Leppävuoren mukaan VTT on aina korostanut tieteen hyödyntämisen roolia eli innovaatiotoimintaa. 70-vuotias VTT on tässä asiassa virkeä.
”VTT:n keskeinen rooli on teknologian hyödyntämisen avulla elinkeinoelämän kilpailukyvyn kehittäminen ja sitä kautta yhteiskunnan hyvinvoinnin lisääminen. Oleellista siis on se, että tiiviissä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa voimme olla myötävaikuttamassa yritysten innovaatiotoimintaan. Eli roolimme on yhteiskunnan näkökulmasta katsoen välillinen. Toki meillä on myös välitön rooli yhteiskunnan poliittisen päätöksenteon tukemisessa”, hän sanoo.
Hyvinä esimerkkeinä hän mainitsee energiapolitiikkaan ja turvallisuuteen (sekä liikenne- että ydinturvallisuudessa) liittyvät asiantuntijaselvitykset. ”Me toimimme yhä enemmän eri tahojen kanssa tiiviissä yhteistyössä lisäarvon tuottamiseksi; emme siis teknologiapalvelujen tarjoajana, kuten vuosia sitten.”
Yksi VTT:n haastavimmista tehtävistä on tunnistaa kansainvälisesti nousevat tiedetrendit ja lupaavat uudet alueet.
”Innovaatiotoiminnassa on lähdetty siitä, että markkinat hoitavat strategiset painotukset. Tutkimus- ja Innovaationeuvosto tekee neljän vuoden jaksoissa linjauksia erityisesti julkisen innovaatiopolitiikan osalta. Kun lähestymme konkretiaa, korostuvat sekä Tekesin että VTT:n strategiset linjaukset”, Leppävuori sanoo. Rakennusalan kannalta mielenkiintoista on, että molempien näiden laitosten pääjohtajana on rakennusalan insinööri.
VTT on panostanut viime vuosina merkittävästi tulevaisuuden ennakointiin ja eri teknologioiden kehityspolkujen hahmottamiseen. Tämä vaatii Leppävuoren mukaan laajoja kansainvälisiä verkostoja, sillä iso osa tutkimustoiminnasta on globaalia.
”Tärkeätä on kyetä hahmottamaan sellaisia tulevaisuuden alueita, joille voidaan laatia eräänlainen liiketoimintasuunnitelma Suomelle. Ja vasta tuohon liiketoimintasuunnitelmaan kiinnitetään sekä korkeakoulujen koulutustarpeet että tutkimustoimijoiden innovaatiohaasteet. Tämä on siis aivan päinvastainen lähestymistapa kuin nykyinen; ensin tutkitaan ja sitten mietitään, kuka tutkimuksen tuloksia voisi hyödyntää.”
”Selvää on, että pienen maan rajalliset resurssit on kyettävä kohdistamaan viisaasti”, Leppävuori sanoo.
Nyt kun talousongelmat pakottavat valtiota tinkimään myös tutkimustoiminnan rahoituksesta, Leppävuori pitää tärkeänä, että alan toimijat pohtisivat voiko asioita tehdä aiemmasta poiketen teemalla ”vähemmällä enemmän ja parempaa”.
”On selvää, että lyhyen tähtäyksen murheet ovat vaikuttaneet pitkäjänteisen kilpailukyvyn kehittämisen jäämiseen taka-alalle etenkin EU:n poliittisessa keskustelussa. Mutta ruohonjuuritasolta katsoen on todettava, että kyllä valveutuneet yritykset näkevät tämän päivän talouden haasteiden ylitse. Näin on aina ennenkin käynyt, ja kehittämistoiminta ei juuri ole vähentynyt. Toki hankkeiden luonne on jossain määrin muuttunut lyhyemmän tähtäyksen hyödyn tavoitteluun. Olen julkisen tutkimusrahoituksen osalta sitä mieltä, että meidän on ymmärrettävä julkisen talouden leikkaamistarpeita ja oltava niissä talkoissa mukana.”
Hän sanoo, että jatkossa yhteistyön tarve ja työnjako korostuvat. ”Ja tietenkin julkisen tutkimusrahoituksen uudelleen allokointi on otettava tarkasteluun.”
VTT:n toiminnasta kolmasosa on omaa uusiin asioihin kohdistuvaa tutkimusta, joka rahoitetaan kokonaan VTT:n omalla rahoituksella, kolmasosa on niin sanottua yhteisrahoitteista toimintaa (mukana on useita rahoittajatahoja kuten Tekes, EU ja yritykset), ja loput on luottamuksellista asiakkaiden maksamaa toimeksiantotutkimusta. Koko VTT Groupin liikevaihto oli viime vuonna noin 305 miljoonaa euroa, kun vastaava luku vuonna 2000 oli noin 200 miljoonaa euroa. Henkilömäärä ei juurikaan ole muuttunut, rakenne kylläkin, eli ei-tutkijoiden osuus on kasvanut. Rakennusalan suora osuus tutkimusrahoituksesta on 5 prosenttia, mutta esimerkiksi ICT-puolen tutkimushankkeet koskettavat myös rakentamista.
Lue Leppävuoren haastattelu ja arviot rakennusalan tutkimustoiminnasta torstaina ilmestyvästä Rakennuslehdestä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 7 kertaa
7 vastausta artikkeliin “VTT:n pääjohtaja listasi tutkimuksen painopistealueet”
Sekä VTT:n että Suomen Akatemian listat tulevaisuuden kannalta tärkeistä tutkimuksen painopistealueista koskivat alueita, jotka liittyvät läheisesti rakentamiseen ja rakennettuun ympäristöön. Sen vuoksi on hämmästyttävää, kuinka vähän kiinteistöjen ja infrastruktuurimme pääomistajat eli valtio ja kunnat ovat halukkaita käyttämään rahaa näiden alueiden kehittämiseen ja tutkimustoimintaan. Rakennukset annetaan homehtua ja infran rapistua, mutta kaikki siihen liittyvä tutkimus pitäisi olla yritysehtoista. Jo tienpidossa on nähty mihin tämä vastuun pakoilu johtaa.Kohta tiestön rapistumisongelma kaatuu meillä samalla tavalla päälle kuin on jo tapahtunut Amerikassa. Avainasemassa on valtiovarainministeriö, joka ei ymmärrä että varoja ei voi pelkästään makuuttaa vaan niitä pitää myös vaalia ja hoitaa.
Kukaan rakennusliike Suomessa ei tee maksettuja tutkimuksia käytännössä ollenkaan. Yksinkertaisesti ei ole tarvetta mihinkään tutkimuksiin. Rakennusaineteollisuudessa asia on tietenkin toinen, on rakennustuotteilla tulossa pakollisia CE-merkintävaatimuksia yms.
VTT:n tulee myydä rakentamisen osalta tutkimustatoimintaa Venäjälle. Siellä on vasta rapautuneita teitä ja rakennuksia on. Myös sähköjärjestelmissä ja vesi- ja viemärijärjestelmissä on varmasti tutkimista ja ihmettelemistä. Jonkun 200-400 miljoonaa euroa, ne maksaa kaasulla tai öljyllä. Tietysti lopputulos tutkimuksissa on, että pääsääntöisesti kaikki uusiksi. Sitä ei kannata tutkimuksissa kertoa, ennen rahojen saamista. Pääministeri Katainen tekee näitä kauppapoliittisia ministerimatkoja, yhden matkan kannattaisi suunnata lähiaikoina Venäjän suunnalle. Kannattaa mennä autolla lentokoneen sijasta, esimerkiksi Karjalan läpi.
Kännykkäteollisuudessa katsotaan, että kannattaa käyttää satoja miljoonia kehitystyöhön, jolla saadaan aikaan tuote, jonka elinikä on yksi vuosi. Rakentamisessa katsotaan, että jos tuotteen elinikä on kerran sata vuotta, niin jokainen euro sen kehittämiseen on hukkaan heitetty. Turvallisempaa on käyttää tuotteita, jotka on keksitty jo sata vuotta sitten. Kun kukaan ei kehitä, niin kenenkään ei tarvitse.
Jos rakennusalan suora tutkimusrahoitus on 5 %, mutta kiinteistövarallisuuden osuus noin 50 %, voidaan kauhunsekaisesti epäillä, että valtaosa ainakin rakennus- ja kiniteistöalan T&K -toiminnasta (eli veronmaksajilta kannetusta verosta) näyttää menevän harakoille. Kyllä rakennus- ja kiinteistöalan yritykset osaavat hankintatoimen, jos hankittava palvelu oikeasti tuotaa sitä kaivattua lisäarvoa.
Käytännössä rakentamisessa kehitys menee eteenpäin, kaavamääräyksien muutoksilla ja RakMk:n tehtävillä uudistuksilla. Voidaan aina sanoa, mennäänkö oikeasti aina eteenpäin vai taaksepäin, muutokset kuitenkin tapahtuvat näiden kautta. Esimerkiksi, jos lämmöneristysmääräykset tiukkenevat, rakennuaineteollisuus tutkii/kehittää uudet rakenneratkaisut, jotka täyttävät uudet määräykset. Hinnan ja osittain laadun perusteella suunnittelijat / rakennusliikkeet valitsevat uuden määräyksen täyttävän rakenneratkaisun. Mitään tutkimustarvetta yksittäisillä rakennusliikkeillä ei ole käytännössä rakentamisessa.
VTT:n lisäksi tutkimustointa harjoittavat tietty yliopistot, ammattikorkeakoulut, ammattiopistot, konsultit, yritykset, kunnat ymv. Milläköhän kokonaisvolyymillä, mihinköhän tarpeeseen ja minkälaisin tuloksin? Kun yritysten omalla tutkimustoiminnalla on yleensä jokin fokus, niin, miksi syytää niin valtava äyrimäärä siihen julkiseen ”tutkimukseen?
On hienoa, että Leppävuori on uskaltanut VTT:n asiantuntemuksella priorisoida tutkimustarpeita.
Usein tarpeet on helpointa nähdä jälkikäteen, puutteina. Listasin hieman asioita, joissa rakennusala on laiminlyönyt tutkimuksen ja joista sitten on seurannut miljoonalasku alalla ja yhteiskunnalle. Lista ei varmasti ole kattava.
– rakennusfysiikka (home erityisesti kouluissa)
– rakenteiden mekaniikka (kattosortumat)
– tienrakentaminen (tiestön ja asfalttikerroksen rappeutuminen roudalla ja sateella)
– rautatiet (koko rataverkosto päästettiin rappeutumaan ja rataliikenteen kilpailukyvyn annettiin romahtaa ajoneuvoliikenteeseen nähden)
– asuntotuotanto (järjettömän suuri osuus ihmisen ajasta menee ylikalliiden, heikkolaatuistan asuntojen maksamiseen)
– puurakentaminen (30 vuoden edistystyölla saavutettiin kehitystyössä ennätyksellisen huono panos-tuotos-suhde)
– arkkitehtuuri (suomalaisen arkkitehtuurin korkea kansainvälinen maine on pelkkä muisto eikä arkkitehtuurin muotokieli ole kehittynyt 1960-luvun laatikkotyylistä)
– yritystalous (sadan vuoden aikana rakennettu suomalainen rakennusteollisuus onnistuttiin yhdessä sukupolvessa tuhoamaan, samaan ei ole pystytty kuin kaivos- ja laivanrakennusaloilla)
Kuten listasta huomaa, tutkimuksen puutteet eivät koske nippeliasioita vaan rakentamisen aivan ydinkohtia.