lähtee avoimille markkinoille, niin silloin on käytettävä avoimien markkinoiden sääntöjä. Toiminta on oltava kannattavaa, läpinäkyvää ja säännöt samat kuin muillakin alan toimijoilla.”
Olen täysin samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja. Destian tulisi toimia samoilla avoimen markkinan säännöillä kuin muutkin toimivat. Nykyinen markkinahäirikkömeininki on saatava loppumaan tai muuten firma kaatuu veronmaksajien syliin vai menisikö se konkkaan kuin Destian tytäryhtiö Norjassa
Yllä oleva kirjoittaja on väärässä. Tällä hetkellä isommat rakennusliikkeet pääkaupunkiseudulla ovat yhteiskunnan elätettävänä. Ei näillä mitään oikeata kilpailukykyä avoimessa kilpailussa edes olisi. Pystyvät toiminaan siitä syystä, kun saavat ison maa-alueen ostettua kaupungilta, johon pienemmillä rakennusliikkeillä ei ole taloudellisesti varaa. Asuntojen hintataso on tämän takia älytön, koska asuntotuotanto on muutamalle isolle toimijalle kokonaan annettu isojen myytävien maa-alueiden muodossa. Olin vasta yhden suuren rakennusliikkeen yksityisessä tilaisuudessa, jossa yhtiön tuotantopäällikkö kertoi, että yksittäisille tonteille rakennettaissa eivät pärjäisi pienemmille rakennusliikkeille ollenkaan urakkakilpailuissa.
Pienemmällei rakennusliikkeelle kelpaa rakennuskohteesta muutaman miljoonan voitto rakennusliikkeen omistajille, kun isomman rakennusliikkeen täytyy saada osakkeen omistajille kymmenen-kahdenkymmenen miljoonan kate. Hintataso ollessa pääkaupunkiseudulla tälläinen ison grynderin osalta. Tontin hinta 3200 euroa + rakentamiskulut 2200 euroa + kate 5400 euroa. Asuinneliön velaton myyntihinta on: 10.800,00 euroa.
Tällöin kannattaa kokeilla vaikka kaupunkien omistamaa rakennusliikeen tulemista markkinoille. Yllä olevan kirjoittajan mukaan kaikki valtion ja kaupunkien liiketoiminnat ovat epäpätevien ihmisten tekemiä hölmöilyjä. Samanlaisia ihmisiä ovat, kuin yksityisissäkin yrityksissä. Eivät pysty muka hillitsemään rakennuskustannuksia, ihan varmasti pystyvät. uudet työntekijät tulisivat ykstyisistä rakennusliikkeistä, jos palkkataso on oikea.
Pääkaupunkiseudun asuntotuotantohan on oikea malliesimerkki monopolista, siis kaavoitusmonopolista. Pitämällä tonttitarjonnan vähäisenä, kaupungit pitävät myös asunnonhinnat korkeana. Yksityiset eivät myy kaavoitettuja tonttejaan, koska kaavoituksen ylläpitäessä niukkuutta ja väestön keskittyessä kaupunkeihin, tonttien arvo jatkaa hinnannousuaan pomminvarmasti. Kalliita tontteja pystyvät osatamaan vain ne, joilla on pääomaa eli tässä tapauksessa isot rakennusliikkeet. Samalla tuotanto on tehtävä bulkkitavarana, koska jo pelkät tonttikustannukset bulkkituotantoon yhdistettynä nostavat hinnat kipurajalle. Ja tunnettuahan on, että bulkkituotannossa tehokkaita ovat isot toimijat. Kalliden tonttien ostoon ja bulkkituotantoon pystyvät siis vain harvat, joten katekin voidaan nostaa. Yksinkertaista ja täysin ymmärrettävää, iso pääomasijoitus vaati tuottoa.
Tämän korjaamiseksi ”kaiken säätelijät” etsivät sitten ratkaisua kaikenlaisista sääntöviidakoista ja yhteiskunnallisista rakentajista. Helpoin tapa olisi kuitenkin purkaa tehoton kaavoitusmonopoli ja tuottaa riittävästi tonttikantaa, jolloin tontit halpenesivat ja tarjontaa riittäisi kaikille. Mutta jatkakaa vaan säätelylinjalla, niin sitä kallista ja tehotonta saadaan aikaan….
Mitä sitten tulee aiemmin sanomaani tehottomuuteen kunnan/valtion täysin omistamissa yrityksissä tai liikelaitoksissa, niin mielipiteeni perustuu täysin omaan kokemukseeni ja voi tietysti poiketa totuudesta. Mutta ne kaksi liikelaitosta sekä kaksi muuta täysin virkavetoista omaa tuotantoyksikköä, joissa olen toiminut ovat vain yksinkertaisesti olleet tehottomia, liiketaloudellisesti kannattamattomia ja lähinnä suojatyöpaikkoja ylläpitäviä yhteisten rahojen tuhlauspaikkoja. Ne ovat pärjänneet vain joko monopoliasemansa tai suojatun asemansa turvin.
Siksipä kirjoitinkin tuon haasteen kertoa yksikin nuo avoimuuden, kannattavuuden ja avoimilla markkinoilla toiminnan täyttävän täysin kunnan tai valtion omistavan yrityksen. Minä nimittäin ihan oikeasti toivoisin näkeväni sellaisen ja olisin iloinen sellaisesta. Tässä taloudellisessa tilanteessa meillä ei nimittäin pitäisi mitenkään varaa olla muunlaisia. Valitettavasti meillä kuitenkin on näitä, jotka eivät noita yksinkertaisia asioita täytä ja yhä lisää synnytetään. Ja me kaikki osallistumme niiden rahoitukseen omilla veromarkoillamme. Mutta odotan yhä mielenkiinnolla sitä ensimmäistä esimerkkiä.
Kannattaisi Destiassa vaihtaa Hannu Leinonen toiseen, esimerkiksi yhtiön sisältä tulevaan uuteen toimitusjohtajaan. Muuten Leinonen YIT:n ohjauksessa kaataa koko Destian nykyisellä menolla. Leinonen jäi velkaa YIT:lle toimitusjohtajakautenaan, jota maksaa Destiassa takaisin, esimerkiksi yhteisten tiehankkeiden muodossa. Vielä parempi YIT:lle, jos koko Destia kaatuisi.
YIT:n hallitessa Infra-markkinoita, esimerkiksi Lemminkäisen yms. kanssa, siitä vasta tulee kallis lasku yhteiskunnalle ja veronmaksajille. Destian tappiot nyt ovat siihen verrattuna, yhtä tyhjän kanssa. Niillä ei ole mitään merkitystä.
Destialle täytyisi palauttaa uuden toimitusjohtajan myöten takaisin kokonaan teiden rakentamisen ja ylläpidon vastuu.
Urakoita se voi kilpailuttaa alan toimijoiden kesken. Tienhoidon tekisi omalla kalustolla ja väellä. Lopputulos olisi silloin paras.
Miksi ihmeessä?? Vastahan tuo kymmenisen vuotta sitten lopetettiin toivottoman kalliina ja typeränä toimintana. Tienhoidon kustannukset eivät vieläkään ole yhtä korkealla kuin silloin vaikka yleinen kustannustaso on noussut huimasti. Munkkikahvit maksoivat tuolloin noin euron, nyt noin 3,5 euroa, tienhoito taas maksaa nykyisellään vähemmän kuin euron munkin aikaan. Ei minun pörssini ainakaan kestä enää yhtään korkeampia veroja vain elättämään valtion tehotonta toimintaa.
Nykyiselläänhän tuossa välissä ennen Destiaa on jo kaksi valtion porrasta, liikennevirasto ja ELY-keskukset. Olisi ihan reilua että seuraava porras toimisi sitten samoilla säännöillä, eikä mukana yhtenä toimijana muitten joukossa olisi valtion rahoittamaa ja tappiota tekevää Destiaa.
Ainut ongelma on, että Destian poistuessa markkinoilta
hintataso Infrarakentamisessa nousee älyttömästi. Meillähän oli vasta tämä asfalttikartelli, jossa Lemminkäinen oli isoimpana päätekijänä. Turha kuvitella nämä rakennusliiketoimijat olisivat nyt kunnolla. Muutaman ison toimijan jäädessä Infra-alalle, keskinäinen sopiminen muuttuu todella helpoksi. Kukaan ei poikkea keskenään sovitusta korotetusta hintalinjasta, jota Destia tekee poikkeuksen tällä hetkellä ottamalla 0-katteisia töitä. Tietysti tämä on älytön kiusa muille isommille infra-toimijoille, jotka vaativat tietenkin Destia alasajoa. Valtion budjetista tulee kuitenkin rahoitus kaikkiin tiehankkeisiin. Käytännössä tarkoittaa sitä, että Infratoimijan tehdessä kunnolla voittoa, on valtio varannut veronmaksien rahoja liikaa tiehankkeeseen.
Entisen YIT:n toimistusjohtajan Leinosen motiiveja Destian muissa hölmöilyissä voi tietenkin ihmetellä. Taitaa pelata koko touhussa YIT:n ja muiden isojen infra-toimjoiden pussiin, että Destia myytäisiin. Destialla kuuluisi olla, kuitenkin päävastuu tieverkon rakentamisessa ja yläpidossa. Se voi kilpailuttaa alalla olevia toimijoita tieurakoissa. Tekee hankkeista tietyn osuuden itse markkinoita hillitäkseen ja kilpailuttaa loput tieurakat.
Tienhoidon laadusta voi tällä hetkellä sanoa seuraavaa.
”18.02.2012”
Teiden talvihoito
”SKAL: Teiden talvihoidon tasoon puututtava”
”Tiestön talvihoidon laatu huolettaa Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n jäseniä. SKAL esittää tienhoitoon konkreettisia parannuksia, jotka liittyvät tienpidon käytäntöihin, rahoitukseen ja valvontaan. SKAL näkee nykyisen tienhoitourakoiden kilpailuttamiskäytännön esteenä hyvän talvihoidon laadun saavuttamiselle”.
”Aikaisempien urakoiden laadun tulisi näkyä kilpailutuksessa”.
”SKAL:n näkemyksen mukaan esimerkiksi tieosuuden urakoitsijaa valittaessa kilpailuttajan tulisi voida tarkistaa aiempien urakoiden laatu ja toteutus ja huomioida poikkeamat seuraavilla tarjouskierroksilla. Nykyään kilpailuttava hankintayksikkö valitsee pääsääntöisesti halvimman tarjouksen, vaikka aikaisemmat kokemukset urakoitsijasta olisivat kielteiset. Menettely ei ole terveen kilpailutuksen periaatteen mukaista”.
”Lain mukaan kilpailuttajalla on oikeus pyytää tarvittaessa tarjoajaa esittämään todisteita mm. viime vuosien aikana toteutetuista urakoista ja merkittävimpien urakoiden asianmukaisesta toteuttamisesta, sekä selvitystä alihankkijoiden osuudesta kilpailutuksen kohteena olevaan urakkaan. Mahdollisuutta käytetään vain harvoin”.
”SKAL ehdottaa, että tienpitäjä valvoisi säännönmukaisesti tienhoidon laatua. Sanktio- ja bonusjärjestelmää tulisi kehittää siten, että jatkuva korkealaatuinen tienhoito tulisi urakoitsijalle edullisemmaksi kuin satunnaiset sakot havaituista laatuvirheistä. SKAL ehdottaa myös tienhoitokaluston liikkeellelähtökynnyksen madaltamista teiden turvallisuuden parantamiseksi”.
”Tienkäyttäjä on avainasemassa – osallistu sinäkin!
Tienkäyttäjillä on tärkeä rooli tien kunnon monitoroinnissa. Kaikkien tienkäyttäjien tulee raportoida tienhoidon puutteista ja muista ongelmista tiellä tienkäyttäjän numeroon 02002100″. Teiden ylläpidon rahoitus ei nykyisellään vastaa talvisen tienhoidon tarpeita. Esimerkiksi kuluvan talven 2011-12 kelit ovat huonosti ennustettavia ja vaihtelevia. Auraamattomuudesta johtuvat polanteet ja toisaalta liukas loska ovat yleisiä, ja suistumisonnettomuuksia on kirjattu huomattava määrä”.
Eli se siitä vanhan kahvikupin hinnalla tehdystä työstä. Rekan kanssa joutuessa kolariin henkilöautolla huonon talvitiehoidon takia loppuu kahvinjuonti.
Aikaisempi kirjoittaja halusi tietää yhden kunnollisen valtion omistaman yhtiön. Rautaruukki on ainakin kunnollinen yhtiö, jossa valtio on pääomistajana.
Outokumpu on teräsyhtiö, jossa Suomen valtio omistaa enemmistön. Toimii kansainvälisessä markkinataloudessa valmistamillaan huipputuotteilla.
”Outokummun pääliiketoiminta-alue on ruostumaton teräs (Stainless Steel), joka jakautuu kahteen divisionaan: General Stainless ja Specialty Stainless”.
”Tornion laitokset muodostavat maailman suurimman, yhtenäisen ruostumattoman teräksen tuotantoketjun. Terässulaton tuotanto käynnistyi toukokuussa 1976. Tornion tehtaat (Tornio Works) kuluttavat eniten sähköä Suomessa yksittäisenä tehdaslaitoksena”.
”Yhtiöllä on ruostumattomia teräksiä valmistavia tehtaita myös Ruotsissa: Avesta Works Avestassa, Torshällassa, Långshyttanissa ja Degerforsissa sekä Isossa-Britanniassa Sheffieldissä. Ruotsin Degerforsissa on lisäksi karkealevyjen valmistusta”.
”Uutiset
Jarmo Seppälä, 15.12.2011, 14:05
Outokumpu toimittaa 350 tonnia kvarttolevyä ydinfuusion tutkimushankkeeseen”
”Outokumpu on voittanut tarjouskilpailun 350 tonnin kvarttolevyerän toimittamisesta japanilaiseen fuusiotutkimushankkeeseen. JT-60SA-hankkeessa pyritään nopeuttamaan fuusioenergian käyttöönottoa tukemalla Iter-hanketta (International Thermonuclear Experimental Reactor)”.
Rautaruukki on myös minun mielestäni hyvä firma, varmaan siksi, ettei ole minun peräänkuuluttama täysin valtion omistama yhtiö vaan pörssiyhtiö joka noudattaa normaaleja liike-elämän sääntöjä. Eli vielä jäi puuttumaan kriteereistä.
Jos Destia kilpailee alan yhtiöitä vastaan miinustulokselle tai vaikkapa 0-tuloksella ja kilpailijat tekevät esimerkiksi 6% katetta samoista töistä, niin eikös se tarkoita että samoilla tarjoushinnoilla Destia on n. 6% tehottomampi? Kukas tämän tehon puutteen maksaa? Me kansalaiset. Ja mitä sillä saamme, emme ainakaan yhtään parempaa laatua, tämän voi tarkastaa esimerkiksi tilaajataholta.
Eiköhän olisi paras siirtää tuo Destiakin pörssiyhtiöksi, kellään ei olisi nokan koputtamista sen jälkeen kilpailuedusta. Valtio saisi rahaa, jonka se voisi sijoittaa paremminkin, vaikkapa niihin paljon pelättyihin Destian kilpailijoihin. Niiden kun on tehtävä voittoa omistajalleen. Ja samalla pörssiyhtiö Destiakin löytäisi omistajia, jotka osaavat käyttää omistajaohjausta.
Hauskaa tuo hinnannousun pelko, jolla perustellaan tehottoman organisaation olemassaoloa. Suomessakin on tuhansia eri aloja, jossa tuotanto toimii ilman valtion omistuspohjaa ja kilpailu pitää hinnat alhaalla. Kumma ettei kaikille näillekin aloille haluta puolitehoisia valtio-omisteisia tappiontekijöitä pitämään hinnat kurissa. Oishan se hauskaa kun valtion jäätelökauppa möisi tötteröitä tappiolla ja ilmoittaisi joka vuosi tehneensä taas vähän persnettoa. Mutta näkymät on kyllä hyvät….ja kilpailu pelaa.
Laitetaan vielä tähän uudestaan tuo antamani haaste, ettei tarvitse käydä läpi koko pörssiyhtiöiden kirjoa, jossa valtio on OSAOMISTAJANA ja firma toimii markkinoiden säännöillä.
Eli näin kirjoitin ja vastauksia odottelen:
”Haaste teille, jotka haaveilette yhteiskunnan osallistumisesta markkinoille: Näyttäkää yksi valtion tai kunnan täysin omistama firma, joka saa kaiken työnsä avoimen kilpailun kautta ilman monopoliaseman luomaa kilpailuetua, noudattaa osakeyhtiölain mukaista avoimuutta ja tekee tulosta. Jos tällainen kummajainen löytyisi, niin tehdään asia vielä hitusen vaikeammaksi. Yhtiön on tullut vakiinnuttaa asemansa ja sen tuotto ei perustu omaisuutensa hukkaamiseen. Ehdotuksia kuunnellaan….”
”Jos Destia kilpailee alan yhtiöitä vastaan miinustulokselle tai vaikkapa 0-tuloksella ja kilpailijat tekevät esimerkiksi 6% katetta samoista töistä, niin eikös se tarkoita että samoilla tarjoushinnoilla Destia on n. 6% tehottomampi? Kukas tämän tehon puutteen maksaa? Me kansalaiset. Ja mitä sillä saamme, emme ainakaan yhtään parempaa laatua, tämän voi tarkastaa esimerkiksi tilaajataholta”.
Yllä olevassa tekstissä on se huono puoli, että jos muut tekevät 6 % parempaa tulosta. Tekeekö ne oikeasti kuitenkaan parempaa tulosta. Kaikkihan ovat itkeneet, etteivät pärjää kilpailussa Destialle ollenkaan. Vaikka mitä tekisivät, eivät pääse lähellekkään urakkahintaa, jolla Destia tekee urakan. Kuitenkin Destian tekemät tappiot ovat tosipieniä. Menevät marginaaliin valtionyhtiöstä, joka tekee hankkeet valtion varaamalla rahasummalla. Jatkossa rahaa on valtiolla vielä vähemmän käytössä. En ole myöskään kuullut, että Destian tekemistä urakoista olisi valtio tilaajana valittanut.
Jos valtion pääomistajuus ei kelpaa valtion omistamasta yhtiöstä, niin kerro Suomalainen iso (ei valtiollinen) yhtiö, jossa on pelkästää yksi omistaja.
”Jos Destia kilpailee alan yhtiöitä vastaan miinustulokselle tai vaikkapa 0-tuloksella ja kilpailijat tekevät esimerkiksi 6% katetta samoista töistä, niin eikös se tarkoita että samoilla tarjoushinnoilla Destia on n. 6% tehottomampi? Kukas tämän tehon puutteen maksaa? Me kansalaiset. Ja mitä sillä saamme, emme ainakaan yhtään parempaa laatua, tämän voi tarkastaa esimerkiksi tilaajataholta”.
Yllä olevassa tekstissä on se huono puoli, että jos muut tekevät 6 % parempaa tulosta. Tekeekö ne oikeasti kuitenkaan parempaa tulosta. Kaikkihan ovat itkeneet, etteivät pärjää kilpailussa Destialle ollenkaan. Vaikka mitä tekisivät, eivät pääse lähellekkään urakkahintaa, jolla Destia tekee urakan. Kuitenkin Destian tekemät tappiot ovat tosipieniä. Menevät marginaaliin valtionyhtiöstä, joka tekee hankkeet valtion varaamalla rahasummalla. Jatkossa rahaa on valtiolla vielä vähemmän käytössä. En ole myöskään kuullut, että Destian tekemistä urakoista olisi valtio tilaajana valittanut.
Jos valtion pääomistajuus ei kelpaa valtion omistamasta yhtiöstä, niin kerro Suomalainen iso (ei valtiollinen) yhtiö, jossa on pelkästää yksi omistaja.
Destian aika on ohi. Firmalla oli yritys uusiutua ja kasvaa mutta se teilattiin aikanaan omistajan ja nykyjohdon toimesta ja jälki on karmeaa. On takerruttu vain siihen mitä on tehty aina ennenkin: tarjotaan halvimmalla. Myydä ei osata mitään – paitsi liiketoimintoja pois. Firma on pilkottava palasiksi ja myytävä muille toimijoille niin kauan kuin jotakin on jäljellä. Muuten tuhoaa itse itsensä sisältäpäin. Veronmaksajien vahingoksi.
Jos Destian kokonaiskustannukset veronmaksajille ovat halvempia kaikissa tiehankkeissa, kuin seuraavaksi annetut urakkatarjoukset. On tämä veronmaksajien osalta kannattavaa toimintaa, vaikka yhtiölle joudutaan maksamaan lisää syntyneistä kustannuksista. Valtiolla on niin vähän rahaa käytössä, että mitään isoja katteita ei ole varaa kenellekkään Infra-toimijalle maksaa. Katteet ovat pois suoraan veronmaksajilta.
…hmmmmmmmm, eli jos Destia lupaa tehdä urakan satasella ja muut pyytää sataviisi, niin Destia saa urakan. Sitten tilinpäätöksessään Destia kertoo tehneensä tappiota tällä projektillaan noin kymmenen rahaa. Missäs se edullisuus olikaan? Kansalaisten rahaa on tuhlattu viisi rahaa enemmän, tehotonta koneistoa on ruokittu ja tehokkaiden toiminta torpattu. Ja kaikki ovat tyytyväisiä, ettei pahaapahaa katettu syntynyt yksityiselle yritykselle.
Voi tätä aikaa, voi tätä paikkaa, voi tätä politiikkaa!
Pohdinta siihen, onko Destia edullisempia, kuin kilpailijayritykset, vaikka sille maksetaan tukea. Asia selviää vain oikeilla tarjous- ja kustannustiedoilla. Nämä kilpailijoiden ja Destian tarjoushinnat, sekä Destian tarkat tappiokustannukset eri tiehankkeissa tietää korkeintaan ehkä tieliikennelaitos. Valtionomistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala voisi selvittää, onko Destia edullisempi, kuin kilpailijansa eri tiehankkeissa. Kun otetaan huomioon, sille joudutaan maksamaan tiehankkeissa lisätukea. Asiassa on otettava selvitykseen, mitä tapahtuu markkinahinnoille, jos tiukasti hinnoitteleva 65 % markkinaosuuden omistava yritys Destia poistuisi markkinoilta. Seuraavaksi suurin Infa-yritys taitaa olla YIT 20 % markkinaosuudella. Iso aukko olisi yhtä äkkiä täytettävänä. Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministerin Heidi Hautalan selvitys Destian kannattavuudesta Suomen Infra-hankkeissa veronmaksajien kannalta olisi heti paikallaan.
Lopputulos on helppo arvata. Destian poistuessa polkuhinnalla myytynä 65 % markkinosuudesta. YIT saa markkinosuutta lisää 45 %, nykyiseen 20 % käytännössä ”ilmaisella”. YIT tämän jälkeen kertoo vähintään kahdella, kaikki tiehankkeiden tarjoushinnat. Hölmöt veronmaksat ovat mielissään, kun pörssiyhtiö tekee tulosta. Eivät tajua, että tämä ”huipputuotto” on tullut heidän veromarkoista. Asiassa käy vielä niin, että kovasti kohonneiden kateprosenttien takia tiehankkeita pystytään tekemään paljon vähemmän.
Tämän takia on tosi vaarallista, että Destian toimitusjohtajana on YIT entinen toimitusjohtaja Hannu Leinonen. Oikeasti täytyy valtion omistajaohjauksen olla ”hullu”, että tälläisen henkilön palkkaa Destian toimitusjohtajaksi. YIT sai oman ”myyrän” isomman infra-kilpailijayhtiön tärkeimmälle paikalle.
Valtionomistajaohjauksesta vastaavan ministerin Heidi Hautalan tulisi samalla ilmoituksella, kun on antaa potkut Finnairin toimitusjohtajalle MIka Vehviläiselle, niin samalla antaa ”kenkää” myös Destian toimitusjohtaja Hannu Leinoselle. Porsaita ja myyriä ei valtion omistamissa yhtiöissä tarvita. Tulee liian kalliiksi yhteiskunnalle.